Taustalla vaikuttaa erityisesti Heritage Foundation -ajatushautomo, joka oli keskeisessä roolissa Donald Trumpin toisen kauden ”Project 2025” -ohjelman laatijana. Kyse ei ole ainoastaan ideologisesta ins­piraatiosta, vaan käytännön yhteisstrategioista ja politiikasta.

Heritage Foundation järjestää tapaamisia Brysselistä Washingtoniin eurooppalaisen oikeistopopulismin johtohahmojen kanssa. Konferenssien ja lobbauksen keskiössä ovat muun muassa aborttioikeuksien rajoittaminen, vähemmistöjen oikeuksia kaventavat esitykset sekä ”länsimaisen perinteen ja yhteiskuntamallin suojelu”.

Roomassa järjestetyssä seminaarissa lokakuussa 2025 Heritage Foundationin puheenjohtaja Kevin Roberts sekä Yhdysvaltain konservatiivien strateginen neuvonantaja Roger Severino jakoivat lavan Italian hallituspuolueiden johtajien kanssa. Esillä oli niin sanottu ”väestökriisi”, siis ajatus, jonka mukaan Eurooppa uhkaa romahtaa ilman perhearvojen, kristillisyyden ja syntyvyyden korostamista.

HERITAGE Foundationin ja muiden konservatiivisten ajatuspajojen rooli on vuoden 2025 Trumpin hallinnon myötä muuttunut: kyse ei ole enää pelkästään amerikkalaisen yhteiskunnan sisäisestä vaikutusvallasta, vaan käytännössä suorasta transatlanttisesta poliittisesta operaatiosta.

Ajatushautomoista on tullut Yhdysvaltain nykyhallinnon epävirallisia ulkopolitiikan välineitä, jotka tarjoavat eurooppalaisille oikeistopopulisteille yhteyden suoraan Valkoiseen taloon.

Näin Washington käyttää Eurooppaa oman poliittisen agendansa jatkeena, ja samalla useat puolueet, esimerkiksi Italian Fratelli d’Italia ja Unkarin Fidesz, pyrkivät mallintamaan toimintansa maga-liikkeen taktiikoihin.

Sama retoriikka näkyy tällä hetkellä Euroopan parlamentin oikeistoblokkien politiikassa: abortti- ja vähemmistöoikeuksien rajoituksia, riippumattoman median vastaisia esityksiä, sekä pyrkimyksiä horjuttaa ilmasto- ja maatalouspolitiikan perustaa löytyy Italiaa, Unkaria, Puolaa ja Ranskaa yhdistävästä linjasta.

Suuntautuminen ei ole vain ideologista; muun muassa institutionaalisia uudistuksia tuodaan Yhdysvaltain mallin mukaisesti: median suitsiminen, hallinnon ”puhdistukset” ja riippumattomien virastojen aseman heikentäminen ovat nousseet kansalliseen keskusteluun. Esimerkiksi Orbánin Unkarissa ja edellisen hallituksen Puolassa lakiuudistukset – äärioikeistolaisten ajatushautomoiden tukemana – tähtäsivät tuomarien ja oikeuslaitoksen politisointiin.

Samaan aikaan EU, komissio ja kansalliset toimijat kehittävät keinoja, joilla läpinäkyvyyttä ja demokratian puolustusta vahvistetaan yhä tarkemmin ja samalla varmistetaan, ettei autoritaarisia malleja rakenneta Eurooppaan amerikkalaisten esimerkkien pohjalta.

Euroopan komission etiikkaryhmä on varoittanut jo viime vuonna autoritaarisen populismin ”järjestelmällisestä pyrkimyksestä heikentää oikeusvaltiota, riippumatonta mediaa ja vaaleilla valittujen instituutioiden legitimiteettiä”. EU:n uudisrahoitus- ja valvontamekanismit tähtäävät nyt paitsi Venäjän, myös Yhdysvaltain konservatiiviverkoston hybridivaikuttamisen torjuntaan.

Avoimuusvelvoitteita on tiukennettu ja useat eurooppalaiset demokratiatutkimuskeskukset sekä parlamentin valiokunnat ovat vaatineet selkeämpää rintamaa maga-tyyppisen autoritaarisuuden eurooppalaisia ilmenemismuotoja vastaan.

MAGA-LIIKKEEN ja Heritage Foundationin organisoima eurooppalainen yhteydenpito on muuttanut oikeistopopulismin dynamiikkaa. Kyse ei ole enää irrallisista teemoista, vaan systemaattisista vaikuttamisoperaatioista, jotka voivat uhata EU-jäsenvaltioiden sisältä käsin demokraattisia instituutioita.

Euroopan oikeistopopulistit ovat ottaneet Yhdysvaltain maga-liikkeestä mallia monin tavoin, mikä näkyy niin retoriikassa, poliittisissa teemoissa kuin strategisissa käytännöissä eri maissa.

Marine Le Penin Ranskan Rassemb­lement National muistuttaa maga-liikettä muun muassa maahanmuutto- ja nationalistisen retoriikkansa osalta, missä oman kansan etu ja ”laiton maahanmuutto” ovat keskeisiä teemoja. Samalla median ja viranomaisten arvostelu nousee vahvasti esiin, mikä on maga-liikkeestä tuttu tyyli.

Italiassa Giorgia Melonin Fratelli d’Italia on ottanut Trumpin liikkeen kaltaisia perhearvo- ja aborttivastaisia politiikan painotuksia, ja se käyttää yhteisiä yhteistyökumppaneita amerikkalaisen konservatiivisen liikkeen kanssa.

Itä-Eurooppaa hallinneet tai hallitsevat oikeistopopulistit Puolassa ja Unkarissa ovat puolestaan omaksuneet maga-liikkeestä muun muassa viestintä- ja mediakoulutuksen malleja, joissa käytetään kulttuurikonfliktin ja väestövaihtoteorian kielikuvia. Tämä symbolinen ja poliittinen viestintä vahvistaa kansallismielistä ja konservatiivista identiteettiä näissä maissa.

EUROOPPALAISISSA keskusteluissa maga-liikkeen strategioita pidetään jo mallitapauksina autoritaariselle populismille ja esimerkiksi European Council on Foreign Relations ECFR -ajatushautomon raportit osoittavat, että Trump ja hänen tukijansa pyrkivät muuttamaan eurooppalaisia instituutioita ja kulttuuria omien arvojensa mukaisiksi. Tämä on näkynyt myös muun muassa yliopistojen stipendiohjelmien painostuksena.

Trumpilaisen oikeistopopulistiyhteistyön rakentaminen Eurooppaan ei kuitenkaan aikaisemmin ole ollut yksioikoista. Trumpin ensimmäisen presidenttikauden neuvonantaja Steve Bannon perusti vuonna 2018 ”The Movement” -verkoston, jonka tavoitteena oli koota Euroopan populistisia ja kansallismielisiä puolueita yhteiseen rintamaan.

Bannonin hanke kuitenkin kaatui useisiin tekijöihin. Euroopan oikeistopopulistiset johtajat suhtautuivat epäluuloisesti yhdysvaltalaiseen ohjaukseen ja Bannonin omiin motiiveihin.

Lisäksi italialaiset, unkarilaiset ja ranskalaiset oikeistopopulistipuolueet eivät halunneet vahvaa amerikkalaista brändiä yhteistyön leimaksi vaan pyrkivät varjelemaan ”omaleimaisuuttaan” ja kansallista identiteettiä. Lisäksi ongelmana oli keskeisesti se, että kansallismielisten populistipuolueiden on perinteisesti ollut vaikeaa tehdä rajat ylittävää yhteistyötä edes keskenään.

Nyt, Trumpin toisella presidenttikaudella, eurooppalaisessa maga-hankkeessa on siirrytty selvästi institutionaalisempaan ja intensiivisempään vaiheeseen; yhteydet kulkevat ajatushautomoiden, konsulttiyhtiöiden, ja kristillisten lobby-ryhmien kautta, eivätkä toimi yksittäisten poliittisten johtohahmojen varassa.

Kirjoittaja on Brysselissä asuva toimittaja.