Kulutusta hillitsevien esteiden määrä on ajan myötä vähentynyt. Alko on edelleen monopoli, tosin sinne voi poiketa sisäkautta kaupan eteisestä. Myös myynti- ja aukioloaikoja säädellään toisin kuin esimerkiksi Varsovan keskustassa, jossa voi vierailla 24h-baarissa.

Juomisen virallisia hidasteita perustellaan Suomessa muun muassa terveyssyillä ja väkivaltarikollisuudella. Kun meikäläiseen väkijoukkoon nakkaa kiven, se osuu melko suurella todennäköisyydellä ihmiseen, jonka tuttavapiirissä on alkoholisti. Viinaan kuollaan. Alkoholin inhimillinen ja kansantaloudellinen hinta on korkea vaikka sitä keventäisi kaskulla laadukkaan viinilasin äärellä.

Suomessa viina on aina ollut vapauskysymys. Myös yhteiskunnan avautumiseen, joka alkoi viimeistään Neuvostoliiton hajottua, on aina liittynyt keskustelu alkoholin sääntelystä. Suomalaiset on nähty holhokkeina, joiden aikuisuuden tiellä on viina, jota he eivät saa juoda rajoittamattomasti.

Toisella puolella ovat kokoomuslaiset yhteiskuntafilosofit, joille alkoholi on vapauden mitta. Toisella puolella terveystietäjät, joista ylimmäisenä keskustan tuore kansanedustaja, kävelevä alkoholitutkimusraportti Pekka Puska. Jos kysymys olisi tieteellinen, Puska tyhjentäisi Sibelius-akatemian parilla ruoskan heilahduksella. Tarjolla on kuitenkin sataprosenttista politiikkaa, jossa tosiasiat ovat faktaa silloin, kun ne vaikuttavat kannatusmittauksiin.

Puska on kiusallinen Juha Sipilän hallitukselle, joka on tehnyt normeista niin suuren vihollisen, että ainoastaan pääministerin henkilökohtainen vakaumus estää sitä purkamasta myös Mooseksen lain kymmentä käskyä.

Lopputulos on luultavasti suomalainen alkoholipoliittinen keskustelu, joka kuulostaa etukäteen käsikirjoitetulta. Vaikka Puska voittaisi, ei viina Suomesta lopu.