Kauppatieteiden tohtori Markus Lahtisen ja kauppatieteiden tohtori Tomi Viitalan selvityksen tavoitteena oli arvioida Suomen mahdollisuuksia ottaa käyttöön alueellisia verokannustimia yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi sekä investointien ja osaavan työvoiman saatavuuden edistämiseksi rakenteellisista ongelmista kärsivillä alueilla.

Lähtökohtana olivat useissa EU-valtioissa käytössä olevat erityistalousalueet. Niissä on käytössä verokannustimia alueelle investoiville ja siellä toimiville yrityksille, valtiovarainministeriö kertoo tiedotteessaan.

ALUEELLISIA veronhuojennuksia voitaisiin ottaa käyttöön joko sopimukseen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) sisältyvien alueellisia tukitoimenpiteitä koskevien poikkeusten perusteella tai niin sanottuna vähämerkityksellisenä eli de minimis -tukena.

Alueellisen tuen käyttöönotto edellyttäisi tuen etukäteishyväksyttämistä Euroopan komissiolla tai yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen edellytysten noudattamista.

Alueellinen veronhuojennus voitaisiin myös ottaa käyttöön niin sanottuna de minimis -tukena. Sen määrä olisi rajoitettava yrityskohtaisesti 200 000 euroon kolmen vuoden ajanjaksolla.

Alueellisen veronhuojennuksen yhteensopivuus perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen kanssa edellyttää tukitoimenpiteen yhteiskunnallisen intressin ja veronhuojennuksen merkityksen oikeasuhtaisuutta. Tarkempi perustuslaillinen arviointi olisi mahdollista vasta, kun veronhuojennuksen yksityiskohdat olisivat selvillä. Epävarmassa tilanteessa veronhuojennuksen käyttöönottaminen määräaikaisena kokeilulainsäädäntönä voisi pienentää perustuslaillista riskiä.

KANSAINVÄLISEN vertailun perusteella erityistalousalueiden keskeisin veronhuojennus on määräaikainen täysi tai osittainen vapautus yhteisöverosta erityistalousalueelle investoivalle tai siellä toimivalle yritykselle.

Selvityksen mukaan erityistalousalueiden alueellisista verokannusteista saadut eurooppalaiset kokemukset eivät tarjoa yksiselitteistä vastausta järjestelyn toimivuudesta osana aluepolitiikkaa. Eritystalousalueen menestys on riippuvainen monesta tekijästä, joista osa liittyy itse alueen ja osa koko kansantalouden ominaisuuksiin. Alueen muun kehittämisen laiminlyönti kumoaa helposti verotuksen keventämisellä saatavat hyödyt.

Verotuksen keventäminen erityistalousalueella lisää lähtökohtaisesti alueen taloudellista toimintaa, mikä tasoittaa isoja alueellisia eroja arvonlisän muodostumisessa. Erityistalousalueet voisivat lisäksi olla yksi mahdollinen vastaus kiristyvään kansainväliseen kilpailuun vihreän siirtymän investoinneista, mikä vahvistaisi koko kansantaloutta.

– Hyvin toteutetut erityistalousalueet voisivat houkutella uusia investointeja ja työtä Suomeen. Näillä alueilla voitaisiin joustavoittaa verotuksen ohella myös luvitusta sekä muuta investointeja ja työvoiman saatavuutta hankaloittavaa sääntelyä. Näen, että erityistalousalueita on syytä kokeilla tulevalla vaalikaudella, valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoo VM:n tiedotteen mukaan.

ERITYISTALOUSALUEISIIN liittyy myös merkittävä riski siitä, että lähialueiden talouskehitys taantuu investointien keskittyessä alueellisesti lähes yksinomaan erityistalousalueelle. Lisäksi vaikutukset julkiselle taloudelle ovat muiden verotukien tapaan lähtökohtaisesti negatiiviset. Näitä vaikutuksia rajoittaa verokannustimien kohdistaminen pienen asukaskohtaisen bruttokansantuotteen seutukunnille.

Jos arvonlisän tasaisempi jakautuminen Suomen sisällä asetetaan yhteiskuntapoliittiseksi tavoitteeksi, kysymys on VM:n selvitystä käsittelevän tiedotteen mukaan eri politiikkatoimien kustannusten ja hyötyjen vertailusta.

Erityistalousalueita pitää verrata muihin aluepolitiikan välineisiin.