Kyse työmarkkinapöydässä oli etenkin työttömyysturvan lisäpäivistä eli eläkeputkesta. Yhteistä näkemystä ei syntynyt muutosturvasta eli eläkeputken poistamisen maksajasta ja aikataulusta. Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies arvioi työntekijäpuolen hintalapuksi yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Työntekijäpuolella nähtiin tilanne niin, että työnantajat jättävät muutosturvan kustannukset työntekijöille ja veronmaksajille.

Hallitus tavoittelee yli 55-vuotiaiden työllisyyttä parantavilla toimilla työllisyyden parantamista noin 10 000 työpaikalla. Eläkeputken poistoa pidetään vaikuttavuudeltaan tehokkaimpana keinona vähentää uusien työttömien määrää ja tätä kautta nostaa vähitellen työllisyysastetta. Ja ehkä vähitellen myös työurat pitenisivät loppupäästä 65 vuoteen saakka tai ylikin.

Vaikka eläkeputken poistamisen taloudellisista vaikutuksista ollaan samaa mieltä, aiheuttaisi poisto väistämättä henkilökohtaisia tragedioita vanhemmille työntekijöille, joita se koskee. Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon mielestä  (A-studio, 30.12.) mielestä  eläkeputken poistaminen merkitsisi sitä, että työttömyysturvalla jouduttaisiin jatkossa hoitamaan eläketurvaa. Hän arvioi, että tämän takia moni iäkkäämpi työttömäksi jäänyt joutuisi jatkossa turvautumaan toimeentulotukeen.

Jos unohdetaankin kylmät talousluvut ja työllisyystavoitteet, Suomessa suurin ongelma ei ole eläkeputki tai eläkeikä, vaan se, että meillä 60 vuoden ikää lähestyvää ei enää palkata. Tähän tarvitaan isoa, koko yhteiskuntaa – ei vain työnantajia – koskevaa asennemuutosta. Ilman sitä esimerkiksi nyt työntekijäjärjestöjen esittämä muutosturvakoulutuksen pidentäminen jää turhaksi. Muutos ei tapahdu hetkessä. Siksi – jos hallitus päätyy eläkeputken poistamiseen – tarvitaan kunnon muutosturva ja siirtymäaika niitä varten, joita muutos ensimmäisenä koskisi. Tätä tukee myös koronan takia huonontunut tilanne työmarkkinoilla.