Syksyllä 2015 Koskela oli töissä Lahdessa Lyseon lukion musiikinopettajana.

– Se oli se syksy, kun Sipilän hallitus alkoi leikata koulutuksesta.

Koskela jatkaa sen olleen myös syksy, jolloin Lahdessa ihmiset heittivät sinne saapunutta turvapaikanhakijoiden bussia ilotulitteilla ja Suomen punaisen ristin työntekijää kohti kivillä.

Luokassaan Koskela kertoo pikku hiljaa nähneensä, miten hallituksen koulutusleikkaukset näkyivät oppilaiden mutta myös kollegoiden jaksamisessa.

Koskela kertoo sisuuntuneensa tapahtumista ja ajatelleensa, että jotain pitää tehdä.

– Minä olin aina kokenut, että opettajan työ on yhteiskunnallisesti merkityksellistä ja se on se tapa, jolla kontribuoin yhteiskuntaan, että maailmasta tulee parempi ja yhteiskunnasta tulee parempi ja pystyn ehkä tarjoamaan niille nuorille jotain. Mutta sitten ajattelin, että haluan tehdä laajemmin asioita. Sipilän hallitusta en monesta asiasta kiitä, mutta siitä kiitän, että minusta tuli poliitikko.

Koskela on raivannut tietään politiikkaan ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa, jossa häntä seurataan sankoin joukoin. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri ja musiikin tohtori.

KOSKELA on ehtinyt olla eduskunnassa pian puolitoista vuotta. Kaikkia poliitikkoja hän ei vielä kovin hyvin tunne. Tämä paljastuu esimerkiksi pyydettäessä luonnehdintaa SDP:n puheenjohtajasta Antti Lindtmanista. Koskela kertoo vaihtaneensa Lindtmanin kanssa muutaman sanan esimeriksi hississä ja luonnehtii tätä ystävälliseksi.

Kollegoiden huomion vasemmistoliiton puheenjohtajaksi tähyävä Koskela on jo herättänyt.

– On valtava potentiaali, eräs kokoomusedustaja kuvaa ja jatkaa, että Koskelassa on paljon samaa kuin Li Anderssonissa tämän tullessa eduskuntaan.

Kokoomuslainen heittää Koskelan voivan pärjätä “vihervasemmistokuplassa” todeten, etteivät “vassarit” enää duunareita puhuttele.

Perussuomalainen edustaja kehuu Koskelaa aktiiviseksi salityöskentelyssä ja näkyväksi ensimmäisen kauden kansanedustajaksi. Eduskunnan puhetilastoista onkin luettavissa Koskelan käyttäneen jo toistasataa salipuheenvuoroa.

Vihreä kollega kehuu Koskelaa taitavaksi muistuttaen samalla Anderssonin isoista saappaista. Hän näkee myös Koskelassa myös karismaa. Toisella Koskelan vastaehdokkaista, Laura Meriluodolla, vihreä edustaja arvelee olevan maakuntakannatusta, joten Koskelan voitto puheenjohtajavaalissa ei välttämättä ole ylivoimainen.

SDP:stä Koskelaa luonnehditaan muun muassa asiapitoiseksi, minkä moni liittää poliitikkona myös nyt meppinä työskentelevään Li Anderssoniin.

SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar kertoo arvostavansa Koskelaa paljon ja kutsuu häntä hyväksi ystäväkseen, jolle toivoo kilpailevalta poliitikolta tutulla sananparrella kohtuullista menestystä. Razmyar näkee Koskelalla paljon puheenjohtajaominaisuuksia kuten rohkeutta, näkemyksellisyyttä, itseensä likoon laittamista sekä älykkyyttä ja viisautta.

Vasemmistoliiton puheenjohtajuutta tavoittelee kolme ehdokasta. Ehdolle ovat helsinkiläisen Koskelan lisäksi kuopiolainen. kansanedustaja Laura Meriluoto sekä vantaalainen varakaupungin- ja aluevaltuutettu Gashaw Bibani. Puheenjohtaja valitaan 19. lokakuuta jäsenäänestyksen tuloksen perusteella puoluevaltuustossa.

KOSKELA tietää vallan hyvin, että vasemmistoliiton tulevaa puheenjohtajaa verrataan edeltäjäänsä Li Anderssoniin. Tätä ei vähennä se, että Andersson tempaisi eurovaaleissa mykistävät neljännesmiljoonaa ääntä.

Kun Koskelalta kysyy väistyvän puheenjohtajan miinuksia ja plussia, hän sanoo miinuslistan jäävän lyhykäiseksi. Tämän jälkeen seuraa pelkkää Li-kehua.

– Lihän on ollut valtavan pidetty. Kyllähän se, että hän on kahdeksan vuotta tehnyt pitkäjänteistä työtä puolueen eteen, aina pistänyt puolueen kaiken muun edelle, on valtavan kunnioitettavaa ja todella arvostettavaa.

Koskela kertoo tehneensä Anderssonin kanssa töitä ollessaan puoluetoimistolla poliittisena asiantuntijana.

Erityisesti Koskela arvostaa Anderssonin kykyä tehdä tilaa puolueessa vaikeistakin asioista keskustelemiselle.

– Väärinkin ajatellaan niin, että sellainen kiivaskin keskustelu olisi jotenkin merkki jostain riitaisuudesta. Mutta sehän on usein merkki siitä, että on turvaa käydä keskusteluja niin, että tullaan yhteisten kompromissien kanssa ehkä vähän vahvempinakin ulos.

Koskela uskoo kaikkien puheenjohtajaehdokkaiden ymmärtävän Anderssonin saappaiden suuruuden.

– Onhan se yksi iso kysymys. Mutta sitten pitää muistaa, että Li on tehnyt tätä työtä kahdeksan vuotta. Kun hän aloitti kahdeksan vuotta sitten, häneen kohdistui myös aika paljon kaikenlaisia ennakkoluuloja ja kaikenlaisia oletuksia, jotka hän on omalla toiminnallaan rikkonut.

Koskelan mukaan uuden puheenjohtajan on aloitettava rakentamaan luottamusta. Tämä toteutuu muun muassa eri puolilla Suomea kiertäen ja puolueen toimijoihin tutustuen.

– Vaikka olen ollut puolueessa aika pitkään ja olen ollut myös työntekijänä eri rooleissa, olen kuitenkin verraten uusi toimija. Siksi pitää tutustua ihmisiin ja myös lunastaa luottamus. Niihin saappaisiinkin kasvetaan sitten vähitellen.

KOSKELA on syntyjään Heinävedeltä mutta sittemmin lahtelaistunut. Helsingin kuntapolitiikassa häntä pidettiin aluksi ulkopuolisena, mutta vasemmistoliiton puheenjohtajakisassa Koskela on “se helsinkiläinen”. Kokemusta on myös turkulaisuudesta. Koskela opetti Turussa viisi vuotta.

– Lahtelaisuus on minulle tietynlainen identiteetti, mistä en niin vaan pääse tai haluakaan eroon.

Lahtelaisuus ei tarkoita Lahden ehkä kaupallisesti menestyneimmän muusikon, Cheekin tuotannon ihailua.

– Sanotaan näin, että kuuntelen toisentyyppistä rap-musiikkia.

Hän hyväksyy vaihtoehdoksi muun muassa vasemmistoliiton tilaisuuksissa esiintyneen hämeenlinnalaisen Palefacen.

Vasemmistoliitossa toimii miespoliittinen työryhmä. Kun Koskelalta kysyy miksi ryhmä on perustettu, hän kertoo aloitteen ryhmästä tulleen puolueen jäsenistöltä.

– En ole tykännyt siitä, että miehet kertovat minulle mitä minun pitää tehdä, joten en itsekään aio kertoa miehillä mitä miesten pitää tehdä. Tuntuisi päälleliimatulta ryhtyä linjaamaan miespoliittisesti. Siksi minusta on tärkeää, että on miespoliittinen työryhmä, missä miehet miettivät kysymyksiä.

Koskela kertoo tulevansa stereotypisoiduksi nuorehkoksi helsinkiläiseksi naiseksi. Jos näistä lähtökohdista määritellään etukäteen kysymyksiä, joista hänen oletetaan puhuvan, mennään hänen mukaansa metsään. Hän nostaa esimerkeiksi eduskunnassa pitämänsä puheet, joissa on käsitelty ay-liikettä, hallituksen työelämäheikennyksiä kuten paikallista sopimista koskevaa lakiesitystä.

Koskela vetoaa väistyvän puheenjohtajan Li Anderssonin haastatteluun, jossa Andersson totesi kaupunkilaisnaisten pystyvän puhumaan myös ay-politiikasta ja työntekijöiden oikeuksista.

– Itse ajattelen, että meillä on paljon myös haja-asutusalueella asuvia duunarimiehiä, jotka pystyvät puhumaan uskottavasti ilmastopolitiikasta. Aiheet eivät ole ennalta lukittuja enkä soisi ajateltavankaan niin.

– Toivoisin pystyväni rikkomaan stereotypiaa, jotka lukitsevat tiettyihin teemoihin. Myös minä olen kiinnostunut ammattiyhdistysliikkeestä ja järjestäytymisasteesta ja siitä mitkä työntekijöiden oikeudet ovat.

VASEMMISTOLIITON, vihreiden ja SDP:n nähdään poliittisessa oikeistossa edustavan samaa punavihreää liikettä. Koskelalla ei ole vaikeuksia hahmottaa puolueiden välisiä eroja.

– Silloin, kun Sofia Virta (vihr.) valittiin puheenjohtajaksi, hän oli se oikeistolaisempi ehdokas. Ei ole moite vaan toteamus sanoa, että vihreät on mennyt enemmän oikealle. Me teemme vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Vihreissä on enemmän tilaa asemoitua talouspoliittisissa kysymyksissä.

SDP:tä ja vasemmistoliittoa yhdistävät vahvat työelämäkysymykset. Vihreät ovat Koskelan mukaan sanoneet itsekin, että eivät saa vaalirahaa EK:lta eivätkä SAK:lta.

– He ovat itsekin asemoineet itsensä työmarkkinapolitiikassa epämaastoon.

Oikeiston ja vasemmiston välisistä eroista puhuttaessa Koskela nostaa esiin kysymyksen siitä, mihin poliittisessa keskustelussa halutaan keskittyä.

– Puhutaan siitä, että ollaan menty identiteettipoliittiseen nokitteluun ja varmaan jossakin määrin ollaan. Mutta näen, että iso kysymys, joka minua ajaa politiikassa on nimenomaan vasemmisto-oikeisto-kysymys. Meillä on tällä hetkellä Suomen historian oikeistolaisin hallitus, joka tekee erittäin rajuja heikennyksiä pienituloisten asemaan. Silloinhan vastavoimaksi tarvitaan nimenomaan vahvaa vasemmistoa osoittamaan, että meillä on myös muita tapoja rakentaa tätä yhteiskuntaa.

KOSKELA tuntuu olevan eri linjoilla paljon julkista keskustelua herättävästä blokkipolitiikasta. Hän ei sellaisenaan osta ajatusta esimerkiksi oikeistoblokista vaan vetoaa tulkintaansa Eduskuntavaalitutkimuksesta 2023.

– Siinähän artikuloitiin niin, että perussuomalaiset on se blokkeja erottava tekijä eli perussuomalaiset on puolue, joka määrittää sen, mihin blokkiin kukakin kuuluu. Minä tulkitsin sitä niin, että perussuomalaisista tulee ikään kuin puolue, joka ei ole missään blokissa. Sitten oikeastaan, kun sitä rupeaa katsomaan, mikä on se oikeistoblokki? Koskela kysyy.

Koskela huomauttaakin, että blokkikeskustelu on viime aikoina tarkoittanut puhetta Pekka Haavisto -ilmiöstä, Sanna Marin -ilmiöstä ja Li Andersson -ilmiöstä.

– Eduskuntavaalitutkimuksessa sanotaan niin, että ihmisten äänestyskäyttäytyminen menee edelleen niin, että ensin valitaan puolue ja sitten henkilö. Minkä verran olemme rakentaneet itse blokeista puhumisella jotenkin ajatusta siitä, että olisi jokin punavihreä blokki? Ja mikä se oikeistoblokki sitten on, koska kyllähän siinä pitäisi olla jokin toinen blokki, mutta jos persut eivät kuulu siihen blokkiin, mikä se sitten on?

Blokkeja ei todellisuudessa olekaan?

– On paljon puhetta blokeista, mutta minä kaipaisin vähän ehkä enemmän lihaa luun ympärille keskustelussa.

– Mutta on se myös tietenkin totta, että vasemmiston, vihreiden ja demareiden välillä on liikkuvia äänestäjiä mutta niin on myös kokoomuksen, persujen ja mahdollisesti keskustan.

TÄRKEÄMPÄÄ kuin puhua blokeista on Koskelan mielestä pohtia, kenellä on hegemonia. Hegemonia tarkoittaa ylivaltaa tai johtavaa asemaa muihin nähden.

Koskela haluaa uskoa, että tällä hetkellä hegemonia on mahdollisesti kääntymässä, koska hallitus ei ole kovin suosittu omien toimiensa jälkeen.

Koskela ilmoittaa pitävänsä mahdollisena, että hegemonia voisi kääntyä seuraavaksi suosimaan poliittista vasemmistoa.

– Minusta on mahdollisuus siihen, että vasemmistolaisuudesta tulee myös valtavirtaa, että se ei ole aina vain vaihtoehto vaan me pystymme laajentamaan protestipuolueen asemasta.

Mikä se hegemonia tällä hetkellä on?

– Kyllä se talouskuripuhe on lyönyt yhteiskunnassamme aika lujaa läpi ja se velkapopulismi on lyönyt myös tosi lujaa läpi. Sitä myös ruokitaan sillä tavalla, kun katsoi vaikka budjettiriihen tiedotustilaisuutta, jossa Riikka Purra (ps.) ja Petteri Orpo (kok.) puhuivat koko ajan siitä, että jos oltaisiin jatkettu Sanna Marinin hallituksen linjalla, oltaisiin velkaannuttu neljä miljardia enemmän. Eihän tämä pidä paikkaansa, koska jokainen hallitus linjaa vallitsevassa todellisuudessa sen, missä mennään ja mitä tehdään.

Koskela muistuttaa, että jokainen eduskuntapuolue oli ennen vaaleja valmis sopeuttamaan valtiontaloutta tällä vaalikaudella. Erot puolueiden välillä liittyivät keinoihin ja sopeutusten miljardimääriin.

– Väite siitä, että muut puolueet velkaantuisivat enemmän kuin tämä hallitus, joka velkaantuu ihan oman velanottonsa seurauksena, on vallankäyttöä. Se on valitettavasti myös ollut sellainen narratiivi, joka on mennyt aika laajasti läpi ja sillähän ne vaalit voitettiin.

KLASSINEN kysymys vasemmistolaiselle poliitikolle on, minkä sortin sosialisti tämä on. Koskela sanoo miettineensä kysymystä Pelle Dragstedin eli Tanskan vasemmiston puheenjohtajan kirjan Pohjoismainen sosialismi kautta.

– Sosialismi on leima, joka heitetään ymmärtämättä sisältöä. Dragstedin kirjassa esitettiin valaisevasti ja kiinnostavasti se, että itseasiassa meidän pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat monella tavalla ja edelleen sosialistisia. Toimimme monessa asiassa kollektiivisen hyvän eteen. Se, että pystymme näkemään sosiaalisesta perinteestä ammentavia rakenteita, joita yhteiskunnassamme on, niin ehkä olen sen sortin sosialisti.

Kansanedustaja Anna Kontula (vas.) on kommunisti, et itse tunnustaudu?

– Annan argumentit ovat todella hyviä ja hän pystyy todella intellektuellisti avaamaan, että mitä se tarkoittaa, mutta en minä itse ehkä kommunistiksi tunnustaudu, Koskela vastaa.

Kontula on kertonut jättävänsä eduskunnan ja epäilevänsä parlamentarismin tulevaisuutta. Kontula lisäisi suoran demokratian muotoja.

Koskela kertoo, ettei ole suoraan keskustellut Kontulan kanssa mutta ymmärtää hänen ajatuksensa.

– Jos minä en uskoisi parlamentarismiin, en minä olisi tällä, ei siinä olisi mitään järkeä. Tämä on kuitenkin se tapa, jolla tällä hetkellä vaikutetaan ja jolla koen pystyväni vaikuttamaan kaikista eniten siihen, millaista maailmaa ja Suomea rakennamme. Minun on pakko uskoa siihen järjestelmään myös ja minä uskon demokratiaan, Koskela sanoo.

Koskela painottaa uskovansa myös demokratian käsitteen laajentamiseen parlamentarismin ulkopuolelle. Demokratia on muutakin kuin parlamentarismia.

– Se työ, mitä me eduskunnassa teemme, on myös sitä, että pystymme laajentamaan ja vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa. Tämä hallitushan tekee päinvastoin esimerkiksi leikkaamalla järjestöiltä.

SISÄPOLITIIKAN kuumissa teemoissa Koskela tunnustaa kannattavansa hyvinvointialueiden verotusoikeutta.

Hän liputtaa myös perustulon puolesta. Tosin perustulomallin tarkempaa luonnetta hän ei ryhdy täsmentämään.

– Tämä on se seuraava kysymys, mitä pitäisi ruveta neuvottelemaan, että mitä kaikkea sen alle menee.

– Mutta pidän tärkeänä, että ansiosidonnainen säilyy, Koskela lisää.

Ulkopolitiikasta puhuttaessa Koskela sijoittuu tukevasti vasemmistoliiton esillä pitämille linjoille Nato-jäsenyydestä. Hän nostaa tärkeäksi tavoitteeksi muun mussa ydinaseriisunnan edistämisen.

– Suomen pitää olla Natossa vastuullinen jäsen, joka vastustaa ydinaseiden tuomista Suomen maaperälle ja edistää ydinaseriisuntaa Natossa. Suomen kantahan on ollut se, että ei liitytä YK:n ydinasekieltosopimukseen, vasemmistoliiton kanta on, että pitäisi liittyä.

HÄN tunnustaa huolestuneensa Nato-Suomessa harjoitettavasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, tarkemmin eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteutumisesta ja uuden arvopohjaisen realismin doktriinin mukanaan tuomasta vähäisestä julkisesta keskustelusta.

– Kun Natoon liityttiin ja se tehtiin ymmärrettävästi aika kovallakin kiireellä, samassa yhteydessä sovittiin yhteisesti siitä, että sitten kun tulee yksittäisiä linjauksia, niiden kanssa käytetään aikaa ja keskustellaan rauhassa läpi. Mitä nyt on tapahtunut, me puhumme ykskaks jostain FLF-joukoista, mistä itse olen ainakin saanut pääosan tiedoista median kautta.

– DCA-sopimus meni niin kovalla kiirellä, että itse kritisoin sitä lakivaliokunnan jäsenenä, silloin kun sitä käsiteltiin. Pyysin lisää kuultavia, kun kyse oli kuitenkin tuomiovallan siirtämisestä Yhdysvalloille. Me äänestimme kuultavista ja minä hävisin sen äänestyksen. En pidä tätä prosessina, jossa olisi ollut aikaa ja rauhaa käsitellä näitä asioita.

FLF-joukot tarkoittaa Suomeen sijoitettavia Naton etulinjan maajoukkoja. DCA taas on Suomen ja USA:n välinen puolustusyhteistyösopimus.

Koskela nostaa esiin myös kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen värisuoran ja sen miten pienessä piirissä keskusteluja käydään ja päätöksiä tehdään. Tämän pitää muuttua.

– Puhutaan nyt vaikka Steadfast noon -ydinsotaharjoituksesta. Emme me ole käyneet siitä eduskunnassa mitään keskustelua. Se on vain linjattu, että Suomi osallistuu. Minun mielestäni sinne ei pitäisi osallistua. Ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa käsitellessä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin eduskunnassa sanomaan tämän salissa ääneen. Kyllä minä katson, että tässä pitäisi olla eduskunnalla, kansanedustajilla enemmän tietoa näistä kysymyksistä ja sitten meidän pitää pystyä käymään näistä myös aitoa, demokraattista, parlamentaarista keskustelua.

– Ymmärrän kyllä, että tällaisiin ydinaseisiin, ydinsotaharjoituksiin liittyviin kysymyksiin liittyy todella paljon varmasti salaista tietoa ja tämä on ollut yksi argumentti, jota on käytetty siinä, ettei keskustelua ole käyty. Mutta kyllä meillä silti on tiettyjä määreitä, joiden puitteissa keskustelua pitäisi voida käydä ja nyt sitä ei käydä. Vastuullisena Nato-maana Suomen pitäisi pystyä säilyttämään oma suvereniteettinsa myös suhteessa siihen, millaista Nato-maan politiikkaa me teemme.

Pääministeri Petteri Orpon on tulkittu myöntäneen Pääministerin haastattelutunnilla sunnuntaina, että Suomi osallistuisi jollakin tavalla Naton ydinaseharjoitukseen.

Pitäisikö Ukrainalle antaa lupa iskeä syvemmälle Venäjälle länsiaseilla?

– Tämä on varmasti just sentyyppinen turvallisuuspoliittinen kysymys, mistä minulla pitäisi olla enemmän tietoa, että minä vastaisin tähän kyllä tai ei.

– Mahdollisesti, mutta itse ajattelen niin, että päätökset tehdään harkinnan ja tiedon perusteella myös tässä kysymyksessä. Mutta noin yleisesti Ukrainan tukeminen on paitsi ukrainalaisille erittäin keskeinen ja tärkeä asia myös Suomen velvollisuus. Sen tuen pitää jatkua täältä keskeytyksettä.

WOKE, YRTTIAHO ja SAMPPANJASOSIALISTI

DEMOKRAATTI teki Minja Koskelalle myös sana-assosiaatiotehtävän, jossa hän joutui kertomaan nopeasti toimituksen valitsemien sanojen herättämät mielleyhtymät. Näin Koskela vastasi:

Maahanmuuttokriittinen: Perussuomalaiset

Woke: Epätermi

Samppanjasosialisti: Sanna Marin

Petteri Orpo: Leikkaukset

Rasvakouraduunari: Haalarit

Johannes Yrttiaho: Kollega