Poikkeuksellisia lahjakkuuksiakin toki on, Lipponen toteaa.

– Sanna Marin (sd.) on hyvin kypsällä tavalla mennyt Euroopan pöytiin, Lipponen kehuu pääministerin kykyjä, joihin kuuluu se, että hän johtaa.

– Jos pääministeri ei uskalla johtaa, maalla menee huonosti.

Lipponen kertoo seuranneensa kuluneen kesän aikana käytyä presidentin ja pääministerin valtaoikeuksiin liittyvää keskustelua. Hänen mukaansa reviirijaosta puhuttaessa on unohdettu se, että pääministeri vastaa kaikesta eduskunnalle ja vastuu ulottuu myös ulkopolitiikkaan.

Ulkopolitiikka-lehti summaa, että Lipposen ajamaan EU-linjaan on kuulunut, että Suomi haluaa lisätä määräenemmistöpäätöksiä. Lipposen mukaan ilman niitä EU ei kehittyisi, koska jokin valtio voisi aina tyrmätä uudet avaukset.

Yhteisistä, velvoittavista päätöksistä seuraa unionin integraation syveneminen, mikä sopii Lipposelle. Hän pitää liittovaltiokehityksellä pelottelua alkeellisena “vouhotuksena”.

– Hyvä ihme, liittovaltio on aivan omanlaisensa rakenne, yhteistyön syventäminen ei vielä tarkoita samaa! Ongelma on se, että EU:n demokratia ei ole täydellistä, tarvitsemme yhä sekä hallitustenvälisyyttä että yhteisöllisyyttä, Lipponen sanoo Ulkopolitiikka-lehdelle.

Lipposen mukaan integraatiota pitää syventää pragmaattisesti kysymällä, onko se ratkaisu jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Hän mainitsee esimerkkeinä kilpailu- ja ilmastopolitiikan.

Lipposen mukaan EU:n elvytyspaketti on valtava yhteinen ponnistus, jonka merkitys ei ole kaikille poliitikoille selvä.

– Meillä Suomessa pohdittiin ja pohditaan, mitä elvytys maksaa meille, kun pitäisi huomioida asian mittakaava. Suuret maat, kuten Saksa, ovat arvioineet asiaa tarkkaan ja ovat valmiita tekemään uhrauksia, jotta EU-maat selviävät. Emme me olisi voineet mennä kättelyssä toteamaan, että vastustamme ajatusta. Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) artikuloi asian hyvin ennen neuvotteluja: meidän kansallinen etumme on, että elvytyspaketti toteutuu, Lipponen arvioi lehdessä.

Lipponen on järkyttynyt siitä, kuinka Suomessa ajatellaan EU:n päätöksenteosta niin pessimistisesti: ne siellä päättävät, ja me emme voi vaikuttaa asioihin. Sellainen asenne ei johda entisen pääministerin mukaan tuloksiin.

– Palloa pelataan kentällä, ei kotikatsomosta. Minua vaivaa eniten se, että vapaaehtoisesti jättäisimme käyttämättä vaikuttamisen tilaisuudet hyväksemme. Meidän pitäisi miettiä, miten maksimoisimme valtamme.

Tässäkin Lipponen kiittää kuitenkin Marinia. Hänen mukaansa Marin on tehnyt viisaasti ottaessaan etäisyyttä pohjoisten maiden Hansaliittoon ja niin kutsuttu neljän maan  niukkaan nelikkoon.

Lipponen painottaa, että Suomen suuri linja on olla blokkiutumatta. Se on hänen mukaansa perinne, joka edelleen vastaa etujamme.

– Pääministeri Marin on elegantisti asemoinut meidät sinne, minne me kuulumme: lähelle Saksaa ja hyvään tuntumaan Ranskan suhteen. Hän noudattaa EU:ssa Suomen suurta linjaa. Olemme ratkaisuhakuinen, yhteistyötä kaikkien kanssa harjoittava jäsen, Lipponen luonnehtii Ulkopolitiikka-lehdessä-

Lipposen mielestä EU:n yhteisiä menoja tulisi lisätä tarkoituksiin, joissa tarvitaan isoja panostuksia. Muuten EU:n rakenteellisesta vahvistamisesta ei tule mitään.

– On luokatonta vaatia liittoa nuukien kanssa ja arvostella samaan hengenvetoon ilmastopoliittisten ja tutkimusmäärärahojen vähäisiä korotuksia. Ja olettaa, että maatalous- ja aluetuet tulisivat Suomelle kuin Manulle illallinen, Lipponen sanoo.

Lehden mukaan Lipposta tuskastuttivat myös neuvottelujen aikaan ilmenneet jääräpäiset asenteet. Oppositiosta on haluttu asetella tiukkoja ehtoja elvytyspaketille, mutta ministerit tarvitsevat neuvotteluvaraa. Liika ehdottomuus neuvotteluissa koituu Lipposen mukaan helposti omaksi tappioksi.