– Hallituksen mallissa ei niinkään ole keskiössä yksityisen ihmisen oikeus valita palvelun tarjoajaa, Kiuru korosti. 

Tämän sijasta hallituksen ajama malli mahdollistaa Kiurun mukaan edelleenkin sote-yrityksille vapauden valita asiakkaansa.

Ulostuloa voi pitää kovana, nousihan yksityisille sote-yrityksille mahdollisesti avautuva niin kutsuttu “kermankuorinta” jo hallituksen aikaisemman sote-esityksen yhteydessä yhdeksi päällimmäisistä huolenaiheista. Sittemmin kyseinen esitys törmäsi eduskunnan perustuslakivaliokuntaan ja hallitus on pyrkinyt korjaamaan esitystään.

Peruspalveluministeri Annika Saarikko ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru keskustelivat sote-asioista Politiikan toimittajien tilaisuudessa perjantaina. LEHTIKUVA

Ministeri Saarikon ja hallituksen näkemys onkin yksiselitteinen ja Saarikko toi sen esiin myös perjantaina: Jatkossa sote-keskukset eivät voi valita asiakkaitaan. Hallitus on hänen mukaansa muokannut lakiesitystä niin, että tämä ei ole mahdollista.

– Näin on, että sote-keskus ei voi valita asiakkaitaan. Mutta käytännössä käymme yhä keskustelua siitä, että millä sanamuodoilla tämä tehdään oikeasti mahdottomaksi ja että sote-keskus ei todella voi valita asiakkaitaan, hän paljasti viitaten sote-valiokuntaan.

– Sanoisin, että tällä hetkellä asia on valiokunnassa tarkastuksessa. Ja hallituksen pykälät lähtevät tahtotilaltaan juuri tästä, mistä myös varmasti kaikki Suomessa lähtevät: Emme voi sallia sellaista tilannetta, että sote-keskuksessa voitaisiin valita asiakkaita.

Kiurun kommenttien perusteella sote-valiokunnassa on kuitenkin esiintynyt huolta siitä, onko lakiteksti oikeasti pitävä. Enempää hän ei voinut asiaa avata, sillä valiokunnan työ on yhä kesken. 

Kermankuorinnalla tarkoitetaan sitä, että yksityiset sote-yritykset pääsisivät sote-uudistuksen jälkeen valitsemaan asiakkaikseen vain henkilöitä, jotka ovat halvempia hoitaa. Käytännössä tämä tarkoittaa terveempiä ihmisiä. Näin yritykset saisivat maakunnilta rahoitusta henkilöistä, jotka käyttävät sote-palveluita vain vähän. 

Ihmiset, jotka tarvitsevat useita eri palveluja ja vievät myös leijonan osan koko sote-kustannuksista, jäisivät puolestaan julkisten tuottajien harteille. Terveistä potilaista maksettavia verorahoja valuisi skenaariossa yksityisten yrityksien voitoiksi samalla, kun julkiset palveluntuottajat nielisivät paljon rahaa potilaidensa kanssa, jotka eivät kelvanneet yksityisille toimijoille.

Hallitus on toistuvasti vakuutellut, että näin ei tule käymään. Asiakkaat saavat hallituksen mukaan itse valita sote-keskuksensa, ei päinvastoin. Tämä on nyt myös kirjattu lakiteksiin viimeisimmässä valinnanvapausesityksessä, joka valmistui keväällä ja jota käsitellään paraikaa sote-valiokunnassa. 

Kesällä asian tiimoilta nähtiin eräänlainen ennakkotapaus, kun yksityinen terveysyritys Pihlajalinna kertoi vetäytyvänsä Jyväskylän valinnanvapauskokeilusta.

Syy oli paljon puhuva: toiminta ei ollut yrityselle tarpeeksi kannattavaa. Toisin sanoen, yritykselle ei ollut kannattavaa hoitaa niitä ihmisiä, jotka sen palveluihin hakeutuivat. Tämänkin tiedon valossa yksityiset yritykset, joiden tehtävä on ensisijaisesti tehdä omistajilleen rahaa, kannattaa pyrkiä kohdentamaan toimintaansa sellaisille asiakkaille, jotka ovat halpoja.

Vaikka nyt sote-keskukset eivät voi valita asiakkaitaan, peloksi näyttää nousevan, että he voivat markkinoimalla ja kohdentamalla mainontaa palveluitaan terveemmille ihmisille, jotka lopulta hakeutuvat tämän sote-keskuksen asiakkaaksi. Yritykset voivat myös pyrkiä valikoimaan asiakkaitaan sijoittamalla terveyskeskuksensa tietyille alueille.

Toinen Kiurun esittämä huoli liittyy siihen, että onko sote-keskuksilla tarvittavia motiiveja oikeasti myös hoitaa asiakkaitaan, ei vain antaa heille yhtä lääkärikäyntiä. Kun hallituksen esityksessä erikoissairaanhoito on pitkälti julkisten tuottajien hyppysissä, eivät sote-keskukset välttämättä hyödy siitä, että he lähettävät asiakkaansa sinne jatkohoitoihin. 

– Lääkäriin pääsee varmasti kerran paremmin kuin nykyään, mutta hoitoon pääsy ja hoidetuksi tuleminen ovat uhattuna, Kiuru arvioi. 

Lisäksi Kiurun mukaan sote-keskukset jakavat suomalaiset “vuohiin ja lampaisiin”, eli voittajiin ja häviäjiin. Tämä on hänen mukaansa yksi isoimmista ongelmista.

– Ne, joilla on esimerkiksi mielenterveys tai päihdeongelmia, eivät ole sote-keskusten asiakkaita, koska nämä asiat hoidetaan maakunnassa, Kiuru kertoo.

Sote-keskuksilla on hallituksen esityksissä on velvollisuus antaa mielenterveys ja päihdeongelmista kärsiville asiakkaille “ohjausta ja neuvontaa” ja tämän jälkeen heidät voidaan ihjata maakunnan tuottamien liikelaitosten piiriin. Pelkona on, että varsin avoimeksi jätetty pykälä johtaa kustannusten välttelyyn. 

– Hallituksen mallissa ihmisille ongelma tulee olemaan se, että ottaako joku sinut oikeaksi hoidettavakseen, Kiuru sanoi.

Asiaa on pitänyt esillä myös esimerkiksi professori emeritus Martti Kekomäki. Professori Kekomäen mukaan vaikeasti ja kalliisti hoidettaville hallituksen valinnanvapauslaki tarkoittaisi sitä, että suoran valinnan sote-keskuksista avuksi olisi luvassa vain ”lämmintä kättä”.

– Valin­nan­va­paus­lakiin ”lämmin kä­si” on kirjoi­tettu lain 18. py­kälän sana­muotoon ”oh­jausta ja neu­vontaa”, Kekomäki kirjoitti taannoin.

– Asiak­kaista on pak­ko sii­vota päih­de- ja mielen­ter­vey­son­gel­maiset, muisti­sairaat van­hukset, ram­mat ja raih­naiset, ha­katut vai­mot, kaltoin­koh­dellut lap­set, työt­tömät, maahan­muut­tajat ja kaik­ki muut, joi­den omat voi­mat ei­vät rii­tä edes peru­sa­sioiden hoita­miseen. Hei­dät ”oh­jataan ja neu­votaan” pois sil­mistä ja pois mie­lestä, jon­nekin liike­lai­tokseen, mis­sä semmoi­nenkin lie­nee.

Ministeri Saarikko painotti perjantaisen keskustelun jälkeen toimittajille, että valinnan mahdollisuus tarkoittaa asiakkaalle ennen kaikkea oikeutta valita: Mistä palvelu haetaan ja minkälaiselta palveluntuottajalta. 

– Mutta valinnanmahdollisuutta sillä tavoin, että itse ilmaisisin mitä hoitoa tarvitsen ja haluan ja sitten vain hakisin sen yhteiskunnan varoin, ei sellaista valinnanvapauden mahdollisuutta ja vapautta ole tähän tulessa, Saarikko totesi viitaten, ettei jatkossakaan voi itse käydä verorahoin pyytämässä esimerkiksi tarpeettomia leikkauksia.

Kiuru kuitenkin huikkasi heti väliin, ettei hallituksen mallissa pysty tosiasiallisesti valitsemaan edes hoidon paikkaa tai tuottajaa.

– Tästä voidaan jatkaa tätä keskustelua, Saarikko kommentoi.

– Kun puhutaan valinnanvapaudesta, niin lähtökohtamme laissa on ollut se, että palveluntuottajia on yksityisiä, julkisia ja kolmannen sektorin tuottajia. On asioita joissa on automaattisesti maakunnan oma tuotanto, jossa ei ole mitään vapautta valita missä se toteutuu. Tämän yksi syy on se, että säilytettäisiin vahva julkinen päivystys, Saarikko painotti.

– Se ettei pääsisi aidosti valitsemaan, niin sanon avoimesti, että voidaan jatkaa tätä keskustelua, että mihin valiokunnan puheenjohtaja viittaa. Mutta hallituksen lähtökohta on se, että kansalainen voi valita niiden palveluntuottajat, jotka maakunta on hyväksynyt. Ja voi valita myös julkisen tai yksityisen tuottajan toisen maakunnan alueelta.