Pitkän oppositiokauden aikana työväenpuolueen hallitukset ovat valmistautuneet hyvin hallitukseen ja päästyään valtaan muuttaneet maata radikaalisti.

Toisen maailmansodan jälkeen Clement Attleen hallitus perusti kansanterveyshuollon ja hyvinvointivaltion sekä kansallisti teollisuutta. Harold Wilsonin hallitus loi 60-luvulla peruskoulun ja avoimen yliopiston sekä liberalisoi ja demokratisoi maan ”svengaavaksi Englanniksi”.

Tony Blairin hallituksen ”kolmas tie” 90-luvun lopussa yhdisti hyvinvointivaltion Margaret Thatcherin luomaan markkinaliberalismiin. Blair poisti kansallistamispykälän työväenpuolueen ohjelmasta, vaikka joutuikin sitten jatkuvien junaonnettomuuksien takia kansallistamaan rautatiet.

Sekavuutta on aiheuttanut huono kommunikaatio, epäkarismaattinen johtaja ja välttämättömien leikkausten epäviisas ajoitus, joka romahdutti puolueen kansansuosion heti alkuvaiheessa. Sen jälkeen hallitus on puolueen painostuksesta osittain perunut näitä leikkauksia, mutta se on lisännyt sekavuuden ja epäpätevyyden vaikutelmaa.

Starmerin lepsuilu vanhan labour-vaikuttajan Peter Mandelsonin virkanimityksen kanssa voi myös tulla hänelle kalliiksi. Starmer nimitti Mandelsonin diplomaattivirkaan Yhdysvaltoihin, vaikka tiesi tämän kaveeranneen sopimattoman läheisesti seksuaalirikollinen Jeffrey Epsteinin kanssa.

Vaikka Starmer pyysi erehdystään anteeksi, Mandelsonin toiminnasta tulee yhä uusia paljastuksia, jotka voivat vielä johtaa Starmerin eroon.

YLEISEN syyttäjän tehtävän ansioista aateloitu Keir Starmer tulee työväenluokasta, ja koko hänen hallituksensa on verrattomasti vähemmän herraskaista alkuperää kuin puolueen hallitukset tähän asti.

Starmer ehti valmistautua huonosti valtaan. Hän astui remmiin vuonna 2020 ja joutui ensi töikseen puhdistamaan puolueen sen karkeasta antisemitismistä.

Kovaa vasemmistoa edustavan Jeremy Corbynin johdolla puolue oli juuri kokenut ennätysmäisen vaalitappion. Starmerin oli pakko luovia kohti keskustaa, vaikka hän kaiken kaikkiaan onkin jäänyt vasemmistolaisemmaksi kuin Tony Blair.

Mutta Starmer ei palauttanut kansallistamisia puolueen ohjelmaan. Hän haluaa kansallistaa vain junat, vaikka akateemiset tahot ovat julistaneet Thatc­herin suuret yksityistämiset epäonnistuneiksi varsinkin luonnollisissa monopoleissa.

Starmerin guruna on italialais-amerikkalainen taloustieteilijä Mariana Mazzucato, Lontoon yliopiston taloustieteen professori, joka tunnetaan julkisen sektorin ja aktiivisen valtion puolustajana. Siitä on kehitetty Securinomics, turvatalous, jossa ”lihaksikas valtio” työskentelee strategisesti yksityisen sektorin ja markkinoiden rinnalla ja yhteistyössä teollisuuspolitiikan, talouden ja infrastruktuurin uudistamiseksi.

Kysyntää yritetään elvyttää korottamalla palkansaajien elintasoa ja kulutuskykyä, mikä lisäisi kasvua. Minimipalkkaa on taas nostettu ja uusi työlaki parantaa erityisesti nuorten työntekijöiden ja prekariaatin asemaa.

Naisen asemaa työntekijänä pyritään parantamaan luomalla halpa päivähoitojärjestelmä.

Äskettäin työväenpuolue tiedottikin, että reaalipalkat ovat kymmenessä kuukaudessa nousseet enemmän kuin kymmenessä vuodessa konservatiivien aikana. Keir Starmer uskoo, että tavallista palkansaajaa ei kiinnosta tippaakaan, onko maan talous hyvässä kunnossa, jos työntekijä itse jää nuolemaan näppejään kuten Yhdysvalloissa.

HALLITUS on yrittänyt olla urheasti sosiaalinen, vaikka se ei tunnu enää kiinnostavan muita kuin puolueen jäseniä.

Hallitus paneutuu erityisesti lasten köyhyyden vähentämiseen koulujen aamiaisklubeilla ja palauttamalla monilapsisille perheille ne sosiaaliset edut, joita konservatiivit niiltä ovat vieneet 14 vuotisen valtakautensa aikana.

Nuoria yritetään auttaa ammattikoulutusta parantamalla ja pitkäaikaistyöttömille nuorille luvataan työpaikka tai koulutusta.

Vakavin ongelma varsinkin pienipalkkaisten työntekijöiden elintasolle syntyi, kun Margaret Thatcher 80-luvulla mahdollisti kaupunkien vuokra-asuntojen yksityistämisen vuokralaisille. Sen aiheuttamasta asuntokriisistä ei ole vieläkään päästy, ja vuokra-asuntojen puute on huutava. Vuokrat ovat nousseet pilviin.

Työväenpuolue lupaakin rakentaa valtavan määrän uusia halpoja vuokra-asuntoja.

Kaikki tämä ei kuitenkaan riitä rempalleen joutuneiden julkisten palvelujen ja kansanterveyshuollon kohentamiseen niin nopeasti kuin äänestäjät ehkä toivoisivat.

Ratkaiseva kysymys on, onnistuuko hallitus näillä keinoilla ajoissa ennen seuraavia vaaleja luomaan taloudellista kasvua brexitin tuhojen jälkeen. Tuoreimman tutkimuksen mukaan brexit on vienyt noin 6-7 prosenttia taloudellisesta kasvusta ja noin 12-16 prosenttia investoinneista.

STARMER pelkää syystä brexitin isän Nigel Faragen ja hänen oikeistopopulistisen Reform-puolueensa nousua.

Hädissään Starmer päätti rajoittaa entisestään laillisten maahanmuuttajien tuloa maahan ja näiden oikeuksia Britanniassa. Jatkossa ulkomaalaisen työntekijän täytyy asua ja tehdä työtä 10 vuotta ennen kuin hän voi saada asumisoikeuden nykyisen viiden vuoden sijasta.

Nigel Farage haluaa viedä asumisoikeuden kokonaan jopa niiltäkin, joilla se jo on, ja poistaa sosiaaliturvan ulkomaalaisilta.

Mutta gallupien mukaan britit eivät kannata tällaisia äärimmäisyysideoita. Äänestäjiä raivostuttaa pikemmin laittomien siirtolaisten tulo ylikansoitetuilla kumiveneillä Calais’ta Doveriin. Viime vuonna Britanniaan rantautui yli 40 000 laitonta maahanmuuttajaa, jotka sitten majoitettin kalliisiin hotelleihin.

Kirjoittaja on Lontoossa asuva toimittaja.