Vuonna 2017 tehtyjen koulutusleikkausten yhteydessä opintotuki muutettiin entistä lainapainotteisemmaksi. Samalla tehtiin päätös pilkkoa opintotuki kahteen osaan, niidenkin opiskelijoiden osalta, joilla on suora opinto-oikeus alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon.

Vaikka periaatteessa opiskelijalla on oikeus koko tutkinnon laajuisiin tukiin ja ylemmän korkeakoulun opintoja voi usein suorittaa alemman tutkinnon opintojen lomassa, maisterivaiheen tukia ei saa käyttöön ennen kuin alempi korkeakoulututkinto on suoritettu.

Opiskelijat, joiden opinnot pitkittyvät jo alemman korkeakoulututkinnon aikana ovat erityisen haastavassa tilanteessa, kun kandidaatin tutkintoon myönnetyt tukikuukaudet on käytetty loppuun. Tässä vaiheessa opiskelijan on joko tehtävä työtä, jotta elämisen ja opiskelun kustannukset saa katettua tai nostettava kaikki nostettavissa oleva opintolaina.

OPISKELIJAT ovat ainoa sosiaaliturvan piirissä oleva ihmisryhmä, joka on velvoitettu velkaantumaan, ennen kuin on oikeutettu suomalaisen yhteiskunnan viimekäden sosiaalietuuteen, eli toimeentulotukeen. Onko tämä tasa-arvoa?

Lainapainotteinen opintotuki näkyy selvästi Suomen pankin tilastoissa. Viime vuonna opintolainaa nostettiin 5,7 miljardin eureon edestä, kun taas vuonna 2017 nostetun lainan summa oli 2,7 miljardia.

Monet opiskelijat ovat todella huolissaan omasta toimeentulostaan, sillä pienellä opintorahalla elämisen ja jatkuvan velkaantumisen lisäksi inflaatio lisää huolta. Opintolainaa on ennen markkinoitu ”ilmaisena rahana”, mutta samaa ei voi sanoa enää, kun pelkän velan korkojen lyhennys on useita satoja euroja vuodessa. Samoin muiden elämisen kustannusten nousu näkyy erityisesti pienituloisten opiskelijoiden talouden kriisiytymisenä.

Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on ottanut asiaan kantaa viime aikoina ja syystä. On hyvä pysähtyä pohtimaan, että kuinka itse pärjäisit omassa arjessasi 268,23 eurolla kuukaudessa?