Stenbäck on RKP:n entinen puheenjohtaja ja hän toimi kahdessa hallituksessa ministerinä 1980-luvulla.

Hän puntaroi kolumnissaan tilannetta, jossa Suomeen olisi syntymässä porvarihallitus kokoomuksen ja perussuomalaisten johdolla. Hallitukseen olisivat tulossa myös kristillisdemokraatit ja Liike nyt ja saattaisi syntyä tilanne, jossa RKP:n tulo hallitukseen takaisi sille enemmistön eduskunnassa. Mitä RKP:n olisi tässä tilanteessa tehtävä?

Samaa kysymystä pohti viikko sitten Demokraatin haastattelussa RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz. Hän ei sanonut täysin suoraan, että RKP:n pitäisi sanoa ei perussuomalaisille hallituskumppanina, mutta totesi, että yhteistyö olisi “äärimmäisen vaikeaa”. Adlercreutz pitää sinipunahallitusta “suotavimpana vaihtoehtona”.

Pohtiessaan porvarihallituksen mahdollisuutta, Stenbäck kyselee, voittaisiko RKP:ssä ideologia ja arvot vai pragmatismi. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta hän sanoo tietävänsä, että monet olisivat valmiita nielemään paljon, jotta RKP voisi vaalia hallituksessa elintärkeitä etujaan. Vaikka RKP haluaa yhä enemmän esiintyä arvovetoisena liberaalipuolueena, se on Stenbäckin mukaan myös alueellinen etupuolue.

– Useat johtavat liberaalit eivät äänestäneet puoluettaan, heidän joukossaan eräs entinen puolueen puheenjohtaja. Onko RKP:llä valmiudet selittää kaikille äänestäjille, enimmäkseen kaupunkilaisille, kuinka tehdä kompromissi puolueen kanssa, jota on useiden vuosien ajan kuvattu autoritaariseksi, äärimmäiseksi ja ruotsin kielelle vihamieliseksi – nyt jopa enemmän kuin Soinin ja Vennamon aikana? Stenbäck kirjoittaa.

Jos ryhmän enemmistö sanoisi ei, se tarkoittaisi oppositiovuosia mutta Stenbäckin mukaan myös etäisyyttä politiikasta, jota laitaoikeisto pääsee muotoilemaan.

Stenbäck toteaa, että olisi parasta, ettei RKP joutuisi koskaan näin dramaattiseen valintatilanteeseen. Hänen mielestään sinipuna olisi hyväksi niin taloudelle, ilmastopolitiikalle kuin turvallisuuspolitiikalle. RKP voisi hänen mielestään vaikuttaa tilanteeseen viestimällä, että puolueen osallistuminen ei ole itsestään selvää, jos kokoomus valitsee perussuomalaiset. Tämä voisi Stenbäckin mukaan vahvistaa myös kokoomuksen liberaalia siipeä, joka haluaa SDP:n hallituskumppaniksi.

DEMOKRAATILLE Stenbäck sanoo suoraan, että hänen kantansa on se, että olisi huono ratkaisu mennä perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen.

Hän ennakoi, että RKP:n kannattajakuntaa jakaisi, jos RKP tekisi perussuomalaisten kanssa yhteistyötä.

Stenbäck toteaa, RKP on ideologisesti orientoitunut keskustaan liberaalina ja sosiaaliliberaalina puolueena. Puolueessa on myös oikeistoliberaaleja ja ei-aatteellisesti orientoituneita käytännön politiikan, pragmatismin kannattajia.

Stenbäck ei usko, että yhteistyö perussuomalaisten kanssa sinänsä aiheuttaisi kannatussiirtymää RKP:stä muualle mutta hän näkee, että se passivoisi osaa puolueen kannattajia.

– Yhteistyötä perussuomalaisten kanssa olisi vaikea selittää ihmisille, koska RKP on aina ollut hyvin selvä linjanvedossaan perussuomalaisten suhteen osittain siitä syystä, että perussuomalaiset Vennamosta lähtien ovat olleet hyvin kielteisiä vähemmistöasioissa.

Pitäisikö puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin sanoa nyt julkisuudessa ei kiitos perussuomalaisille?

– Se on hänen valintansa. Minä en neuvo häntä suoraan. Kaikki puoluejohtaja taktikoivat ennen vaaleja. Hän ehkä näkee sen tarpeettomana tässä vaiheessa, kun ei tiedetä, mikä kokoomuksen lopullinen linjanveto on.

Stenbäck kuitenkin sanoo, että on itse kirjoittanut kantansa julki osin sen takia, ettei Henriksson ole suoraan nimennyt lempihallitustaan. Hän arvelee tämän vaikuttaneen myös taustalla siinä, mitä Anders Adlercreutz on sanonut Demokraatissa.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi eilen Ilta-Sanomien tentissä tiistai-iltana, ettei näe mahdolliseksi, että SDP menisi samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Myös vasemmistoliitto ja vihreät ovat ilmaisseet vastaavan kannan.

Marinin ilmoituksesta Stenbäck toteaa, ettei se ei ollut yllätys.