Kuntien viranomaiset eivät tunne riittävästi lakia, joka takaa ihmiskaupan uhreille erityisaseman kuntien palveluiden saajina. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon palveluita on uhreilta evätty perusteettomasti.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tekemässä selvityksessä on tarkasteltu useita kymmeniä tapauksia ja haastateltu kymmeniä asiantuntijoita. Suurin osa viranomaisapua saaneista ihmiskaupan uhreista on viime vuosina ollut turvapaikanhakijataustaisia, mutta joukossa on myös Suomen kantaväestöä. Uhrit ovat usein vakavasti traumatisoituneita ja vahvan psyykkisen avun tarpeessa. Selvityksen mukaan psyykkistä tukea ei ole riittävästi tarjolla.

Vuosina 2014–2016 kaikista viranomaisten auttamisjärjestelmään esitetyistä henkilöistä liki 40 prosenttia oli nigerialaisia, ja lähes kaikki heistä olivat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi Italiassa, Espanjassa tai Kreikassa.

– Uhrit voivat kokea hyväksikäytön uhriksi joutumisen häpeällisenä, ja kynnys kertoa omista kokemuksista viranomaisille voi olla korkea, selvityksessä todetaan.

Järjestöjen edustajat pitävät ongelmallisena sitä, että tieto auttamisjärjestelmään otetusta uhrista menee aina poliisille. Osa haastatelluista katsoi, että viranomaisten tarjoama apu ei ole aidosti uhrilähtöistä, vaan päähuomio on syyllisten selvittämisessä ja rankaisemisessa.