Samaan aikaan kokoomuksen puheenjohtajakisan suosikki Petteri Orpo murehtii keskiluokan puolesta — syystäkin, sillä nykyhallitus ei ole  paljoa tarjonnut rakennemuutoksen ja työelämän murroksessa kärvistelevälle keskiluokalle.

Hallituksen pääpointti on yritys ja usko yritysvetoisen yhteiskunnan ylivoimaisuuteen. Hieno homma niille, joilla on työpaikka tällaisessa ”yrityksessä”. Huono homma yhteiskunnan palveluille, työttömille ja epätyypillisissä työsuhteissa eläville ja etenkin kaikille, jotka jatkossa rahoittavat maksuillaan erilaiset yritysvetoiset palvelut.

Hyvä esimerkki on julkisten sote-toimijoiden yhtiöittäminen. Näin ne saadaan näennäisesti samalle viivalle yksityisten toimijoiden kanssa. Ja tulos tai ulos! Viis siitä, että julkisen puolen toimijoilla on paljon raskasta hoitoa ja yhteiskunnallisia velvoitteita, joihin yksityiset toimijat eivät koskisi pitkällä kepilläkään.

Juha Sipilä.

Lisää aiheesta

Kommentti: Ilolla ei ole sijaa Suomessa — tulosta on haettu kuin kivääri selässä

Kommentti: Eduskunnassa moni ei kunnioita enää edes hyviä tapoja

Kommentti Pirkkala-kohuun: “KRP:n tutkijan yritys on tökerö ja tarkoitushakuinen”

Kommentti: Joko se suunnitelma B-löytyy, Juha Sipilä?

Suomalaiseen yhteiskuntaan ajetaan nyt isoja rakenteellisia muutoksia, joiden sulatteluun tai korjaamiseen ei riitä edes yksi eduskuntakausi. Tähän pakettiin kuuluu myös valtion omistusten uudelleenjärjestely. Hallituksen tavoite on lyödä lihoiksi valtion omistukset osakeyhtiöissä ja valtion omissa yhtiöissä. Rahat sijoitettaisiin hallituksen kärkihankkeisiin.

Valtion omistajaohjauksella ja -politiikalla on huono kaiku. Viime hallituskauden suuria ja ainoa onnistumisia oli Turun telakan pelastaminen, kun se onnistuttiin myymään saksalaiselle telakka-alaan uskovalle yhtiölle. Viime kauden — ja todennäköisesti myös tämän — suurin rahareikä oli Talvivaara. Valtion sijoitukset ovat sulaneet kuin keväthanki.

Talvivaara on osa valtion omistusyhtiö Solidiumin salkkua. Myös valtaosa Solidiumin muista osakkeista on pahasti miinuksella. Solidium on tehnyt aluepolitiikkaa, kun se on yrittänyt pelastaa työpaikkoja ostamalla esimerkiksi terästeollisuusyhtiöiden osakkeita.

Valitettavasti Suomen valtiota suuremmat tekijät päättävät, mihin päin maailma työpaikat menevät. Solidiumin liikkeitä on rahoitettu myymällä hyvää vuotuista osaketuottoa tarjoavia yhtiöitä kuten Sampoa ja Teliaa. Tämän järkevyyttä voi miettiä, kun valtio saisi lähes nollakorkoista lainaa.

Valtion omistajahistoriaa katsoessa herää pelko siitä, että hallituksen kärkihankkeet ovat taas yksi uusi aluepoliittinen innovaatio, johon kannetaan rahaa kuin siihen kuuluisaan pohjattomaan kaivoon. Aluepolitiikan asemesta Suomessa pitäisi luoda rakenteita, joilla kestävästi tuettaisiin uusia yrityksiä ja nykyisten yritysten kasvua.