Käytännössä algoritmit keräävät tietoa internetin käyttäjästä tietoa ja valitsevat mitä itse kullekin näytää.

– Kun perinteisessä mediassa ja varteenotettavassa journalismissa noudatetaan totuuden ja faktojen hierarkiaa, Facebook algoritmeineen noudattaa mieltymysten hierarkiaa. Sitä kutsutaan myös kuplaantumiseksi, hän kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä.

Jaakonsaaren mukaan valeuutisia ja disinformaatiota vastaan voidaan kuitenkin taistella.

Jaakonsaari toteaa, että yksi tärkeimmistä keinoista valeuutisia vastaan on riippumaton sosiaalisen median algoritmien arviointi.

– Se toisi läpinäkyvyyttä ja parantaisi käyttäjien suojaa algoritmien edessä. Tätä kehitystä olenkin ajanut jo useita vuosia Euroopan parlamentissa ja nyt se vihdoinkin toteutuu pilottiprojektini kautta, hän kertoo.

– Saksassa on yritetty jopa säätää lakeja valeuutisia vastaan. On kuitenkin kysyttävä, miten tällainen laki voidaan demokraattisesti kirjoittaa. Ehkä pikemminkin tulisi vahvistaa nykyisten lakien toimeenpanoa ja rangaistavuutta, kun kyseessä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkominen, kunnianloukkaus tai laiton uhkaus., Jaakonsaari toteaa.

Kirjoituksessaa Liisa Jaakonsaari myös patologisoi valeuutisen anatomian neljään piirteeseen:

Valeuutisen formaatti muistuttaa tavallista uutista.

Se ei sisällä empiiristä faktantarkistusta.

Se käyttää sosiaalisen median ja hakukoneiden algoritmeja hyväkseen.

Valeuutinen elää vihan ilmapiiristä.

Jaakonsaaren mukaan valeuustisia uskovat ne, joiden vallitsevaa uskomusta keksityt uutiset vahvistavat.