– Kyllä se aika peikkonaama oli, Eerola toteaa.

Tehtailla paluu arkeen pitkän tauon jälkeen on omanlaisensa haaste, Eerola ja UPM:n Kymin paperitehtaan pääluottamusmies Jari Huomo arvioivat. Toimintojen käynnistäminen ottaa aikansa, kun koneet ovat seisseet neljä kuukautta. Vastaan voi tulla yhtä sun toista pientä ja isompaa korjattavaa. Jos koneet yskähtelevät pitkän tauon jälkeen, ei ihmistenkään sopeutuminen täysin mutkatonta ole.

– Voi olla, että on vähän opettelua, että miltäs tämä yövuoron tekeminen taas tuntuu, kun nyt on vietetty niin pitkät pätkät normaalissa unirytmissä. Osalla voi tulla vastaan sekin, että miten työtehtävät muistuvat mieleen – millainen lihasmuisti kenelläkin on, Huomo kuvailee.

Tilanne on nyt perin erikoinen, sillä Huomon mukaan UPM:n ohjeissa seisoo, että kolme kuukautta töistä pois olleen tulee saada perehdytys työhön. Kuka perehdyttää, kun kaikki ovat olleet lakossa? Kohta, toukokuun alussa, pitää perehdyttää ensimmäiset kesätyöntekijätkin.

Pääluottamusmiesten näkökulmasta lakko sujui hyvin. Tomi Eerola huomauttaa, että tällä kertaa hänkin oli lakossa tavallaan rivijäsenenä, sillä työnantaja ei tunnustanut entiseen tapaan pääluottamusmiesten asemaa. Paperiliiton jäsenistön suuntaan sen sijaan oltiin yhteydessä normaaliin tapaan. Tervasaaren tehtaalla Valkeakoskella lakossa oli noin 200 ihmistä. Tekemistä riitti ja kiirettäkin piti.

– Paljon tuli puheluita varsinkin alkuviikkoina, parhaina päivinä seitsemänkymmentä. Se kyllä tasaantui myöhemmin, Eerola kertoo.

Kymin tehtaalla Kouvolassa lakossa oli noin 370 paperiliittolaista ja myös Jari Huomon puhelin pirisi tiuhaan. Ammattiosasto piti lisäksi lakkokahvilaa, jossa hoidettiin lakkoavustuksia, jaettiin tuoretta tietoa neuvotteluista ja ihan vain juteltiin – oltiin henkisenä tukena toinen toisilleen.

– Jotenkin tuntui, että oli enemmän kiire kuin työaikana. Tosin nyt, kun olen ollut tämän viikon töissä, tuntuu, että ehkä se oli sittenkin harhainen kuvitelma, Huomo nauraa.

Tiivistä yhteyttä pidettiin myös liittoon. Eerolan mukaan pääluottamusmiehillä ja neuvottelijoilla oli lähes viikottain palaveri etänä tai kasvotusten Helsingissä. Laajemmissa tapaamisissa oli mukana myös osastojen puheenjohtajia ja työsuojeluvaltuutettuja. Eerola kokee, että kenttä oli hyvin informoitu. Liiton puheenjohtaja Petri Vanhala pisti pystyyn myös luottamusmiesten ja neuvottelijoiden yhteisen Whatsapp-ryhmän, hän kertoo.

– Oma ryhmä oli myös meillä tehtaan väellä. Onneksi on tällaisia mahdollisuuksia, että tieto saadaan kulkemaan hyvinkin nopeasti.

Lakko oli niin pitkä, että neuvottelutuloksen odottaminen varmasti vaati myös kärsivällisyyttä. Tomi Eerola ja Jari Huomo ovat tyytyväisiä siihen, että paperiliittolaisten rivit pitivät hienosti.

– Hermo piti ja kaikki olivat rauhallisia. Kaikki ymmärsivät, miksi lakossa ollaan. Sitä aina kysytään, että kuinka moni olisi halunnut töihin aikaisemmin, niin ei minulle ainakaan soittanut yksikään, joka olisi sanonut, että pitäisi palata töihin nyt niillä UPM:n määrittämillä ehdoilla, Jari Huomo kertoo.

Alkoiko pääluottamusmiehiä itseään jossain kohtaa tuskastuttaa, että eikö tämä koskaan lopu?

– Kun kuuli neuvottelun kulusta, niin kieltämättä tuli sellaista epätoivoa, että onko tuo oikeasti noin hullua menoa työnantajan puolelta, Eerola luonnehtii.

Huomo komppaa täsmentäen, että enemmän kuitenkin hämmästytti kuin tuskastutti.

– Se työnantajan toiminta ja jääräpäisyys alkoi jossain vaiheessa ihmetyttää, hän sanoo.

– Kun ei meidän pyynti alun perinkään ollut mitään muuta kuin vastaavan tyyppinen työehtosopimus kuin mitä kaikilla muillakin – Stora Enso, Metsä Group ja muut pienemmät. Että jos 80 prosenttia alasta työskentelee tietyn tyyppisellä ja sisältöisellä sopimuksella, niin mikä siinä voi olla niin vaikeaa, että se ei UPM:lle käy millään, Huomo jatkaa.

Työntekijät ymmärsivät, miksi lakossa oltiin, mutta entä muut? UPM:n Kymin tehdas sijaitsee Kouvolassa ja Tervasaaren tehdas Valkeakoskella. Millaista palautetta lakkoilijat saivat paikallisilta? Tomi Eerolan mukaan ”koskilaisista” moni tuli lakon aikana juttusille.

– He tulivat kyselemään ja ihmettelemään, että miten työnantaja voi kohdella työntekijöitänsä tuolla tapaa – että arvostaako UPM työntekijöitänsä enää ollenkaan. En pahemmin kohdannut vihamielisiä kommentteja Paperiliittoa tai toimiamme kohtaan, hän kertoo.

– Aika vähän tuli palautetta. Toki paikallisen lehden palstoilla nimettömänä kirjoiteltiin kaikenlaista, mutta ne voi jättää omaan arvoonsa. Se on tärkeämpää, mitä oma jäsenistö ajattelee, Jari Huomo puolestaan sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vasemmalla Tomi Eerola ja lakkoparta, oikealla Jari Huomo.

Pääluottamusmiehet kertovat olevansa pääosin tyytyväisiä neuvotteluiden lopputulokseen. Paperiliiton neuvottelijoille ja puheenjohtajalle Petri Vanhalalle irtoaa Jari Huomolta täydet kymmenen pistettä.

– Siellä on ollut kova porukka Vanhalan Peten johdolla! Ne äijät olivat aivan mielettömän paineen alla, he tekivät älyttömän kovan duunin ja täällä ollaan oikein tyytyväisiä heidän toimintaansa. Ei voi kuin hattua nostaa, Huomo hehkuttaa.

Kiitosta neuvottelijat saavat Tomi Eerolaltakin, mutta hän antaa arvosanaksi kympin sijaan ysin. Vielä parempi lopputulos olisi nimittäin ollut, jos neuvotteluissa olisi syntynyt yksi koko konsernia koskeva työehtosopimus. Sellaista tavoiteltiin, mutta UPM piti päänsä ja sai viisi liiketoimintakohtaista työehtosopimusta.

– Aika samantyyppisiähän nämä ovat kaikkialla. Pieniä eroavaisuuksia on, mutta peruspaketti on kaikilla sama ja kaikki sopimukset päättyvät samaan aikaan. Lopputulos on myös hyvä, kun muistaa, mikä oli lähtökohta, Huomo muistuttaa UPM:n tavoitteista.

Hän kertaa UPM:n havittelleen muun muassa tuntuvaa työajan lisäämistä ilman palkankorotusta – Paperiliiton sanoin talkootyötä, ulkopuolisen työvoiman käyttöä rajoittavien pykälien poistoa, luottamusmiesten aseman heikentämistä ja ammattiliiton jäsenmaksujen palkasta perimisen lopettamista.

– Siellä oli paljon sellaisia kamaluuksia, joihon ei voi mitenkään suostua, hän kiteyttää.

Tervasaaren tehtaalla valmistetaan tarra- ja pakkauspapereita ja se kuuluu UPM:n Specialty Papers -liiketoiminta-alueeseen. Tomi Eerolan mukaan työehtosopimuksessa ”ei ollut mitään mörköä”, vaan se oli varsin neutraali vanhaan verrattuna. Joitakin parannuksiakin tuli. UPM sanoo tiedotteessaan, että sopimus edesauttaa entistä laajempaa paikallista sopimista myös tehdastasolla.

– Kun nyt paikallisesti lähdetään rakentamaan yhteistyötä ja luottamusta, niin jää nähtäväksi, onko tämä totta. Vanhassa sopimuksessa oli yhtä lailla jouston varoja monessakin kohtaa. Aika näyttää, kuinka aidosti paikallistasolla on se mandaatti neuvotella oman tehtaan asioista, Eerola puntaroi.

Kymin paperitehdas taas valmistaa painopaperia ja kuuluu Communication Papers -liiketoiminta-alueeseen. Pääluottamusmies Jari Huomo kertaa, että muista poiketen heille tuli liki 30 tuntia lisätyötä vuodessa, mutta se on sentään palkallista. Hyvä on sekin, että ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat pykälät pysyivät ennallaan.

– Sitten meillähän oli tämä, mistä lehdistö aina tykkää, nimittäin saunaraha. Se aina vähän hymyilyttää, kun meistä kirjoitetaan, että nehän saa palkan saunomisestakin. Sillä nimellä on pitkät perinteet, mutta sehän on todellisuudessa lauantailisä. Rahallisesti se ei nyt tainnut muuttua miksikään, mutta nimi vaihtui saunarahasta lauantailisäksi, Huomo myhäilee.

Demokraatin haastattelussa maanantaina Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoi, että on aivan selvää, että näin pitkä lakko jättää omat arpensa lakkopaikkakunnilla. Hän uskoo kuitenkin, että paikallinen UPM:n johto ajattelee toisin kuin väki UPM:n pääkonttorilla.

– Ote on keskustelevampaa ja johto on lähempänä työntekijää, joten puolin ja toisin on enemmän ymmärrystä. Nyt on pidettävä hyvää huolta siitä, että paikallisesti asiat menevät oikeaan suuntaan, Vanhala sanoi.

Onko näin myös pääluottamusmiesten mielestä? Jari Huomo tuumii, että hommat kyllä saadaan toimimaan. Vaikka hetki sitten oltiin hyvin eri mieltä asioista, on nyt katsottava yhdessä eteenpäin. Siihen on pystyttävä niin pääluottamusmiehen kuin johtajien. Se on kuitenkin varmaa, että joitain jälkiä työtaistelu väistämättä jättää.

– Meillä on melkein 400 työntekijää ja siellä on kaikenlaisia ihmisiä. Toisille tämä UPM:n toiminta on varmasti kitkerämpää kuin toisille. Se tulee näkymään varmasti vielä pitkään esimerkiksi joustokysymyksissä. Työntekijöillä ei välttämättä ole ihan hirveästi ymmärrystä ja joustoa työnantajan haluihin aina, mutta vaikea sitäkään on tietysti sanoa. Katsellaan nyt, mihin se lähtee menemään, Huomo puntaroi.

Tomi Eerolakin toivoo, että paikallisesti hommat alkavat rullata hyvällä hengellä ja tehtaan tulevaisuutta yhdessä rakentaen. Myös hän pitää selvänä, että ilman arpia ei tästä selvitty.

– UPM pilasi itse täysin maineensa työnantajana sillä, minkälaisilla vaatimuksilla se oli liikkeellä. Työntekijöissä se aiheuttaa katkeruutta työnantajaa kohtaan ja luottamuspulaa on havaittavissa kentällä.

Valkeakoskella UPM:n maine on kokenut kolauksia aiemminkin. Tervasaaressa toiminut sellutehdas suljettiin vuonna 2008, jolloin työ loppui yli 160 ihmiseltä. Tomi Eerola kuvaa, että vuosien saatossa on myös ollut erinäisiä ”juustohöylällä” käytyjä yt-neuvotteluja, joissa väkeä on vähennetty joitakin kymmeniä kerrallaan.

– Onhan tämä hurjaa menoa ollut. UPM työnantajana on ollut aikoinaan tämän kaupungin suurimpia ja arvostettu, mutta kyllä se kilpi on jo aika haalea tällä paikkakunnalla. Helsingin päästä tulevat käskyt. Paikallisjohdon kanssa on aina pärjätty ja yritetty tehdä parhaamme, mutta eivät hekään pysty täällä päätöksiä tekemään, jollei heillä ole täyttä mandaattia, Eerola sanoo.

Lakko kesti pitkään, mutta siitä selvittiin. Se paljasti ainakin yrityskohtaisten työehtosopimusten solmimisen haasteet. Paperiliiton puheenjohtajan mielestä UPM-episodista on paljon opittavaa, ettei sama toistuisi. Mitä mieltä ovat pääluottamusmiehet, opittiinko tästä jotain?

– En tiedä, opittiinko muuta kuin se, että pitäisi tulla pöytään realistisilla tavoitteilla, eikä lähteä ampumaan vaatimuksia jostain ihan muulta planeetalta. Luulen, että jos sieltä työnantajan puolelta olisi tultu suoraan pöytään vaikka sillä 30 tunnin palkallisella lisätyöllä, ei olisi tarvinnut kovin pitkään taistella. Paperiliitollahan ei ollut siellä kuin se yleisen linjan mukainen palkankorotus ja vanhat työehdot – ei haettu mitään kuuta taivaalta, Tomi Eerola sanoo.

– Facebookissa meidän entinen luottamusmies ilmaisi sen jotenkin näin, että lopputulos oli suunnilleen sama kuin Metsällä ja Storalla, mutta ne älysivät tehdä sopimuksen jo vuodenvaihteessa, kun toiset poltti parisataa miljoonaa euroa, mutta sai saman. Onhan se aika surullista, Jari Huomo toteaa.