Nato-ajan myötä on kuitenkin pohdittava, millaisia välillisiä vaikutuksia sillä on valtioelinten välisiin valta-asetelmiin. Tällaista pohdintaa on vaatinut eduskunnan perustuslakivaliokunta ja hallitus esiselvittelee asiaa tulevaa puoliväliriihtä varten.

Presidentti Stubb sanoi tänään valtiopäivien avajaisissa olevansa omalta puoleltaan valmis tukemaan sitä, että ”presidentin ja eduskunnan epämuodollisen yhteydenpidon hyvät käytänteet kirjataan ylös”.

– Presidentti ei voi ohittaa tai korvata valtioneuvostoa, jolle vastuu eduskunnalle tiedottamisesta kuuluu, mutta mielestäni nykyiset hyvät käytänteet voitaisiin silti hyvin vahvistaa presidentin ja eduskunnan välillä, Stubb ehdotti.

Samalla hän kuitenkin varoittaa luomasta kirjallista menettelytapaa, jossa eduskunta, jolla ei ole presidentin suhteen vaikutusmahdollisuutta, kuulisi presidenttiä. Käytännnössä puhe on niin kutsutusta parlamentaarisesta katteesta, siitä, että valtioneuvoston on nautittava eduskunnan luottamusta, presidentin ei ole.

SUOMALAINEN nykykäytäntö kaksipäisestä ulkopolitiikan johtajuudesta, presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnasta, on Tuppuraisen mukaan hieman ongelmallinen.

– Tasavallan presidentti johtaa esimerkiksi Nato-huippukokouksissa Suomen valtuuskuntaa ja käyttää siellä mahdollisesti sen kaltaista valtaa, joka tosiasiallisesti kuuluisi valtioneuvostolle, joka taas on tilivelvollinen eduskunnalle ja jota eduskunta voi vaatia kuultavaksi.

Toisin kuin Nato, EU-asiat ovat yksiselitteisesti valtioneuvoston tonttia. Presidentti Stubb itse on korostanut EU:n ja Naton eroja. Nato, toisin kuin EU, on kansainvälinen järjestö, joka rinnastuu Stubbin mukaan lähinnä YK:hon. Natossa ja YK:ssa tehtävät päätökset on jo etukäteen huolellisesti valmisteltu jäsenvaltioissa, siinä missä EU:n päämiehet voivat sopia linjauksista huippukokouksissaan. Tässä mielessä samanlaista tarvetta parlamentaariselle katteelle ei Natossa Stubbin mukaan olisi.

Stubb ei valtiopäivien avajaisten tiedotustilaisuudessaan ryhtynyt avaamaan minne ja millaisina eduskunnan ja tasavallan presidentin yhteistyön hyvät käytännöt pitäisi kirjata.

– Olen valmis käymään keskustelua eduskunnan, eduskunnan puhemiehen ja valiokuntien kanssa miten tämä sitten parhaiten tehdään. Erilaisia malleja tietysti on, Stubb sanoi.

KIRJAAMINEN ei kuitenkaan muuttaisi parlamentaarista katetta, eduskunnan mahdollisuutta vastuuttaa tasavallan presidenttiä hänen vallankäyttöön. Kun tätä kysyttiin Stubbilta, hän toisti, ettei perustuslaki ole presidentille mielipidekysymys, vaan kaiken toiminnan ja demokratian pohja.

– Tasavallan presidentti Suomessa valitaan joka kuudes vuosi. Hänen päätehtävänsä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja toimia ylipäällikkönä. Sitä Nato-jäsenyys ei ole missään muodossa muuttanut, Stubb vastasi ja tähdensi, että käytäntöjen kirjaaminen liittyy tiedonkulun varmistamiseen eduskunnan ja presidentin välillä.

Tuppurainen pitää mahdollisena myös sitä, että lopputuloksena on se, ettei yhteydenpidosta kirjata mitään.

– Sitä ei pidä poissulkea, mutta ei sitä, että asiat pantaisiin paperille pidä myöskään tuomita ennalta tuhoon. Sillä on arvo, että valiokunnat voivat tavata tasavallan presidenttiä, jos se onnistutaan tekemään tavalla, jossa viimekätinen eduskunnan informointivastuu ja velvollisuus on aina valtioneuvostolla.

EDUSKUNNAN perustuslakivaliokunta on huomauttanut myös tasavallan presidentin käymien keskustelujen olevan sellaista sisältöä, jota valtioneuvoston on syytä avata eduskunnalle.

– Tästä huomaamme heti, kuinka olennaista on, että valtioneuvoston ja tasavallan presidentin välit ovat täysin aukottomat. Jos niissä olisi ristiriitoja, kuka silloin informoisi eduskuntaa tasavallan presidentin käymistä keskusteluista, jos presidentti ei itse haluaisi?

Pitäiskö perustuslakia muuttaa?

– Sitäkään ei pidä sulkea pois. Oikeusministeriössä on parhaillaan menossa selvitys näistä asioista, jota perustuslakivaliokunta on vaatinut Nato-Suomen oloissa, jossa on jo muodostunut käytännöksi se, että tasavallan presidentti johtaa Suomea (Naton) huippukokouksissa. Katson, että tasavallan presidentin tänään valtiopäivien avajaisissa käyttämä puheenvuoro on osa tätä prosessia, Tuppurainen vastaa.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) ei osallistunut Itämeren maiden Helsingin Nato-huippukokoukseen, vaikka paikalla oli myös EU:n komission edustus. Orpo ei ollut matkustanut myöskään Ruotsin, Norjan ja Tanskan pääministereiden hyggeillallisille Tanskaan. Molemmissa edusti presidentti Stubb. Keskustelua herätti aiemmin myös Stubbin osallistuminen Euroopan poliittisen yhteisön kokoukseen. Tuppurainen näkee yhteistoiminnassa parannettavaa.

– Kyllähän tässä pahimmillaan voi muodostua käytäntö, joka antaa presidentille enemmän tilaa ohi pääministerin ja valtioneuvoston. Tämä ei ole mikään tarkoitus, saati ihanne.

Hän pitää Orpon virkamatkaa Arabiemiraatteihin ymmärrettävä syynä jäädä pois Itämeren maiden Nato-kokouksesta.

– Tällöin pitää olla mahdollisuus joustaa. Tasavallan presidenttikin voi Suomea edustaa, mutta näissä on oltava hyvin huolellinen. Pääministerin on pidettävä tarvittaessa kiinni omasta ulkopolitiikan vallastaan.

SUOMESSA on ollut sisäpolitiikkapainotteisia pääministereitä, kuten Juha Sipilä (kesk.) ja Petteri Orpo (kok.). Toisaalta on ollut myös enemmän ulkopolitiikasta kiinnostuneita pääministereitä, kuten Paavo Lipponen (sd.) ja Sanna Marin (sd.) esimerkkeinä. Järjestelmä sallii pääministerin tontin liikkumisen. Pitäiskö se betonoida niin, että se sallisi sitä vähemmän?

– Kyllä parlamentarismissa pitäisi mennä kohti sitä, että valtioneuvosto olisi se keskeisin toimija, vastuussa eduskunnalle, joka on se kaikkein korkein päätöksentekijä ja mahdollinen ristiriitojen ratkaisija. Tasavallan presidentilläkin on tässä joku rooli, sekin on tunnustettava. Etenkin, kun hän on suoralla kansanvaalilla valittu. Mutta ei pidä mennä vahingossakaan takaisin päin presidenttikeskeiseen järjestykseen. Suomen valtiosäännön pitää jatkossakin perustua siihen, että valtaa käytetään valtiopäivillä ja valtioneuvosto vastaa asioista eduskunnalle.

Alexander Stubb puhuu transaktionalismista. Käytännössä diilien teko ulkopolitiikassa lisääntyy ja politiikan teko on todennäköisesti yhä useammin kahdenkeskistä, bilateraalista kuin monenkeskistä.

– Se mahdollisesti antaa presidentille mahdollisuuden kahdenväliseen vaikuttamiseen. Tässä olisi valtioneuvostolla paikka huolehtia siitä, että se on kuitenkin viime kädessä aina se, joka kokoukset valmistelee ja on aina informoitu niiden sisällöstä ja kykenee raportoimaan niistä eduskunnalle. Tätä täydentävät tapaamiset eduskunnan valiokuntien ja tasavallan presidentin kesken, Tuppurainen sanoo.

– Mutta on oltava hyvin huolellinen, ettei niistä muodostu mikään uusi järjestely, jossa tasavallan presidentti voisi ohittaa valtioneuvoston suhteessa eduskuntaan, hän painottaa edelleen.