Politiikka

Kommentti: Sipilän närkästynyt sarjatulitus on vain viimeisin osa Kekkosen jälkeisen Suomen johtajakipuilua

Lehtikuva
Lehtikuva

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) vaikea mediasuhde on jatkoa pitkälle keskustaperinteelle, jossa vapaa tiedonvälitys on aina syyllinen vastoinkäymisiin.

Paavo Väyrysen presidenttitie katkesi ”mediapeliin”. Anneli Jäätteenmäestä tuli modernin historiamme lyhytikäisin pääministeri, kun media ryöpytti ensimmäisen naispääministerimme ”pyytämättä ja yllättäen” -selityksiä. Matti Vanhanen ajautui tahtomattaan keskelle lautaskohua ja muutamaa naisseikkailua.

Tällaisia kärjistyksiä oikeasti tapahtuneista ajattelin keskiviikkona aamupäivän aikana, kun kohu pääministerin ympärillä kävi kovilla kierroksilla. Sitten soitin Juha Sipilän elämäkerran keväällä 2015 kirjoittaneelle mediakonkarille Risto Uimoselle. 

Yllätyksekseni Uimonen otti oma-aloitteisesti esiin sen, että Sipilä liittyy pitkään sosialidemokraattisten johtajien perinteeseen.

”Meillähän Kalevi Sorsa pääministerinä otti yhteen Yleisradion kanssa. Paavo Lipponen otti yhteen muidenkin tiedotusvälineiden kanssa ja Mauno Koivisto oli sanasodassa Ylen kanssa. Myös Martti Ahtisaari oli välillä erittäin tyytymätön mediaan.”

Omasta ja Uimosen pohdiskelusta muotoutuu hiukan hähmäinen mutta jollakin tapaa tunnistettava kuva suomalaisesta Kekkosen valtakauden jälkeisestä johtajaperinteestä, jossa Urkin vankilasta vapautunut media lyö reippaasti poliitikkoja poskelle, eivätkä poliitikot useinkaan osaa sulattaa sitä. Sitten syntyy kaikenlaista kähinää.

Sipilä uhraa yllättävän paljon aikaa monen rintaman kamppailuun, jollaiseen hänen ei alun perinkään pitänyt sortua politiikan ulkopuolelta tulleena uudistajana.

Sipilän ympärillä tuntuu tapahtuvan aika usein. Toimittaja Teppo Kuittiselta loppuivat työt, kun tämä oli haastatellut Sipilää vuonna 2014 ja kirjoitti siitä jutun Yrittäjät.fi-sivuille. Tuolloin Ilta-Sanomat tiesi kertoa, että Sipilän esikunnasta oli otettu yhteys Yrittäjäsanomien päätoimittajaan. Kuittinen sai kuulla soitosta sunnuntaina ja seuraavana päivänä irtisanomisestaan.

Tänään Kuittinen kommentoi Sipilän uudempia toimia Twitterissä.

Ruben, tiedän tunteen. Minä sain suoraan potkut, kun Sipilä raivostui jutustani.”

Toimittaja Ruben Stiller sai sentään pitää työnsä, vaikka saikin ensin varoituksen.

Vuonna 2015 kirjoitettiin puolestaan tutkijatohtori Jouni Tillin kirjoituksesta ”Pääministeri Sipilän pelastuskertomus”. Tuolloin Jyväskylän yliopisto poisti Facebook-sivultaan kirjoituksen, jossa sen palkitsema tutkija ruoti pääministeriksi nousseen Sipilän kuuluisaa televisiopuhetta suomalaisille.

Tällä kertaa Sipilän erityisavustaja Riina Nevamäki kumosi ajatuksen, että he olisivat olleet vaatimassa Facebook-linkin poistamista.

”Kyllähän meistä kaikkea luullaan, mutta emme ole ketään painostaneet. Minä nauroin ääneen, kun luin sitä kirjoitusta, etenkin sen lopetusta”, Nevamäki sanoi Helsingin Sanomissa.

Tämänpäiväisen kohun keskellä Sipilä sanoi itse, että hänellä ei ole ollut pienintäkään aikomusta vaikuttaa Ylen uutisointiin. Ikään kuin tahtomatta oli siis käynyt niin, että pääministeri oli lähettänyt parisenkymmentä viestiä yhdelle Ylen toimittajalle. Sipilä perusteli toimintaansa muun muassa perheeseensä kohdistuneilla paineilla.

Sipilän paheksujia on päivän mittaan riittänyt, ja paljolti aiheesta. Ei näytä hyvältä, että pääministerin asemassa oleva poliitikko myllyttää taas kerran mediataloa. Sipilä uhraa yllättävän paljon aikaa monen rintaman kamppailuun, jollaiseen hänen ei alun perinkään pitänyt sortua politiikan ulkopuolelta tulleena uudistajana, joka on väläyttänyt itselleenkin ”tulos tai ulos” -periaatetta.

Onko tämä sitä tulosta, jota Sipilä haluaa tehdä? Hänen hiukan nukkavieru pintansa on kestänyt jo monta sellaista kolhua, joka olisi kaatanut ainakin niin sanotun perinteisen naisministerin.

Montaa kolhua se ei voi eikä saa enää kestää. Tulos tai ulos.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat