Pulinaa riittää kuitenkin hallituksen sisällä. Aikamoinen viikko on edessä. Tällä viikolla, ehkä jo hyvin pian, selviää, onko hallitus kaatumassa tai sen kokoonpano vaihtumassa.

Kaikki on mahdollista, mutta nyt niiden merkkien löytäminen, jotka viittaavat hallitusyhteistyön jatkumiseen, on yhtä hankalaa kuin säätää vähittäiskaupassa myytävän alkoholiprosentin raja. Jopa mahdotonta.

Joidenkin tutkijoiden mukaan mitään poliittista ryhmää ei pitäisi marginalisoida ja dialogia katkaista, sillä juuri se takaa sen kannatuksen kasvun ja lisää yhteiskunnassa kahtiajakautuneisuutta. Tällaisia perusteluja on kuultu viikonloppunakin mediassa. Se on yksi argumentti, jota keskustan ja kokoomuksen johto puntaroi. Ovatko perussuomalaiset Suomessa tulevaisuudessa niin kuin ruotsidemokraatit Ruotsissa eli vailla mahdollisuuksia hallitukseen? Vai voiko hallitusyhteistyö jatkua tiukoin säännöin ja reunaehdoin, jos Soinikaan ei ole enää porukan takuumiehenä?

Kokoomuksesta on tullut jo näkyviä ulostuloja hallitusyhteistyötä vastaan – Virkkunen, Vapaavuori, Pietikäinen… Kyse ei puolueen kohdalla varmaankaan ole kaksilla korteilla pelaamisesta, vaan enemmänkin joko-tai -tilanteesta. Mikäli puolue hallitusyhteistyötä jatkaa, kannattajasiirtymiä oppositiopuolueisiin on luvassa – mitä pidempään asiaa mietitään, sitä enemmän.

Kokoomus on ristitulessa. Jussi Halla-aho ilmaisi suurta tyytyväisyyttä viikonloppuna tasavallan presidentti Sauli Niinistön ulkopolitiikan hoitoon. Niin suurta, että perussuomalaiset saattaisi asettua presidentinvaaleissa Sauli Niinistön taakse.

Viikonlopun aikana selvisi myös, ettei kokoomus omien sääntöjensä puitteissa voi nimetä Sauli Niinistöä presidenttiehdokkaakseen, vaikka Petteri Orpo oli näin luullut ja sanonut. Tilanne alkoi näyttää siltä, että Halla-ahon perussuomalaiset ja kokoomus ovat samalla tasolla asettumassa kumpikin tukemaan Niinistön uudelleenvalintaa.

Jollakulla on saattanut tulla mieleen sekin, olisiko Niinistön pitänyt asettua reilusti kokoomuksen kautta ehdolle. Syntynyt tilanne selittänee osaltaan presidentin voimakasta puuttumista hallituksen tilanteeseen muun muassa kaipaillen “tehokasta katumista” perussuomalaisten johdolta.

Ilta-Sanomien mukaan pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on jo soittanut kaikille puheenjohtajille. Neuvottelutaktiikkaa, mutta kertoo myös tilanteen vakavuudesta. Todennäköisintä on, että suomalaiset saavat pian opetella puhumaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeri Anna-Maja Henrikssonista (r.) ja Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sari Essayahista (kd.).

Vahvistusta niin hallituksen kuin muiden oppositiopuolueiden riveihin saattaa olla tulossa perussuomalaisten eduskuntaryhmästä – jos se oppositioon joutuu, matkan varrellakin ripotellen tunnelman ryhmän sisällä tiivistyessä. Mitä tekee vaikkapa Kaj Turunen, jota ei Jyväskylän puoluekokouksessa näkynyt, ja joka ei ole kommentoinut tilannetta julkisuuteen. Turusen Facebook-sivutkaan eivät ole enää auki. Hän puhuu Twitterissä “uuden ps-puolueen johdosta”.

Varmaa ei ole mikään, mutta elämme tällä hetkellä JOS-hallituksen aikaa (Jussi, Orpo, Sipilä). Se syntyy, JOS on syntyäkseen, mutta perin vaikealta näyttää.