Turva – Hymy

Kommentti: Turha itkeä, presidentti Niinistö – maito kaatui jo

Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Presidenttiehdokkaiden keskusteluissa on noussut esiin paljon kritiikkiä herättänyt työttömyysturvan aktiivimalli. Mallia on haukuttu ja puolustettu, mutta ketkä ehdokkaista ovat oikeasti voineet vaikuttaa lakiin?

Ainakin ne ehdokkaat, jotka ovat kansanedustajia. He ovat voineet äänestää puolesta tai vastaan. Presidentin virkaan pyrkivistä ehdokkaista kolme kansanedustajaa äänestivät vastaan, koska he edustavat oppositiota. Yksi, Matti Vanhanen, äänesti hallituspuolueen edustajana puolesta. Loput ehdokkaista ovat europarlamentaarikkoja, eivätkä he ole voineet vaikuttaa lakiin.

Laki hyväksyttiin hallituspuolueiden äänin  103–90 ja se astui voimaan 1.1.2018.

Sitten on yksi ehdokas, joka on oikein nimikirjoituksellaan vahvistanut lain. Hän on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Olisiko hän voinut vaikuttaa lakiin? Vastaus kuuluu, että olisi. Hyvinkin paljon. Jopa niin, että koko hallituksen lakiesitys olisi rauennut.

Tämähän kaipaa perusteluja. Niitä tulee tässä:

Maallamme on perustuslaki. Sen 6. luvun 77. pykälä kuuluu näin:

Lain vahvistaminen

Eduskunnan hyväksymä laki on esiteltävä tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Presidentin on päätettävä lain vahvistamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun laki on toimitettu vahvistettavaksi. Presidentti voi hankkia laista lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Jollei presidentti vahvista lakia, se palautuu eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman vahvistusta. Lain katsotaan rauenneen, jos eduskunta ei ole sitä uudestaan hyväksynyt.

Suomeksi tämä tarkoittaa, että Niinistöllä olisi ollut mahdollisuus pelata kolme kuukautta aikaa ja viivyttää lain voimaantuloa. Aivan varmasti sinä aikana olisi noussut myrsky, joka nousi nyt – lain hyväksymisen jälkeen.

Epäilen vahvasti, ettei eduskunta olisi kertakaikkiaan uskaltanut hyväksyä lakia. Muutenkin epäsuositun Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kansanedustajat pelkäävät jo tarpeeksi jakarandatuolinsa puolesta.

Miksi Niinistö sitten allekirjoitti lain oitis, kun se tuli hänen pöydälleen? Siksi, että hän halusi. Hän halusi sen voimaan pikaisesti. Siinä eivät jälkiselittelyt auta.

Niinistö sanoi hiljattain Oulussa Ylen ja Kalevan vaalitentissä, että kaikilla työttömillä tulee olla mahdollisuus täyttää aktiivisuusvelvoitteet. Jos näin on, hän hyväksyy mallin.

Kommentissa on pahasti astian makua. Turha enää itkeä, Niinistö. Maito on jo kaatunut.

Pitäisikö olla huolissaan? – Mihin katosi Petteri Orpo?

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Mihin katosi Petteri Orpo?

Mieltäni on kaihertanut jo pidempään kysymys, mihin on kadonnut kokoomuksen johtotähti, varapääministeri ja puheenjohtaja Petteri Orpo? Hän on ollut jo pitempää hiljaa kuin…niin no hienommin ilmaistuna…kuin pissi housuissa.

Ensin ajattelin syyksi vuodenaikaa, olihan joulu ja mielelläni sallin poliitikoillekin joululoman. Mutta nyt on kohta jo helmikuu ja hiljaisuus jatkuu. Tähän huopatossutehtaan haalausporukkaan ovat yhtyneet muutkin kokoomuslaiset valtuutetusta kansanedustajiin ja ministereihin.

Ihmetykseni vain lisääntyi, kun huomasin presidentinvaalien olevan ihan ovella. Kokoomukselta ei ole tullut viime aikoina yhtään kannanottoa, jossa olisi pohdittu näihin vaaleihin liittyviä teemoja. Ei ulkopolitiikkaa, ei nato-kannanottoja. Ei siis mitään.

Orpolle riittää, että kansanliikkeen sitoutumaton ehdokas vetelee omia linjojansa.

Toisaalta luulisi, että gallupeissa maan suurimmalla puolueella olisi ollut edes jotain sanottavaa vaikkapa presidentin tehtävistä. Vaalithan ovat kuitenkin vain joka kuudes vuosi.

Vai haluaako kokoomus, että presidentin tehtävistä keskustellaan vasta sitten, kun sen entinen puheenjohtaja ei ole ehdolla?

Kysymykseen ei vastaa kukaan. Kokoomus näyttelee kuollutta.

 

 

 

 

 

 

Kommentti: Maailmanrauha on pelastettu – Trump tunnisti leijonan

Kuva: Lehtikuva

Presidentti Donald Trumpin kyky hoitaa maailman johtavan valtion päämiehen tehtävää on herättänyt epäilyksiä koko hänen presidenttikautensa ajan. Jo syksyllä lähes 30 psykologian ja mielenterveyden asiantuntijaa varoittivat kirjassaan, että Trumpin henkinen epätasapaino voi olla uhka jopa koko maailmalle.

Trump ei itse ole hälventänyt epäilyksiä mielenterveytensä tilasta, kun julistautui olevansa ”vakaa nero”.

Trumpille tehtiin viime perjantaina terveystarkastus, jossa tutkittiin myös hänen henkistä suorituskykyään. Valkoisen talon lääkärin mukaan presidentti oli itse pyytänyt sitä. Tämä tuli oletettavasti vastauksena Michael Wolffin kohukirjalle Fire and Fury, jossa Wolf heitti ilmaan ajatuksen, että Trump käytös ja tapa puhua voisivat viitata dementiaan.

Lyhyet lauseet ja niiden toistaminen kerta toisensa jälkeen herättävät kieltämättä huolestunutta huomiota, mutta se saattaa myös olla amerikkalainen tapa tehdä asia selväksi tyhmimmillekin kuulijoille.

Ja mitä MoCa-testi sitten kertoi? Valkoisen talon lääkäri Ronny Jackson tuli vakuuttuneeksi, että Trump on henkisesti terve ja muistisairauden oireita ei ole.

Testi kesti kymmenisen minuuttia ja sisälsi 30 tehtävää. Trumpin piti esimerkiksi tunnistaa kolme eläintä. Ja ne olivat leijona, sarvikuono ja kameli. Toinen hankala tehtävä oli piirtää kello ja siihen viisarit näyttämään kymmentä yli yhtätoista. Minuutissa oli keksittävä myös S-kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta. 11 oli minimi. Huh! Trump selvitti nämä kaikki lääkärin mukaan aivan suvereenisti.

Lohduttiko lähinnä lasten palikkatestiltä tuntuvan testin tulos kaikkia niitä, joita Trumpin ailahtelevaisuus ja loukkaavat ja aggressiiviset ulostulot pelottavat? Eipä juuri. Hyvässä muistissa on se, kuinka Trump rehvasteli Twitterissä Pohjois-Korean Kim Jon-unille, että ”myös minulla on ydinnappi, mutta se on paljon suurempi ja minun nappini toimii”.

Valkoisen talon lääkäri löysi sentään jotain moitittavaa pikaruokaa rakastavan presidentin terveydentilasta. Hänen pitäisi saada painoaan alas. Muutama liikakilo ei sentään uhkaa maailmanrauhaa, mutta jos pääkopassa on ”sitä itseään”, tilanne muuttuu paljon vaarallisemmaksi.

Kommentti: Äänestä Väyrystä – annat äkkilähdön Sipilälle

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Äänestä tätä miestä. Hän ei tule valituksi, mutta pääministeri Juha Sipilä saattaa hyvinkin lähteä.

Suomen Keskusta on merkillinen ilmiö eurooppalaisessa puoluekentässä. Vastaavaa ei löydy mistään muusta maasta. Santeri Alkion perustama puolue on Suomessa tähän saakka voinut paksusti. Samaan aikaan muun maailman talonpoikaislähtöiset puolueet ovat kuihtuneet yksi toisensa jälkeen pois. Mutta ei keskusta. Suomesta. Ei vaikka sitä on povattu lukemattomia kertoja auringonlaskun puolueeksi.

Mutta nyt näyttää pahalta. Ainakin yksi erittäin vahva keskustalainen perinne on pahasti tärvääntymässä. Ja sen perinteen tärveleminen on pahinta, mitä Juha Sipilä ja Matti Vanhanen voivat tällä hetkellä ja pitkälle tulevaisuuteen kuvitella.

Keskustalaiset johtajat ovat voineet luottaa kuin vuoreen puolueensa kenttäväkeen. Myös vaikeina aikoina. Jos herrat ovat kentän mielestä jotakin väärin tehneetkin, on kenttä seisonut vakaasti heidän takanaan. Herrat on kyllä haukuttu pahanpäiväisesti, mutta sen jälkeen heidän tukenaan on seisottu. Aina.

Yhtäkkiä presidentinvaaleja vetävät Juha Sipilä ja Matti Vanhanen ovat kuitenkin saaneet huomata, ettei kenttä olekaan heidän ratkaisunsa takana. Kenttä ei millään halua Vanhasta presidentiksi. Ja siihen on Vanhasen ja Sipilän tyytyminen, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

On nimittäin ilmaantunut kaksi muutakin ehdokasta, jotka kumpikin saavat enemmän kannatusta kuin keskustan oma ehdokas Matti Vanhanen. Istuva presidentti Sauli Niinistö ja neljättä kertaa presidentiksi pyrkivä Paavo Väyrynen pesevät Vanhasen mennen tullen ja palatessa.

Jos Väyrynen, niin kuin nyt näyttää, pyyhkäisee kannatuksessa reippaasti Matti Vanhasen ohi, on kepun johdolla todella vaikea paikka. Synkkää suorastaan.

Mikä se sellainen ehdokas on, joka ei tuon parempaan tulokseen kykene? Meriiteiltään aivan ylivoimainen Matti Vanhanen menee ja häviää hiipuvalle hiilelle Paavo Väyryselle? Ei sellaista olisi saanut sattua, ei mistään hinnasta.

Näitä kysymyksiä kepun kenttä tulee johdolleen esittämään. Siksi puheenjohtaja Sipilä ripustikin kohtalonsa presidentinvaalien tulokseen.

Oletteko muuten sitä mieltä, että Sipilä on kautta aikain huonoin pääministeri? Jos olette, äänestäkää näissä vaaleissa Väyrystä. Siten annatte Sipilälle äkkilähdön.

Itse kun en ole pelimiehiä, äänestän Tuula Haataista (6).

 

Kommentti: Haatainen on luonut agendaa, muut peesaavat

Jos eri ehdokkaiden presidentinvaaleissa esiinnostamat teemat ja asiat näkyisivät enemmän ehdokkaiden suosituimmuutta mittaavissa gallupeissa, SDP:n ehdokas Tuula Haatainen olisi korkealla.

Haatainen on jo tässä vaiheiseessa tehnyt hyvää kampanjaa. Nils Torvalds alkuun herätteli omalla tyylillään Nato-keskustelua, mutta tämän jälkeen monia keskeisiä vaaliteemoja on nostanut esiin juuri Haatainen. Väyrysestäkään ei ole ollut keskustelun herättäjäksi, siihen eivät itsetilatut gallupit auta.

Haataisen teemat näkyivät myös tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuodenpuheessa, jota voi hyvällä syyllä juuri sen takia luonnehtia myös läpeensä poliittiseksi puheeksi. Tähän kiinnitettiin yllättävän vähän huomiota, kun Niinistön puhetta analysoitiin julkisuudessa.

Haatainen reagoi itsekin Niinistön puheeseen – kenties tyylilleen ominaisesti – melko hillitysti, eikä nostanut asiaa sen enempää tikun nokkaan.

– Niinistö piti hyvän, tasapainoisen puheen. Siinä oli paljon niitä aineksia, joita itse olen korostanut: nuorten käsitykset, eriarvoistumiskehitys, ilmastonmuutos ja väestönkasvu. Keskeiset kansainväliset kysymykset olivat mukana. Hyvä asia oli, että yhdessä tekeminen ja yhteisyys nousivat esiin kokoavina teemoina, Haatainen tyytyi toteamaan Kalevassa.

Ärhäkkäämmällä retoriikalla varustettu ehdokas olisi voinut herätellä keskustelua jonkinlaisesta plagiaatista.

Nyt puhuttaa aktiivimalli.

Haatainen on nostanut esiin myös sote-keskustelua ja viimeisimpänä hän on haastanut Niinistöä työttömiä kyykyttävästä aktiivimallista. Niinistö joutui tentissä vastaamaan kysymykseen, heikentääkö aktiivimalli työttömän asemaa.

– Vastaan, onko aktiivimalli työttömän edun kannalta heikentävä asia. Jos työttömänä oleva täyttää aktiivivelvoitteet, ei heikennä, arvojohtaja pyöritteli.

Vihreiden Pekka Haavisto, joka on myös saanut omaan kampanjaansa kosolti virikkeitä ja peesattavaa Haataiselta, tarttui tänään aiheeseen. Hän ilmoitti Twitterissä, että jos aktiivimalli olisi tullut hänelle presidenttinä allekirjoitettavaksi, hän olisi pyytänyt vielä juridista arviota sen laillisuudesta.

Kilpailevat puolueet syyttävät SDP:tä mielellään auringonlaskun puolueeksi. Siihen nähden onkin ristiriitaista, että puolue on niin oppositiopolitiikassaan kuin nyt presidentinvaaleissa pystynyt nostamaan niin ulko- kuin sisäpolitiikan tärkeitä teemoja esiin ja luomaan keskustelun agendan.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: ”Ay-liike ei ole lainkaan kiinnostunut työttömistä” – parjattu aktiivimalli kerää kehut kokoomuksen ”risusavotta”-Koskelta

Talvisessa metsässä riittää tekemistä – vaan tuskin ratkaisua työttömyysongelmaan.

Politiikkaa tehdään termeillä. Sana on valtaa.

Mallista on moneksi. Se mikä toiselle symboloi raippaa ja kyykytystä, on toiselle aktiviointia ja välittämistä.

Onko Suomen työttömät hemmoteltu pilalle?

Näin kysyi Iltalehden politiikan ja talouden toimittaja Mika Koskinen Näkökulma-kommenttinsa otsikossa 28.12.

Kirjoittajan mukaan Suomessa on jo pitkään eletty sellaisessa henkisessä ilmastossa, että ihmisillä on pelkästään oikeuksia ja etuuksia, mutta ei velvollisuuksia.

– Sitä sovelletaan mielellään myös työttömiin ja se näkyy nyt räikeästi keskustelussa aktiivimallista, Koskinen kirjoitti.

Tästä ei ole kovin pitkä matka sisäänrakennettuun ajatukseen, jonka mukaan työttömät pääsevät liian helpolla. Otsikon kysymys muuttuu tekstissä – ja lukijan päässä – totuudeksi. Niin toimii ihmisen mieli.

Kelataan hieman takaisin.

Syksyllä 2016 kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski esitti Ylen A-studion keskustelussa työvoimapoliittisen vision. Hän patisteli nuoria työttömiä metsänhoitotöihin.

– Riittää, kun istuu autoon tai junaan ja katselee metsään, niin siellä on aika paljon tekemätöntä työtä, hän sanoi.

Tänään edustaja Koski ottaa Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa kantaa keskusteluun aktiivimallista.

Kosken mukaan malli ei ole täydellinen, mutta on askel oikeaan suuntaan, ”toiminnallisen vastuun palauttamiseksi ihmiselle itselleen”.

– Paljon vaikeampaa on perustella, miksi jonkun toisen olisi otettava se vastuulleen, hän kirjoittaa.

Keskustelua mallista Koski kommentoi näin:

– Ainakin oma käsitykseni siitä, ettei ay-liike ole lainkaan kiinnostunut työttömistä, saa näin vahvistusta.

Kun kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) kuunteli tv-studiossa Kosken ”Metsässä riittää työtä” -vinkkiä työttömille, kaiken nähnyt ex-työministeri ei voinut olla lohkaisematta.

– Ai risusavotta? Ihalainen huokaisi.

Jo puoli vuotta omakohtaista työttömyyttä saisi monen tylyn kommentoijan toisiin ajatuksiin.

Ay-liikettä arvostellaan työttömien unohtamisesta. Samaan aikaan se saa kritiikkiä siitä, että se on reagoinut liian vahvasti malliin, jonka nimenomaan työttömät kokevat epäoikeudenmukaiseksi ja työnhakijoita nöyryyttäväksi.

Paljon faktaa tuntuu unohtuvan, kun puhutaan aktiivimallin puolesta.

Siitä puhutaan ikään kuin turvaa leikkaava lain uudistus keksisi ruudin uudestaan, suorastaan herättää Suomen sadattuhanneet työttömät horroksesta. Ikään kuin ryhdikäs Sipilän hallitus lopettaa hemmottelusta nauttimisen ja loikoilun kortistossa. Jo oli aikakin!

Jos hyväksymme ajatuksen, että ”aktiivinen” työttömänä olo alkoi 1.1.2018 – kuten hallitus sääti ja eduskunnassa läpi ajoi – se syöttää valtavirtaan vahvan epäilyn, että tätä ennen työttömät keplottelivat laiskoina kortistossa.

”Työtä kartellen”, kuten moni yleisönosastokirjoittaja tietää.

Puoli vuotta omakohtaista työttömyyttä saisi monen kommentoijan toisiin ajatuksiin. Ei se niin auvoista ole.

Jo nyt työttömyysaikana on velvollisuus hakea aktiivisesti työtä. Työttömän pitää ottaa vastaan työpaikka tai koulutuspaikka, jota hänelle tarjotaan. Jos siitä kieltäytyy ilman syytä, saattaa menettää etuuden.

Toki on faktaa sekin, että isoon joukkoon mahtuu aina myös potentiaalisia hyväksikäyttäjiä, varmaan jokunen lusmukin. Tämä pätee ihmisten isoissa porukoissa. Ja pätee myös meihin työpaikkansa säilyttäneisiin.

Pari pointtia lopuksi:

  1. Kuka tahansa voi joutua nykyään työttömäksi. Myös sinä.
  2. Työttömän todellisuudesta ei tiedä kukaan muuu kuin itse työttömyyden paineen kokenut.

Nimimerkki: Kokemusta on

 

* Tilastokeskuksen mukaan työttömyysaste oli lokakuussa 2017 7,3 prosenttia. Työttömiä oli yhteensä 197 000, mikä oli 20 000 vähemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna. Työ- ja elinkeinoministeriö kertoi omassa katsauksessaan, että työttömien työnhakijoita oli lokakuun lopussa 272 500. Te-toimistoissa avoinna olevien työpaikkojen määrä on viime kuukausina kasvanut. Niitä oli lokakuussa yhteensä 89 500.

Aihekuva vaihdettu klo 13.14.