Puhetta on herättänyt muun muassa tasavallan presidentin ja pääministerin roolit erilaisiin ulkopoliittisiin kokouksiin osallistumisissa. Kumman pitäisi olla paikalla?

Kun esimerkiksi Helsingissä järjestettiin Itämeren alueen maiden Nato-huippukokous, sitä oli Suomesta isännöimässä presidentti. Pääministeri oli vierailulla Arabiemiraateissa. Ulkopolitiikan kulisseissa jotkut olisivat mielellään nähneet myös pääministerin huippukokouksessa.

Suomi totuttautuu Nato-aikaan ja sen myötä syntyvät käytännöt saattavat vaatia myös paperityötä, asioita pitää kirjata perustuslakiin tai alempaan lainsäädäntöön.

Tätä arviointi on odotettu. Nyt vihdoin oikeusministeriössä on menossa esiselvitys perustuslakivaliokunnan edellyttämistä asioista. Sen on määrä valmistua hallituksen puoliväliriiheen mennessä. Vauhtia keskustelulle sysättiin tänään myös eduskunnassa.

Stubb käsitteli asiaa laajasti. Yksi iso kysymys on eduskunnan tiedonsaanti tasavallan presidentiltä Nato-asioista. Stubb ja edelliset presidentit ovat pitäneet aktiivisesti yhteyttä eduskuntaan. Tavallansa tämä on paljolti hyväntahtoisuuden varassa. Sitä presidenteillä on siis ollut.

Yhteydenpitoa kiitellään tällä hetkellä niin presidentin kuin eduskunnan puoleltakin, mutta aina voi kysyä, pysyykö tilanne iän kaiken samana.

Stubb sanoi olevansa omalta puoleltaan valmis tukemaan sitä, että ”presidentin ja eduskunnan epämuodollisen yhteydenpidon hyvät käytänteet kirjataan ylös”.

– Presidentti ei voi ohittaa tai korvata valtioneuvostoa, jolle vastuu eduskunnalle tiedottamisesta kuuluu, mutta mielestäni nykyiset hyvät käytänteet voitaisiin silti hyvin vahvistaa presidentin ja eduskunnan välillä, Stubb ehdotti.

Halla-aho puolestaan kyseli, kuuluvatko NATO-asiat ulkopolitiikkaan vai puolustuspolitiikkaan ja millä toimielimellä tai valiokunnalla pitäisi olla johtovastuu ja ovatko nykyiset rakenteet ylipäänsä kunnossa.

DEMOKRAATTI kysyi valtiopäivien avajaisissa useiden henkilöiden näkemyksiä Stubbin ja Halla-ahon esillenostamiin asioihin.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti toteaa presidentin ja eduskunnan yhteydenpidon käytänteiden ylöskirjaamisesta, että kyse on kahden tason keskustelusta.

Yhtäältä kyse on perustuslakivaliokunnan kannanoton pohjalta tehtävästä arvioinnista siitä, onko perustuslaissa tai muussa lainsäädännössä muutostarpeita Nato-jäsenyyden jälkeen.

Toinen kysymys on hyvien valtiollisten käytänteiden, kutyymien kirjaaminen ja dokumentoiminen. Tämä voisi luoda yhteistä ymmärrystä instituutioiden toiminnasta.

Pöysti tulkitsee Stubbin avausta jälkimmäisellä tavalla eli nykykäytännöt voisi kirjata esimerkiksi eduskuntaryhmien tai puolueitten sekä tasavallan presidentin yhteisellä asiakirjalla. Syntyisi ikään kuin käytännön opas.

– Tällaisia kevyitä kirjaamistapoja on, Pöysti sanoo ja viittaa esimerkiksi siihen, että suurimman eduskuntaryhmän roolista hallitusta muodostettaessa on tehty puolueiden välinen pelisääntöpaperi.

OLISIKO hyvin kirjattu käytäntö kuitenkaan riittävä oikeusvaltiollisessa mielessä? Pöysti näkee, että hyvin kirjatut käytänteet ovat joka tapauksessa valtiollisessa elämässä tärkeitä. Sovinnaistapojen kirjaaminen on arvokasta sinänsä.

Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta myös juridiselle arvioinnille. Pöysti sanoo pitävänsä tärkeänä, että valtioneuvoston kokonaisvastuu kattavasta valmistelusta ja eduskunnan informoinnista säilyy eli parlamentaarinen vastuu säilyy jakamattomana.

– Valtioneuvoston kokonaisroolia ei saa mitenkään vähentää tai heikentää tasavallan presidenttiä koskevilla kirjauksilla.

Pöysti ei ota kantaa, tarvitaanko juridisia kirjauksia. Asia on ensin arvioitava huolella.

Pöysti näkee tarvetta myös Halla-ahon avauksen pohdinnalle, eli ovatko NATO-asiat ensisijassa ulkopolitiikkaa vai puolustuspolitiikkaa ja millä valiokunnalla on johtoasema.

Käytännössä kyse on lähinnä eduskunnan sisäisestä keskustelusta ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunna työn järjestämisestä. Pöysti ei ota asiaan kantaa.

– Mutta kysymys on sikäli hyvin asetettu, koska silloin kun emme olleet liittoutuneita, varsin pienetkin Puolustusvoimien kansainväliseen osallistumiseen liittyvät kysymykset olivat samalla ulkopoliittisia signaaleita. Niitä käsiteltiin nimenomaan ulkopolitiikan kysymyksinä, Pöysti sanoo ja viittaa esimerkiksi Islannin ilmavalvonnasta syntyneeseen keskusteluun, vaikkei sinänsä pidä silloista päätöstä pienenä asiana.

Nyt olemme kuitenkin liittyneet Natoon, jota kautta Suomella on varsin laaja velvollisuus osallistua puolustusliiton toimintaan. Tässä mielessä asiaan liittyvät päätökset eivät ole enää samalla tavalla erityisiä ulkopoliittisia signaaleja. Pöysti tulee ajattelussaan lopulta siihen, että puolustusvaliokunnan pitäisi kantaa Nato-asioista päävastuu.

– Ainakin siltä osin kuin se on suoraan puolustuspolitiikkaa.

Nato-asiat ovat suurimmaksi osaksi arkista puolustuspolitiikkaa.

Valiokuntien t0imintatavoista säädetään eduskunnan valiokuntaoppaassa ja eduskunnan työjärjestyksessä.

MYÖS puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.), entinen puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra (kok.) kuuntelivat tarkalla korvalla Stubbin ja Halla-ahon puheita.

Häkkänenkin muistuttaa, että hallituksen sisällä on käynnissä valtioelinten välinen toimivalta- ja muutostarvetarkastelu. Siksi hän ei tässä vaiheessa ota kantaa esimerkiksi Natosta syntyviin muutostarpeisiin.

Häkkänen toteaa yleisesti, että perinteisesti olisi iso asia, jos ryhdyttäisiin määrittämään presidenttiä suoralla kansanvaalilla valittuna orgaanina lailla velvoittavaan rooliin suhteessa eduskuntaan. Kysymys liittyy parlamentarismiin eli hallitusvaltaa käyttää eduskunnan luottamuksella valtioneuvosto. Valtioneuvoston juridisesti määrätyt tehtävät ovat eduskunnan vallassa ja presidentin rooli on lailla tarkkaan määrätty.

Halla-ahon kysymystä Nato-asioiden valiokuntakotipaikasta Häkkänen kuvaa ”viiltävän teräväksi huomioksi”.

– Kun liityttiin EU:hun, sitä ennen EU-asiat olivat ulkopolitiikkaa, sitten niistä tuli sisäpolitiikkaa ihan juridisesti. Sama on käynyt Nato-asioissa. Nato oli ulkopolitiikkaa ennen Nato-jäsenyyttä. Nyt kun Natoon liityttiin, siellä on kaksi selkeää eri koria. On Naton puolustuspolitiikka puolustusministerikokousputkessa ja Naton ulkopolitiikka ulkoministeriputkessa.

Häkkänen sanoo, että noin 80 prosenttia Nato-asioista on valtioneuvoston toimivaltuudessa suoraan olevia puolustuspoliittisia asioita.

– Sitten presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnassa harjoittama ulkopolitiikkaa kulkee ulkoministeriputkea.

HÄKKÄNEN toteaa eduskunnan päättävän itsenäisesti, miten se organisoi toimintansa.

– Mutta jos katsotaan, miten valtioneuvoston sisällä hoidetaan Nato-asiat, puolustuksen ja pelotteen tehtävät kuuluvat päätösvallaltaan ja valmisteluvastuultaan valtioneuvostolle ja puolustusministeriölle. Eduskunnassa niitä käsitellään sitten niin kuin eduskunta haluaa. Minä en ota niihin kantaa. Mutta puhemies nosti esiin asian, joka on salissakin puhuttanut monta kertaa puolustusasioiden yhteydessä eli onko puolustuksen rakentaminen sen jälkeen, kun liityttiin Natoon ulkopoliittisia kysymyksiä vai ihan aidosti puolustuksellisia kysymyksiä, Häkkänen pohtii ja lisää, että juridisesti kyseessä ovat puolustukselliset asiat.

Antti Kaikkonen suhtautuu myönteisesti eduskunnan ja presidentin epämuodollisen yhteydenpidon käytänteiden kirjaamiseen.

– Sinänsä hyvin toimivat käytännöt voitaisiin myös paperille laittaa, hän toteaa ja lisää, että asiat ovat toimineet hyvin niin Sauli Niinistön kuin Stubbin kausilla.

– Mutta ei se ehkä niinkään voi olla, että on presidentin hyvästä tahdosta kiinni, informoidaanko eduskuntaa vai ei.

Sitä, mihin käytänteet pitäisi kirjata, Kaikkonen ei ota kantaa. Nopeasti pohdittuna perustuslaki kuulostaisi hänestä raskaalta.

Nato-asioiden käsittely osuu Kaikkosen mielestä niin ulkoasiainvaliokunnan kuin puolustusvaliokunnan kentälle yhtä lailla kuin Nato-päätöksenteko on osin pääministerin, osin ulko- ja puolustusministerien sekä osin presiden kenttää. Kaikkonen toivoo, että muun muassa tähän liittyen oikeusministeri tekisi nopeasti meneillään olevan selvityksensä valmiiksi.

– Meillä voi tulla lähitulevaisuudessa eteen tilanteita, joissa pelisääntöjen pitää olla selvät, Kaikkonen huomauttaa.

JUKKA Kopra pitää Halla-ahon keskustelunavausta hyvänä.

Hänkin toteaa, että jos verrataan aikaa ennen Suomen EU-jäsenyyttä, kaikki Euroopan maiden asiat olivat ulkopolitiikkaa ja kuuluivat ulkoasiainvaliokunnalle. EU:hun liittymisen jälkeen asiat levittäytyivät eri valiokuntiin ja etenkin suureen valiokuntaan.

Vähän samankaltaisesti Nato-asiat ovat Suomen jäsenyyden myötä arkipäiväistyneet. Moni Nato-asia ei enää tällä hetkellä edellytä ulkopoliittista tarkastelua. Prosessi olisi liian raskaskin.

– Enemmän siellä on selkeitä sotilaallisia asioita, jotka ovat ilmeisen selkeästi puolustusvaliokunnan kysymyksiä. Sitten siellä on esimerkiksi Naton sotilaalliseen liikkuvuuteen liittyviä asioita, jotka kuuluvat liikenne- ja viestintävaliokuntaan. Minun mielestäni meidän pitäisi tarkastella tätä rakennetta.

SDP:N puheenjohtaja Antti Lindtman uskoo, että mikäli halua on, Stubbin esittämään presidentin ja eduskunnan epämuodollisen yhteydenpidon käytänteiden kirjaamiseen löytyy oikea tapa.

– Presidentin ja eduskunnan kanssakäyminen ja yhteydenpito on toiminut hyvin aikaisemmilla kausilla ja hyvä tiivis kanssakäyminen on jatkunut myös nykyisen presidentin osalta. Jos siihen halutaan löytää tapa, jolla nämä hyvät käytännöt tavalla tai toisella kirjataan ylös, minusta se voidaan kyllä hakea.

Lindtman uskoo, että ylöskirjaamiseen on eri vaihtoehtoja.

Lindtman muistuttaa Halla-ahon avaukseen liittyen, että Suomi on vielä aika tuore Naton jäsenmaa. SDP:n puheenjohtaja näkee, että ensisijainen pohdittava asia on ennen kaikkea se, miten eduskunnan rooli ja päätöksenteon budjettivalta varmistetaan onpa kyse puolustuksen ratkaisuista tai muutoin ratkaisuista, joilla on budjettivaikutuksia.

Lindtman uskoo tämän pohdinnan etenevän oikeusministeriön esiselvityksen jälkeen. Eduskunnan asema Nato-päätöksenteossa pitää ylipäänsä käydä läpi parlamentaarisesti.

Lindtmanin mielestä eduskunnassa päätöksenteko on sujunut Nato-aikana varsin hyvin.

– Isoimmat kysymykset liittyvät nyt nimenomaan tähän, kun Natossa tehdään päätöksiä, että niillä päätöksillä on selkeä parlamentaarinen kate. Se on mielestäni kaikkein keskeisin kysymys, joka tässä tulee pohdittavaksi.

TASAVALLAN presidentti Stubbin osallistuminen Itämeren alueen maiden Nato-huippukokoukseen ja sittemmin myös päivälliselle pohjoismaisten pääministerien kanssa on herättänyt keskustelua. On kysytty pääministerin osallistumisen perään, miksei Petteri Orpo (kok.) ollut paikalla.

Toimiiko ulkopoliittinen johtovastuu mielestäsi terveellä tavalla?

– Kun siitä toistuvasti joudutaan keskustelemaan, kertoohan se tietysti siitä, että rajanveto ei ihan selvää ole. Sen vuoksi painotan sitä selvitystä, jota nyt (oikeusministeriössä) tehdään ja sen pohjalta puolueiden yhteistä keskustelua, mitä Nato-aika, johon muuttunut turvallisuusympäristö luo oman mausteensa, tarkoittaa Suomen valtiollisessa päätöksenteossa, Lindtman vastaa.

Valtiopäivien avajaisissa oli läsnä myös entinen pääministeri ja entinen puhemies, valtioneuvos Matti Vanhanen (kesk.).

Kun Vanhaselta kysyy, onko ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtovastuu selvä, hän toteaa että tasavallan presidentti selvästi pohjusti asiaa puheessaan.

– Minä luulen, että se kertoo siitä, että se varmastikin on valmistelussa hallituksen piirissä tai toivottavasti näin. Jäädään odottamaan, mitä linjauksia sieltä tulee.

Vanhanen näkee, että ratkaistavana on vieläkin suurempi kysymys:

– Jos on odotettavissa, että seuraavassa tai sitä seuraavassa Nato-huippukokouksessa tulee puhe tulevasta rahankäytöstä, pitäisi hakea mekanismi, jolla Suomen oma tahdonmuodostus siihen, paljonko me olemme valmiita satsaamaan, syntyisi ylivaalikautisesti. Tämä on ilman muuta sellainen, jossa hallituksen pitää lähestyä eduskuntaa ja eduskuntapuolueita oppositio huomioon ottaen, koska hallitukset vaihtuvat. Lupaus tai sitoumus vaikuttaa seuraaviin kausiin. Luulen, että tässä on lähikuukausille hurjan paljon tekemistä.

Vanhasen hivenen monimutkaisesti avaama asia tarkoittaa käytännössä lähinnä sitä, että mikäli Nato korottaa puolustusrahojen vaadettaan, voi syntyä ongelma, jos kokouksessa istuu budjettivallaton presidentti.

Vanhanen ei halua suuremmin ottaa kantaa julkisuudessa käytyyn keskusteluun Stubbin ja Orpon osallistumisesta edellä mainittuihin kokouksiin. Vanhanen muistuttaa, että ne ovat olleet epävirallisia kokouksia.

– Olennaista on kiinnittää huomiota aitoihin päätöksentekokokouksiin, miten niissä eduskunnan, hallituksen ja presidentin toimivaltajako menee.

VALTIOPÄIVIEN avajaisten jälkeisessä puheenvuorossaan tasavallan presidentti Alexander Stubb ei itse halunnut ennakoida presidentin ja eduskunnan yhteistyötä koskevia kirjauksia.

– Olen valmis käymään keskustelua eduskunnan, eduskunnan puhemiehen ja valiokuntien kanssa miten tämä sitten parhaiten tehdään. Erilaisia malleja tietysti on, Stubb lausui toimittajille.

– Korostan edelleen sitä, että tasavallan presidentille Suomen perustuslaki ei ole mielipidekysymys, vaan se on kaiken demokratian ja toiminnan pohja. Tasavallan presidentti Suomessa valitaan joka kuudes vuosi. Hänen päätehtävänsä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja toimia ylipäällikkönä. Sitä Nato-jäsenyys ei ole missään muodossa muuttanut, hän sanoi.

Stubbin mukaan kyse on tiedonkulusta.