Vanhasen elekielestä oli pääteltävissä, ettei hän todellakaan ottanut tehtävää mielellään vastaan. Tämän hän itse asiassa sanoikin varsin suoraan. Vanhanen lähtee työhön ”raskain mielin” ja puhui projektista.

Samantyyppisen projektin veti aikoinaan läpi vihreiden Pekka Haavisto, kun hän Touko Aallon eron jälkeen vastasi vihreiden hätähuutoon ja otti puolueen hetkeksi harteilleen. Tosin Haaviston kohdalla projekti oli pätkäpuheenjohtajuus.

Kun katsoi Vanhasen viereen, valtiovarainministerin paikalta eronnut ja keskustan puheenjohtajana jatkava Kulmuni esiintyi suorastaan ponnekkaammin kuin ministerinä. Hän lateli tiukkoja kantoja syksyn budjettiriiheen.

Kulmuni puhui tiedotustilaisuudessa muun muassa eläkeiän nostosta – tuoden varmasti monen mieleen vieressä seisoneen Vanhasen takavuosien Rukan lumet -episodin – ja työttömyysturvan joustavoittamisesta sekä leikkauksista.

Sinänsä mihinkään tarkempiin määritelmiin Kulmuni ei itseään näissä asioissa sitonut.

Toki vallan hyvin muissakin puolueissa tiedetään, että vaikeita päätöksiä on edessä, eikä pääministeri Sanna Marinkaan (sd.) ole tätä piilotellut.

Tilanne keskustassa on erikoinen ja vaikea. Keskustan hallituskumppanit ovatkin koko viikonlopun ajan välttäneet puuttumasta tapahtumiin. Puolueelle on haluttu antaa rauha toimia.

Keskustan viikonloppuinen ylipitkäksi mennyt vääntö alkoi siitä, kun Kulmuni keskustalaistenkin yllätykseksi ilmoitti tavoittelevansa syksyn tulevassa puoluekokouksessa jatkokautta puheenjohtajana. Tähän liikkeeseen tuskin moni politiikan tarkkailijakaan uskoi. Sen seurauksena keskustalla oli ratkaistavanaan äärimmäisen vaikea palapeli.

Tällä hetkellä Kulmuni vaikuttaa olevan tavoitteessaan jatkaa puheenjohtajana hyvin tosissaan liikkeellä. Mandaattinsa tarkastuttamiseen hänellä on totta kai puoluedemokratiassa täysi oikeus.

Keskustan puoluekokous pidetään heti budjettiriihen jälkeen, joten riihestä muodostuu näillä tiedoilla väistämättä myös osa keskustan puheenjohtajakampanjaa. Siltä se tulee ainakin julkisuudessa näyttämään.

Tämä ei ole omiaan helpottamaan hallituksen vaikeaa työtä. Valtiovarainministeri Vanhasta voidaan pitää tässä mielessä tilannetta tasapainottavana voimana. Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen näkikin tänään Vanhasen roolin näin.

– Emme laittaisi Matti Vanhasta mihin tahansa tehtävään. Hän toivottavasti vakauttaa paitsi hallituksen tilanteen myös Suomen tilanteen poikkeusolojen keskellä. Tuon parempaa miestä tuohon tehtävään ei ehkä Suomesta olisi löytynyt, Pirkkalainen muotoili Demokraatille.

Nyt kun Kulmunilta on valtiovarainministerin vastuut pois, hän pystyy myös entistä enemmän kiertämään keskustan kenttää ja viemään sinne omaa viestiänsä, mikä se sitten onkaan. Tiedetään, ettei Kulmuni alun perin ollut hinkuamassa keskustaa hallitukseen. Voimistuuko tämä ajatus nyt, aika näyttää.

Jos seuraa korostuksia ja pilkunpaikkoja (mikä on kyseenalainen laji) keskustavaikuttajien retoriikassa, huomattavissa on ollut hallituksessa jatkamisen sitomista etenkin koronapoikkeusoloihin, ei siis tässä vaiheessa välttämättä aina sitä pitemmälle. Useassa yhteydessä nimenomaan Kulmuni on painottanut keskustan jatkavan hallituksessa vaativien korona-aikojen vuoksi.

– Keskusta tekee ratkaisut Suomen ja suomalaisten etu edellä. Elämme poikkeuksellisia aikoja, tarvitsemme nyt vakautta päätöksentekoon. Kerroin ja perjantaina, että Keskusta jatkaa hallituksessa. Uusi valtiovarainministeri valitaan huomenna, Kulmuni tviittasi eilen.

– Maa on edelleen poikkeusoloissa. Lähiajat on syytä käyttää isänmaan asioiden hyvään hoitoon, puolustusministeri Antti Kaikkonenkin kirjoitti eilen blogissaan.

Varsinaiset korona-poikkeusolot ovat kuitenkin pian takanapäin – ellei koronan toinen aalto iske.

Keskusta terävöittää nyt verrattain sekavassa tilanteessa politiikkaansa budjettiriiheen mentäessä. Tähän näyttäisi kuuluvan joidenkin osalta myös epätietoisuuden luomista hallituksessa jatkamisesta. Osin pohdinta voi olla aitoakin: keskustan yrittäjäsiivessä lienee ainakin jossain määrin hallitusyhteistyön kyseenalaistamista kun taas perinteisen punamullan alkiolaiset kannattajat ovat juurevammin mukana.

Vaikeat ajat eivät kuitenkaan ole väistymässä vuosiin, joten hallituksesta lähtemistä voisi olla paha nähdä tekona, josta olisi missään olosuhteissa odotettavissa kansalaisilta välitöntä palkkiota. Päinvastoin, pitkäjänteinen työ lienee nyt arvossaan.

Tiede- ja kulttuuriministeriksi elokuussa vanhempainvapaalta palaava Annika Saarikko ei ole sulkenut pois sitä, että hän asettuisi keskustan syksyn puoluekokouksessa ehdolle puolueen puheenjohtajaksi. Saarikon valinta puheenjohtajaksi tietäisi varmaankin samalla Vanhasen projektin päättymistä.

Saarikko on omassa retoriikassaan katsellut selkeästi myös pidemmälle kuin korona-aikoihin:

– Sanon tämän vahvasti: Suomi on nyt niin vaikeassa ja poikkeuksellisessa tilanteessa, että meidän on kannettava vastuuta maan asioista. Se on myös puolueen ja sen vaalimien arvojen etu. Edustan ajattelua, jossa viime keväänä valittua vastuunkannon hallituspolkua on järkevää nyt jatkaa. Oleellista on myös, että sitoudumme puolueena hallituksen työhön täysimittaisesti. Se ei ole helppoa, ei tietenkään. Mutta emme pärjää vain voimalla, vaan yhteistyökyvyllä. Oven raossa roikkuessa tulee kylmä, Saarikko kirjoitti blogissaan eilen.