Keskusta, kokoomus, vasemmistoliitto ja RKP olivat kaikki tärkeällä puoluedemokratian ja kansanvallan asialla. Suurin mielenkiinto kohdistui kuitenkin kokoomukseen, jossa kammettiin jatkokautta halunnut puheenjohtaja syrjään.

Sellaista ei ollut puolueen historiassa koskaan ennen tapahtunut.

Alexander Stubbin pudotus ja Petteri Orpon nousu puheenjohtajaksi sai siksi puoluekokouksista yksittäisenä tapahtumana suurimman huomion. Pidän kuitenkin vielä merkittävämpänä sitä, miten Orpo linjasi tuoreeltaan valinnan jälkeen kokoomuksen tulevaa politiikkaa.

Petteri Orpo sanoi puheenjohtajan linjapuheessaan: ”Me pysymme hallituksessa, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Tehtävät päätökset ratkaisevat.” Se oli yksi lyhyt kohta pitkässä ja monipuolisessa puheessa, mutta se sisälsi paljon.

Oma puolueväki sai vakuutuksen siitä, että kokoomus ei halua jatkaa Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten päättämättömyyden aikaa. Valtiovarainministerinä Orpolla on keskeinen asema vaikuttaa hallituksen esityslistoihin sekä niiden toteutuksen aikatauluihin. Jos asiat eivät tunnu luistavan, pitäisi siis seurata johtopäätösten aika.

Korkeimmalle Orpo asetti riman suhteessa kokoomuksen potentiaaliseen äänestäjäkuntaan. Sille ei riitä, että puheenjohtaja esittää pontevaa puoluekokouksessa. Hänet punnitaan, jos kokoomukseen tukeutuneet katsovat, että on koittanut hetki lähteä hallituksesta.

Kannattaa muistaa myös kokoomustaustaisen tasavallan presidentin Sauli Niinistön taannoiset pohdinnat hallitukseen takertumisen mielekkyydestä. Hän viittasi tuolloin edelliseen vaalikauteen ja silloisten hallituspuolueiden vaikeuksiin saada päätöksiä aikaan.

***

Kokoomuksen kuten muidenkin puolueiden tähtäimissä ovat luonnollisesti vuoden 2017 kuntavaalit sekä vuoden 2019 eduskuntavaalit. Kokoomukselle ei ole lainkaan samantekevää, miten se pystyy vastaamaan keskustan vyörytyksiin sosiaali­ ja terveydenhuollon uudistuksessa, maakuntahallinnon rakentumisessa ja ennen kaikkea talouspolitiikan ratkaisuissa.

Keskusta aikoo – totta kai – pitää kiinni vaalivoiton suomasta pääministeripuolueen asemasta sekä ajaa taitavasti perussuomalaisten tuella eteenpäin puolueen tavoitteita.

Perussuomalaisista puolestaan on tullut hallituksen takiaispuolue, jolla ei olisi kuin hävittävää, jos hallitus hajoaisi ja tulisi uudet vaalit.

Ehkä hieman yllättäen, mutta nimenomaan Orpon linjapuheen jälkeen, kokoomus istuu vaalikautta eteenpäin hallituspolitiikan temppelinharjalla. Nähtäväksi jää, mihin puolueen kantti riittää, jos hallitukseen jäämisen mielekkyys tulee todella punnittavaksi.

Kokoomus on tunnetusti kaupunkipuolue. Nyt se yrittää profiloitua myös keskiluokan ja jopa köyhien asialle. Ainakin SDP seuraa luullakseni tarkoin, miten kokoomus lunastaa juhlapuheensa politikan todellisuudessa.