Näillä sanoilla saatteli matkaan Lapin hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.), ensi kesään asti kestävän arviointimenettelyn Lapissa.

Suomen pohjoisimman ja maantieteellisesti suurimman hyvinvointialueen aluevaltuutetut päättivät viime valtuustokaudella, että sote-palvelujen laatu ja saatavuus menevät vuoteen 2026 asetetun alijäämien kattamisvelvollisuuden edelle.

Yksinkertaisesti kärjistettynä, ihmiset ja ihmisten hyvinvointi painoivat vaakakupissa rahaa enemmän.

Päätöksen seuraukset ovat tiedossa.

Juhannuksen alla valtiovarainministeriö ilmoitti Lapin hyvinvointialueen joutumisesta arviointimenettelyyn yhdessä Itä- ja Keski-Suomen hyvinvointialueiden kanssa.

KOSKA yhdelläkään hyvinvointialueella ei mene taloudellisesti hyvin, arviointimenettelyyn valikoituminen on herättänyt kysymyksiä.

Avajaistilaisuudessa virkamiehet vetosivat resurssipulaan: prosessi on raskas myös virkakoneistolle, eikä enempää hyvinvointialueita mahdu mukaan.

Niin tai näin, virkamiesten diaesityksessä Lapin tilanne oli heikko. Alijäämän määrässä alue on Suomen ykkönen. Toisaalta nettokustannusten kasvussa Lappi sijoittuu hyvinvointialueiden välisessä vertailussa vain keskikastiin.

Palvelujen laatuun ja saatavuuteen liittyviä mittareita esityksessä ei nähty. Niissä Lappi olisi pärjännyt monin paikoin hyvin.

NIMELLISESTI Lapin sote-asioista päättää edelleen aluevaltuusto, mutta käytännössä sen kädet ovat tästä eteenpäin sidotut.

Johanna Ojala-Niemelä.

Arviointimenettelyä vetää valtiovarainministeriön nimeämä ryhmä, joka valmistelee toimenpide-ehdotuksia alueen talouden tervehdyttämiseksi ja palvelujen turvaamiseksi.

Tavoite on ristiriitainen.

Jo tähän mennessä tehdyt sopeutustoimet näkyvät monen lappilaisen elämässä nimenomaan palvelujen heikentymisenä.

Esimerkiksi terveyskeskusten vuodeosastojen ja ikäihmisten hoivapaikkojen lakkauttamiset ovat johtaneet yhä pidempiin välimatkoihin sote-palvelujen asiakkaille, heidän omaisilleen ja esimerkiksi kotihoidosta vastaavalle henkilöstölle.

ARVIOINTIRYHMÄN toimenpide-ehdotukset on kuitenkin syytä ottaa vakavasti, sikäli kun niihin voi pelkkinä ehdotuksina edes suhtautua.

Hyvinvointialue ei voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat arviointiryhmän ehdotusten vastaisia. Ehdotukset on pakko käsitellä aluevaltuustossa ja niitä koskevista päätöksistä on raportoitava valtiovarainministeriöön.

Valtiovarainministeriö päättää arviointiryhmän ehdotusten ja aluevaltuuston päätösten perusteella aluejakoselvityksen käynnistämisestä.

Lapin tapauksessa tämä tarkoittaisi hyvinvointialueen liittämistä Pohjois-Pohjanmaahan. Maantieteellisesti alue kattaisi kolmasosan Suomesta.

LAPISSA tiedostetaan, että Petteri Orpon (kok.) hallituksessa on tahoja, joiden mielestä hyvinvointialueita on liikaa tai niitä ei pitäisi olla ollenkaan. Ministeriauton takapenkillä pohjoisen pitkät korpisuorat ovat pyyhkiytyneet muistista jopa lappilaisilta kansanedustajilta.

– Poliitikkona tulin laittaneeksi merkille, että samaan aikaan kuin ilmoitettiin kolmen alueen laittamisesta arviointimenettelyyn, hallitus laittoi lausuntokierrokselle lakiesityksen maakuntajaon ja hyvinvointialuejaon erottamiseksi toisistaan. Luoja meitä varjelkoon hyvinvointialueiden yhdistämisesityksiltä, sanoo Johanna Ojala-Niemelä.

– Jo nykyisellään Simosta Utsjoelle on 700 kilometriä. Jos Lapha ja Pohde yhdistettäisiin, jauhautuisimme kuin myllyn kivi Pohteen rattaisiin.

KAIKESTA huolimatta SDP:n aluevaltuutetuilta löytyy arviointimenettelylle ymmärrystä. Parhaimmillaan se tarjoaa tilaisuuden talouden tervehdyttämiseen.

– Arviointimenettely on selkeästi taloudellisesti perusteltu: rahat eivät riitä nykyisen palveluverkon tuottamiseen. Meillä on valtava maantieteellinen alue ja huonosti voiva vähäinen väestö, sanoo aluevaltuutettu Antti Liikkanen (sd.).

SDP:n aluehallitusryhmän puheenjohtaja Sari Auvinen näkee arviointimenettelyn mahdollisuutena organisaation kriittiseen tarkasteluun ja uudistamiseen. Hän pitää positiivisena sitä, että aluevaltuustolla on mahdollisuus tulla kuulluksi arviointiryhmässä.

Silti uhkiakin löytyy.

– Tähän liittyy riski siitä, etteivät ison kirkon ihmiset osaa ajatella asioita meidän syrjäseutujen kannalta. Matkat Lapissa ovat pitkiä ja tämä vaikeuttaa palveluverkkomuutoksia, Auvinen huomauttaa.

Maria-Riitta Mällinen.

ALUEVALTUUSTORYHMÄN puheenjohtaja Maria-Riitta Mällinen (sd.) pitää hyvänä sitä, että talouden tasapainottamiseen saa lisää tukea ja neuvoja. Hän on kuitenkin huolissaan sopeutustoimien inhimillisistä vaikutuksista ja päätösvallan karkaamisesta yhä kauemmas tavallisista lappilaisista.

– Suurin riski on palvelujen liiallinen keskittäminen, kun päätöksentekijöillä ei ole mitään kytköksiä alueeseen.

– Uhkakuvana on sekin, että meidät velvoitetaan leikkaamaan niin paljon, että ihmisiltä viedään kaikki palvelut ja luottamus siihen, että apua saa silloin kun sitä eniten tarvitsee, hän sanoo.

Johanna Ojala-Niemelän mielestä arviointimenettelyssä tulisi huomioida myös palvelujen laatu.

– Pelkona on, että kansallinen ohjaus keskittyy liikaa ja liian lyhytjänteisesti talouden kokonaisuuteen, palvelujen ja reformin etenemisen jäädessä taka-alalle.

– Arviointimenettelyn yhteydessä tulee pohtia myös sosiaali- terveys- ja pelastuspalvelujen vaarantumiseen liittyviä mittareita. Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta niin lyhyen aikaa, että tietopohjassa on puutteita. Siinä on vielä parannettavaa, jotta saadaan vertailukelpoista tietoa eri hyvinvointialueilta, Ojala-Niemelä sanoo.

ARVIOINTIMENETTELYN mielenkiintoisinta antia tulee olemaan valtiovarainministeriön ja työryhmän suhde Lapin hyvinvointialueen erityispiirteisiin ja etenkin siihen, tunnustetaanko niiden olemassaoloa ylipäätään.

Lappi ei pyynnöistään huolimatta ole saanut minkäänlaista kompensaatiota vuositasolla pian miljoonan ylittävästä matkailijamäärästään, vaikka sen aiheuttama kuormitus etenkin ensihoito- ja pelastuspalveluissa on huomattava.

Pitkien välimatkojen ja nopeasti ikääntyvän väestön lisäksi hyvinvointialueen maksutaakkaa kasvattaa myös alueellisesti eriarvoinen siirtymätasausjärjestelmä. Se leikkaa Lapin hyvinvointialueen rahoitusta, koska monet alueen 21 kunnasta olivat alibudjetoineet sote-palvelunsa ennen hyvinvointialueuudistusta.

Rahoituksen oikaisu olisi Orpon hallituksen käsissä, mutta halukkuutta tilanteen ratkaisemiseen ei toistaiseksi ole löytynyt.

Orpon hallituksesta johtuu myös arviointimenettelyn suurin erikoisuus: samaan aikaan, kun hyvinvointialueen kustannuksiin vaaditaan leikkauksia, hallitus itse lisää kustannuksia entisestään.

Esimerkiksi lokakuun alussa voimaan astuvan sairaalaverkkolain uudistuksen hintalapuksi arvioidaan Lapissa 10 miljoonaa euroa.