Työllistämisen eväät ovat muualla. On tärkeätä muistaa, että Suomessa on edelleenkin noin 100 000 yli vuoden työttömänä ollutta. Pitkittynyt työttömyys tiputtaa ihmisiä ansioturvasta. Työttömyysturvan ehtojen heikentäminen on lisännyt työttömien taloudellista ahdinkoa. Työttömyysturvan heikennykset ovat johtaneet myös siihen, että kunnalliset toimeentulomenot kasvavat samalla työnantajan rahoitusvastuuta on siirretty palkansaajille, kunnalle ja valtiolle.

Työttömyyden taloudelliset kokonaiskustannukset ovat vuositasolla noin 6 miljardia euroa. Jo yhden prosentin työllisyysasteen parantaminen tuo noin 800 miljoonaa julkiseen talouteen ja vähentää työttömyysturvamenoja.

Rahoituksen siirtäminen enemmän tukemaan aktiivista työllistämis- ja koulutuspolitiikkaa on perusteltua. Hyvä esimerkkejä tästä voisivat olla nykyistä kannustavampi mahdollisuus opiskella työttömyysturvalla.

Hallituksen esitys siitä, että yrittäjäpolulle lähtevän työttömyysturva voisi jatkua tietyn ajan yrityksen lähtiessä liikkeelle, on hyvä. Samanaikaisesti, kun työttömyysturvaehtoja on heikennetty muun muassa kestoa lyhentämällä – olisi odottanut, että työttömille tarjotaan palkkatuki- ja työllisyyskoulutusrahoitusta lisäten tukea työllistyä.

Nyt näistä rahoituksista on leikattu.  Velvoitteita etsiä työtä lisätään, mutta yhteiskunta ei luo edellytyksiä saada töitä ja koulutusta. Kolmannen sektorin työllistämistoimelle on asetettu 3000 määrällinen katto. Kolmannen sektorin toimijat tekevät tärkeätä työtä juuri vaikeammin työllistettävien työpoluille tukemisessa. Määrällinen katto pitäisi puhkaista ja antaa kolmannen sektorin järjestölle mahdollisuus auttaa vaikeammin työllistettäviä.

Minusta suhtautumista työttömyyden aikaisiin toimeentuloturvan ja työntekijöiden mahdollisuuksiin koulutuksen alueella tulee pohtia uusi tulokulma, ottaen huomioon sen, miten työmarkkinat ja työelämä muuttuvat. Otan muutamia esimerkkejä mihin suuntaan myös työttömyysturvaa voisi kehittää ja ennakoida.

Joka päivä häviää keskimäärin noin 400 työpaikkaa ja vastaavasti syntyy lähes yhtä paljon uusia, mutta usein eri paikoille ja osaamistarpeisiin.

Tämä hiipivä jokapäiväinen rakennemuutos ei aina näy julkisuudessa, mutta mittakaava on merkittävä. Tässä murroksessa tarvitaan työttömyysaikaista turvaa ja koulutusta. Se vaatii myös työnantajilta lisäpanostuksia henkilöstönsä kouluttamiseen.

On huolestuttavaa, miten heikosti yrityksissä on tartuttu ns. henkilöstön kolmen päivän koulutusmahdollisuuteen. Valtio on ollut vielä valmis tukemaan yrityksiä verokannustimilla koulutuksen järjestämisessä.

Työntekijöiden työn tekemisen muodot ovat moninaistuneet. Työntekemisen muotojen vaihtelu voi johtaa siihen, että sama työntekijä voi lyhyellä aikaa olla peräkkäin tai limittäin kokoaikatyössä, pätkätyössä, koulutuksessa, yksin yrittäjänä ja työttömänä.

Siksi olennaista on rakentaa turvasillat koulutuksen, työttömyys- ja sosiaaliturvan keinoin tukemaan siirtymistä jouheasti työntekemisen muodosta toiseen. Työttömyysturvan ja riittävän palkkatuen rahoitus auttaa ihmiselle siirtyä työstä ja ammatista toiseen.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu hyvin mielenkiintoinen havainto laadukkaan työttömyysturvan merkityksestä uusien innovatiivisten yritysten syntymiselle ja työvoiman saatavuudelle. Syntyy uusia myös riskipitoisia yrityksiä, jotka tarvitsevat osaavaa työvoimaa.

Osa näistä yrityksistä lähtee lentoon, osa ei. Se kuuluu alan kuvaan. Jotta nämä yritykset saavat työvoimaa edellyttää se hyvä työttömyysturva, koska se pienentää työntekijöiden riskiä sitoutua näihin yrityksiin ja siirtyä uusiin tehtäviin, kun on tiedossa asiallinen työttömyysturva.

Tästä voisi päätellä, että hyvätasoinen työttömyysturva onkin myös uusien paikkaansa hakevien yritysten etu. Työttömyysturva ja koulutus lisäävät työntekijöiden joustavuutta ja uskallusta siirtyä uusiin tehtäviin. Ammatillinen monitaitoisuus tukee myös edellytyksiä hakeutua uuteen työhön.

Olisiko aika siirtyä työttömyysturvaetujen nyhräämisestä sellaisen turvan kehittämiseen, joka vastaa paremmin tulevaisuuden työelämää?