Ihalainen toimi tuolloin SAK:ssa nuorisosihteerinä. SAK:n valtuusto istui Kiljavan kansanopistolla ja kuunteli radiosta Kekkosen puhetta.

– Sen muistan elävästi, että Kekkonen esitteli suorassa radiolähetyksessaä ajatuksia sopimuksen tarpeellisuudesta ja keskeisistä elementeistä. Silloin SAK:n valtuuston puheenjohtaja Pekka Oivio totesi, että kiitos tästäkin alustuksesta ja jatketaan asian käsittelyä. Puhe tuli varmaan aika harkittuun taitteeseen, Ihalainen muistelee.

Ihalainen kertoo episodista, koska Demokraatti on kiinnostunut hänen kannastaan siihen, millä tavoin ja miksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö vaikutti kiky-ratkaisun syntymiseen vuonna 2015.

Julkisuudessa on esitetty arvioita, että Niinistö olisi puuttunut sisäpolitiikkaan tavalla, joka ei ole perustuslain ja presidentin valtaoikeuksien mukaista.

Lauri Ihalainen toteaa, että Kekkosen aikaan verrattuna ajat ovat toki erilaiset niin kuin on tämän päivän perustuslakikin, jossa presidentin sisäpoliittiset valtaoikeudet on karsittu minimiin. Niinistön toiminnassa Ihalainen ei tästäkään huolimatta näe ongelmia.

– Mikä presidentin rooli sisäpoliitikassa on, unilukkari, arvojohtaja vai kannustaja? Koen Niinistön kohdalla suhteessa kikyyn, että hän on ollut positiivinen kannustaja kohdassa, jolloin saattoi olla vähän tunkkaista kikyn syntymisen suhteen. En pidä sitä huonona, että presidentti on tällaisen tapaamisen järjestänyt ja vielä kun se on tapahtunut hallituksen ja pääministerin tieten. Eivätkä paikalla olleetkaan ole siinä ongelmia nähneet. Minä en näe siinä mitään moitittavaa, Lauri Ihalainen sanoo.

Hänen mielestään Niinistön toiminta sopii vallan hyvin nykyisen perustuslain raameihin.

– Pitäisin aika luonnollisena, että presidentti on kiinnostunut tällaisista asioista. Presidentti ei ole hillotolppa mutta voi olla Suomi-tolppa tai reservi.

Ihalainen muistelee, miten presidentti Koivisto oli jo pääministeriaikoinaankin kiinnostunut työmarkkinaratkaisuista ja osallistui niihin oalta osaltaan voimakkaasti. Presidenttinä hän tapasi työmarkkinajärjestöjen edustajia.

– Itsekin useamman kerran tuli hänen kanssaan puhuttua. Ei hän antanut neuvoja, vaan kuunteli ja toivoi, että syntyy ratkaisuja.

Ihalainen kertaa myös, miten presidentti Ahtisaari käynnisti työllisyysryhmän, jonka työ poiki suoria kirjauksia Paavo Lipposen hallituksen ohjelmaan.

– Ahtisaari oli kiinnostunut myös tuloratkaisuista. Muistan yhden kerran, kun kesken tuloneuvotteluja hän soitti minulle kokoukseen ja kannusti, että koettakaa saada ratkaisu aikaan. Hän halusi myötäelää ja tukea, että sellainen voisi syntyä.

– Presidentti Tarja Halonen oli samalla korrektilla hallituksen ja presidentin työnjakoa kunnioittavalla tavalla kiiinnostunut aina siitä, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Hän oli hyvin ajan tasalla, missä mennään eikä pitänyt julkista meteliä asioista. Hänkin kävi varmaan eri suuntiin, myös ay-liikkeen suuntaan, keskustelua antamatta yksityiskohtaisia neuvoja ja toivoi, että konsensusyhteiskunta toimii.

– Kaikki presidentit ovat aina olleet kiinnostuneita työmarkkinaratkaisuista osana talouspolitiikkaa ja Suomen selviytymistä, koska palkanmuodostuksella on niin suuri merkitys meidän menestymisellemme.

Ihalainen painottaa, ettei hän ole työmarkkinatoiminnassa koskaan kokenut, että kukaan presidentti olisi lähtenyt hyppimään muitten tontille.

– Sivistyneet ihmiset ymmärtävät, että jos presidentti toivoo sopua, siihen kannattaa suhtautua myönteisesti. En pysty asiaa hahmottamaan jonkinlaisena valtioelinten työnjako-ongelmana.

Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjassa kerrotaan, miten Sauli Niinistön Mäntyniemessä järjestämässä kiky-tapaamisessa olivat paikalla EK:sta toimitusjohtaja Kari Häkämies, hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta ja Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin sekä Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordan. SAK:sta mukana oli muun muassa puheenjohtaja Lauri Lyly.

Mihin osapuoleen Niinistön tapaamisessa mielestänne erityisesti vedottiin?

– Kyllä siinä työmaata oli ennen kaikkea työnantajapuolella, varmaan viestiä tuli kaikille. Elinkeinoelämän sisällä oli erilaisia käsityksiä sopimuspolitiikan suunnasta ja siitä miten tehdään. Voisin aavistaa, että presidentti kohdisti kaikille paikallaoleville viestinsä, mutta työnantajapuolelle erityisesti toiveensa sovusta, Lauri Ihalainen pohdiskelee.

Ihalainen toteaa, ettei hänellä ollut roolia presidentin tapaamisessa.

Miten tapaaminen saattoi pysyä niin kauan salassa?

– Siihen en osaa kyllä sanoa, kun en ole paikalla ollut, Ihalainen vastaa.