Demokraatti julkaisee syyskuisen puheen toimitettuna:

1903 Forssassa pidettiin Sos. Dem. puolueen puoluekokous ja hyväksyttiin ensimmäinen periaateohjelma puolueelle.

Seuraava puoluekokous pidettiin Oulussa 1906, jolloin puolueelle hyväksyttiin säännöt siis sitä voi pitää myös historiallisena kokouksena. Nuo säännöt ovat vieläkin suurin piirtein sellaisena voimassa. Ne ovat kestäneet ajan riennon ja yhä pitävät sisällään tämän liikkeen demokraattisen ja kansanvaltaisen luonteen

Tähän kuvaan pitää tämä sosialidemokratia jotenkin istuttaa, koska se on kansainvälinen liike. Sillä täytyy olla siinä kuvassa joku suuri tehtävä eikä pieni. Jos katsoo tätä maailman menoa sosialidemokratian näkökulmasta ihan muutaman yksittäisen asian kautta, kuten Forssan kokous 1903 ja Oulun kokous 1906, niin tällä ensimmäisellä kymmenluvulla sosialidemokraattien keskeisestä vaikutuksesta hyväksyttiin Suomeen yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ensimmäisenä maailmassa eli sekä miehet että naiset saivat vaalikelpoisuuden. Siis pystyivät asettumaan ehdokkaiksi.

Vuonna 1919 hyväksyttiin Suomeen hallitusmuoto, tänne oli kuningas ehditty jo valita, mutta sosialidemokratian aktiivisen toiminnan seurauksena meistä kuitenkin tuli tasavalta. Näissä kahdessa asiassa, yleinen ja yhtenäinen äänioikeus sekä hallitusmuoto, oli keskeisessä roolissa sosialidemokratia.

1920-luvulla perustettiin ensimmäinen työväenliikkeen hallitus eli Tannerin hallitus. Ja siinä oli myös ensimmäinen Miina Sillanpää, ensimmäinen naisministeri.

1930-lukua leimasi isänmaallinen kansanliike, ulkopoliittinen oikeisto. Oli vahva oikeistolainen meno, sosialidemokraatit pidettiin syrjässä ja kommunistit painettuna maan alle. Tämä johti siihen, että kun 1934 muodostettiin Kallion hallitus, niin Kallio halusi silloin punamullan, mutta presidentti Svinhufvud ilmoitti, että hän ei nimitä sellaista hallitusta, jossa on sosialidemokraatit mukana.

Tästä seurasi se, että kun 1937 pidettiin Suomessa eduskuntavaalit ja tasavallan presidentinvaalit, niin sosialidemokraatit luopuivat omasta ehdokkaastaan ja asettuivat tukemaan Kyösti Kallion valintaa tasavallan presidentiksi. Tarkoituksena oli voittaa Svinhufvud ja päästä hallitukseen vaikuttamaan vielä merkittävämmin kuin siihen saakka. Ja näin tapahtui. Kallio valittiin 1937 presidentiksi.

Urho Kekkonen tuli muuten vuonna 1934 oikeusministeriksi ja vuoden 1937 vaaleissa hänestä tuli sisäministeri. Hän silloin esitti IKL:n lakkauttamista ja myös SVUL:n lakkauttamista. Se oli historiallinen hetki eduskunnan pöntössä. Ja hän myönsi Työväen Urheiluliitolle ensimmäiset valtionavut. Kekkosella alkoi ilmeisesti tulla huono omatunto kansalaissodasta, mikä alkoi koko ajan voimakkaammin näkyä hänen poliittisissa kannoissaan ja suhtautumisessaan työväenliikkeeseen.

Vuoden 1939 merkittävä asia oli myös tammikuun kihlaus. K. A. Fagerholm oli keskeinen toimija, kun ammattiyhdistysliike sai oikeuden tehdä työehtosopimuksia Suomessa. Se oli suuri historiallinen muutos, kuten myös tämä Kyösti Kallion vuoden 1937 punamultahallitus. Tämä hallitus oli ratkaiseva, koska muutoin – ja siitä olen tullut täysin vakuuttuneeksi – Suomi ei olisi talvisotaan lähtenyt yhtenä miehenä. Meillä oli kansalaissodan traagiset vaiheet takana. Jos kansakuntaa ei olisi pystytty eheyttämään ennen talvisotaa, niin Suomi olisi hyvin erinäköisestä asennosta mennyt tähän sotaan.

1940-luku meni sodan melskeissä ja kommunistit palasivat maan päälle ja sitten sosialidemokraattien ja kommunistien välinen taistelu oli Suomessa, mutta myös maailmalla yleensäkin, kovimmillaan.

1950-luku. Voisi sanoa, että vuosi 1952 oli Suomen historian kaunein vuosi. Silloin hyväksyttiin Suomelle uusi periaateohjelma, Forssan ohjelma siis uusittiin vasta 1952. Se on merkittävä periaateohjelma niin kuin oli Forssankin. Helsingissä järjestettiin 1952 olympiakisat, jotka Helsinkiin oli myönnetty jo vuonna 1940 pidettäväksi. Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi ja viimeinen sotakorvausjuna lähti Helsingistä Moskovaan. Tuona vuonna tapahtui paljon suuria asioita, joista Suomi on vieläkin ylpeä ja monella tavalla tullut tunnetuksi.

1960-luvulla vasemmistoenemmistön eduskunta syntyi toista kertaa Suomeen 1966 vaaleissa ja se kesti vuoteen 1970. 1960-luvulla merkittävää oli myös se, että Sosialidemokraattisen puolueen sisällä tapahtui suuri linjan muutos.

Puoluehan hajosi 1957, mutta 60-luvulla ryhdyttiin rakentamaan näitä elvytyksen kuvioita ja siinä voidaan sanoa, että Rafael Paasiolla oli tässä suhteessa sosialidemokratian suurin tehtävä. Ja kun vielä 1969 Turun puoluekokouksessa Kalevi Sorsa valittiin puoluesihteeriksi, niin voidaan sanoa, että silloin tapahtui muutos puolueen linjassa. Se sosialidemokratisoitui nykyaikaan ja siitä tuli myös merkittävä kansainvälinen toimija 1970-luvulla.

Sitten lyhyesti näihin syviin sosialidemokraattisiin periaatteisiin. Sosialidemokratia on merkittävä rauhanliike. Ajatellaan esimerkiksi Suomea, Kekkosen kautta ja vuoden 1975 Euroopan turvallisuus ja yhteistyökokousta, ETYK:iä. Sen päätösasiakirjalla haluttiin toinen maailmansota lopulta päätöksen ja samalla vakiinnuttaa rajat, jotka toisessa maailmansodassa Eurooppaan syntyi. Mutta muste ei ollut kunnolla kuivunut tuosta sopimuksesta, kun nämä rajat alkoivat horjua.

Sosialidemokratialla oli keskeinen rooli ETYK:n koolle kutsumisessa. Minusta ainakin yhtä keskeinen kuin Kekkosella. Ja siinä Kalevi Sorsa oli keskeinen toimija, koska hän toimi Sosialistisen Internationaalin eli sosialidemokraattien kansainvälisen liikkeen aseistariisunta työryhmän puheenjohtajana. Ilman tätä sosialidemokraattien panosta Euroopan valtiot ja niiden johtohenkilöt eivät olisi tulleet kaikki Helsinkiin eikä tuo kokous olisi saanut sitä merkitystä, jonka se sitten sai.

Sosialidemokratian näkökulmasta voidaan sanoa, että maapallolle ei saada rauhaa niin pitkään kun teetämme pienelle vähemmistölle ylellisyyttä ja suurelle enemmistölle köyhyyttä. Se on kuitenkin perusasetelma ja perustavaa laatua oleva ongelma kaikessa maailman kehityksessä. Ja tämä ristiriita, varsinkin tämä köyhien, aiheuttaa levottomuutta kaikkialla maailmassa. Nykyisin myös monissa Euroopan valtioissa, kuten Ruotsissa, Ranskassa ja Saksassa.

Siis nämä köyhät, huonosti voivat ihmiset, jotka ovat usein muuttoliikkeen seurauksena ajautuneet Eurooppaan. Tällaisia ihmisiä ja ihmisjoukkoja syntyy koko ajan enemmän. Kun nämä ihmiset kokevat, että heillä ei ole mitään muuta menetettävää kuin nälkä ja kahleet, niin sellaisessa lohduttomuuden ilmapiirissä on vaikea kehittää positiivisia ihmiskunnallisia toimia.

Minun mielestäni kaikki hyvää tarkoittavat ihmiset haluavat hyvää myös kaikille maailman köyhille ja sorretuille kansoille. Kaikki hyvää tarkoittavat ihmiset. Jokainen voi miettiä, ketkä tarkoittavat ihmisille hyvää, koska ihminenkin on eläinkunnan raatelijalaji. Mutta tässäkin ympäristössä täytyy arvioida ja punnita sosialidemokratiaa.

Mikä on sitten suurin uhka maapallolle, sosialidemokratialle ja koko poliittiselle järjestelmälle? Kova väestön kasvu ja luonnon tuho. Ihminen on syntynyt pallolle paljon myöhemmin kuin luonto. Jos esimerkiksi maapallon elinikä, 3 miljardia vuotta, jotenkin laitettaisiin viikkoon, niin ihminen tuli tälle pallolle sen viikon viimeisenä päivänä. Mutta kukkaset tulivat jo keskiviikkona, jos aloitetaan sieltä sunnuntain ja maanantain välisestä yöstä.

Mutta ihminen tuli pallolle vasta silloin viikon viimeisenä päivänä. Ja toinen maailmansota oli 0,0002 sekuntia ennen tämän viikon päättymistä. Ja tuona aikana ihminen on tullut kaikkein suurimmaksi uhkaksi pallolle, siis ihminen itse. Ei ehkä pallolle, mutta ihmisille pallolla. Tämä on vakava ongelma ja hyvin ajankohtainen tällä hetkellä, koska luonnon tuhoutumisesta voidaan ilman muuta sanoa, että se on osaltaan erittäin tasa-arvoinen ihonväristä, kansallisuudesta, uskonnollisesta tai poliittisesta taustasta riippumatta. Kaikki kohtaavat tämän saman tuhon, jos siihen ei suhtauduta vakavasti.

Sitten tullaan tällaiseen perustavaa laatua olevaan kysymykseen. Palaan tähän Forssan kokoukseen. Forssaan kokoontui sellaisia ihmisiä 1903, jotka edustivat kansan ylivoimaista enemmistöä eli köyhiä. Huonosti toimeen tulevia suomalaisia. Siis ylivoimaista kansan enemmistöä. Heille Forssassa rakennettiin ohjelma.

Nyt kun menemme seuraavaan puoluekokoukseen niin joudumme kysymään itseltämme, että tuleeko siihen seuraavaan puoluekokoukseen kansan enemmistön edustajat. Ei tule, jos he luulevat olevansa kansan enemmistöä ja heikossa asemassa olevia, koska sosialidemokraattien ansiosta ja Forssan kokouksen päätöksien perusteella tästä maasta on tullut hyvinvointivaltio. Meillä köyhät ja heikot ihmiset ei ole enää enemmistö vaan vähemmistö.

Menemmekö me sitten vähemmistön opein tätä seuraavaa periaateohjelmaa tekemään vai teemmekö me sen enemmistön kanssa, jonka jäseniäkin itseasiassa puolueessa on paljon? Se on iso ja tärkeä kysymys. Minä olen siihen aina vastannut, että meidän täytyy pitää periaatteistamme kiinni, koska sosialidemokratia lähtee ideologisesti, niin kuin kristinuskokin, heikomman puolustamisesta. Tämä vaatii nykyään paljon enemmän solidaarisuutta tämän liikkeen ihmisiltä, jotta osaa asettua heikomman puolelle

Tämän liikkeen moraalinen ja eettinen perusta täytyy rakentua tälle tärkeälle periaatteelle, että olemme heikompien puolella ja ymmärrämme heidän asemansa ja pyrimme parantamaan tasavertaisuutta. Se on iso päätös, eikä kaikille sosialidemokraateille näytä olevan ihan helppo jatkaa sitä. Mutta jos lähdetään ideologiasta ja periaatteista, niin niistä ei voi tinkiä. Ja minä ainakin olen aikoinaan liittynyt siihen liikkeeseen, joka halusi tehdä työtä heikompien puolesta, unohtamatta tietenkään niitä tavallisia suomalaisia. Mutta se lähtökohta oli aina heikompien puolustaminen.

Miksi sitten Forssan ohjelma otettiin meillä ohjelmaksi? Se johtui yksinomaan – minun arvioni mukaan – Erfurtin ohjelmasta, joka oli tullut Itävallan Sos. Dem. puolueen periaateohjelmaksi 1800-luvun lopulla. Se oli Karl Kautskyn kirjoittama ja ensimmäinen sosialistinen kirja, joka on käännetty suomen kielellä.

Miksi tämä Kautskyn oppi tuli Suomeen? Todennäköisesti sen takia, kun Suomen työväen edustajat eivät silloin osanneet lukea kansainvälisiä kieliä. Se on melkein suora käännös siitä Itävallan ohjelmasta.

Forssan ohjelmaan tuli vain kaksi suomalaista piirrettä: kieltolaki ja torpparikysymys. Nämä ratkaistiin myös tässä meidän Forssan ohjelmassamme.

Lisäksi Forssassa tehtiin näiden lisäksi tärkeä oivallus: taistelu riistämistä vastaan tulee olla kansainvälistä, koska riistäminenkin on. Siis jo vuonna 1903 tämä liike integroitui ja ilmoitti olevansa osa kansainvälistä sosialidemokraattista liikettä.

Koska sosialidemokratia on maailman kansainvälisin poliittinen liike ja koska kaikkialla maailmassa on sosialidemokraatteja, on meillä siksi myös parhaat mahdollisuudet vastata näihin suuriin kansainvälisiin haasteisiin. Nyt olisikin aika myös sos. dem. puolueenkin Suomessa vielä enemmän panostaa Sosialistisen Internationaalin toimintaan, jotta saisimme yhteisiä kansainvälisiä käsityksiä ja mielipiteitä vielä voimakkaammin näkyviin. Näin voisimme voittaa maailman suuret uhat, jotka ovat kansainvälisiä.

Sitten vielä suhtautuminen kapitalismiin eli markkinatalouteen. Voidaan sanoa, että rahalla on edelleen merkittävästi valtaa. Maailmassa on kaksi vallan lähdettä, raha ja kansat. Toisilla on rahaa selvästi enemmän ja myös valtaa selvästi enemmän kuin niillä, joilla ei ole varallisuutta. Näin se maailma on kulkenut. Ja vaikka äänioikeutta ei enää sidota rahaan ja varallisuuteen, niin valtaa on edelleen rahalla ja pääomalla paljon.

Markkinatalous ja kapitalismi on iso kysymys ja sosialidemokraateille jopa meitä jakava. SDP:n vuoden 1987 ohjelmassa hyväksyttiin markkinat eli sos. dem. puolue lähti siitä, että markkinataloudessa ei ole pelkästään pahaa vaan sillä on myös hyviä ominaisuuksia.

Mutta säätelemätön markkinatalous on kaiken pahan alku ja juuri. Ja tämän takia minä ainakin voin sanoa historiasta kiinnostuneena ihmisenä, että ilman sosialidemokratiaa maailmassa ja Suomessa kapitalismi tai markkinatalous eivät olisi voineet niin hyvin kuin ne ovat voineet ja se johtuu siitä, että yksi meidän keskeinen periaatteemme on, että kapitalismia pitää säädellä.

Markkinoita pitää säädellä. Hulvattomat, vallattomat markkinat on pahinta maailmassa mitä voi tapahtua. Markkinatalouden säätelyn pitää olla sosialidemokratian yksi kaikkein keskeisimpiä kulmakiviä ja periaatteita. Tällä hetkellä markkinataloutta ei säädellä riittävästi. Se tuottaa tällä hetkellä paljon pahaa.

Financial Times kirjoitti, että kapitalismia on muutettava. Siis yksi maailman merkittävimmistä amerikkalaisista talousjulkaisuista ilmoitti, että kapitalismia on muutettava. Se ei voi enää perustua vain omistajien ahneuteen ja ahnaisiin pyrkimyksiin. Se tappaa kapitalismin. Tarvitaan ymmärrystä työntekijöiden asemasta ja oikeuksista sekä kapitalismin tuloista ja saavutuksista. Tarvitaan ympäristön ja luonnon uudenlainen arviointi ja huomioon ottaminen.

Sitten vielä tästä sosialismista, miten se kytkeytyy sosialidemokratiaan. Uudessa kirjassa Merkillinen Mauno 20 merkittävää suomalaista – arkkipiispa, entinen puolustusvoimien komentaja ja iso joukko merkittäviä sosialidemokraatteja – kirjoittaa Mauno Koivistosta. Kirjoittajat kuvaavat Koivistoa kristilliseksi marxilaiseksi, jolle Bernstein oli tärkeä osa tämän liikkeen kehitystä. Koska maailmaa ei voi pysäyttää tullaan tähän sosialidemokratian yhteen ytimeen eli suhtautumiseen sosialismiin, siihen sanaan ja sen sisältöön.

Sosialidemokratiassa ei ole koskaan sosialismi ollut dogmi eikä se ole koskaan ollut pyrkimys johonkin yhteiskunnan ihannemalliin, jossa valtio eli yhteiskunta omistaa kaiken ja tekee kaiken. Ja kun sitten yhteiskunta on saatu ahdettua siihen mallilaatikkoon niin sitten pannaan kansi kiinni ja sanotaan, että yrittäkää pärjätä. Niinhän se ei mene. Sosialismin ja kommunismin taistelu kesti sata vuotta maailmassa ja se päättyi lopulta sosialidemokratian murskavoittoon.

Sosialidemokratia voitti, koska sosialidemokratiassa se sosialismi tarkoittaa utopistista ideologiaa, mutta se myös tarkoittaa käytännössä joka päivä tehtäviä uudistuksia ja muutoksia. Näitä tehdään demokraattisin keinoin ja sen eräs malli on pohjoismainen hyvinvointivaltio.

Kun pääsin vuonna 1970 eduskuntaan, se oli Suomessa ensimmäinen sosialidemokratian oikea vuosikymmen. Ensimmäisiä päätöksiä oli peruskoulu. Minä olin joutunut jäämään oppikoulun ulkopuolelle olosuhteiden uhrina. Niin moni muukin minun tuntema ikätoveri.

Oppikoulu oli maksullinen eli oppiminen kansakoulun jälkeen, siis keskikoulukin oli maksullista. Ja kun minä menin eduskuntaan niin ensimmäisiä päätöksiä on varmistaa, että Suomeen rakennetaan peruskoulujärjestelmä. Se tarkoitti, että kaikille suomalaisille lapsille tarjotaan keskikoulun tasoinen oppimäärä ilmaiseksi. Se oli vallankumouksellinen päätös. Ja se oli sosialistinen päätös ja yhteiskunta päätti vastata siitä. Se otti sen haltuun, se ei ollut yksityinen oppikoulu, vaan yhteiskunnan lupaus kaikille suomalaisille. Minulle tuli kyynel silmään, kun äänestin siitä.

Muutama vuosi siitä tehtiin kansanterveyslaki. Kaikki saivat sen jälkeen mennä ilmaiseksi terveyskeskukseen. Se oli meidänkin suvussamme ja perheessämme uskomaton juttu, koska melkein kaikki minun sukuni edustajat oli viety ensimmäisen kerran lääkärille jalat edellä.

Sitten tuli vielä erikoissairaanhoito ja päivähoitolaki. Naisetkin pääsivät töihin ja he voivat viedä turvallisesti lapset päiväkotiin. Tämäkin 1970-luvulla. Se oli sosialismin rakentamisen kulta-aikaa. Siinä vielä auttoi se, että Urho Kekkosesta oli tullut 1970-luvulla sosialidemokraatti. Hän sosialidemokratisoitui. Hän hylkäsi Karjalaisen ja ihastui Sorsaan. Ja oikeastikin huomasi, että hän tarvitsee sosialidemokraattien apua ja ennen kaikkea sitä mitä sosialidemokraatit ajattelevat yhteiskunnan kehityksestä 1970-luvulla. Ja kansainvälisestä kehityksestä. Kekkonen oli riippuvainen sosialidemokraateista silloin.

Nyt terveydenhoitoa ja sosiaalipalvelujärjestelmää on yritetty kapitalisoida . Ajatelkaa edellisen hallituksen toimia. Oliko niillä tarkoituksena palvella vanhuksia niin hyvin, että he olisivat onnellisia ja viihtyisivät siellä palvelussa vai oliko niillä tarkoitus tuottaa omistajilleen voittoa ja mahdollisimman korkeaa voittoa? Arvatkaa kumpi oli vallalla?

Se osoittautui röyhkeäksi ja ihan mahdottomaksi järjestelmäksi. Ei sillä tavalla yhteiskunnassa nykyaikana voi ihmisiä hoitaa. Ja sosialidemokratia ei sitä ainakaan voi hyväksyä.

Nyt tullaan tähän uuteen periaateohjelmaan, että mitä se tulevaisuus on, kun nyt on menneisyyttä kaiveltu. Samalla olen jotenkin yrittänyt ankkuroida tämän sosialidemokratian menneisyyteen, koska miksi me edustaisimme jotakin porvarillista puoluetta, koska niitähän on jo Suomessa ja maailmalla pilvin pimein. Kokoomuskin yritti tulla työväen puolueeksi 2000-luvun ensimmäisellä kymmenluvulla, mutta ei siitä tullut mitään. He ovat porvareita ja he haluavat tukea sellaista yhteiskuntajärjestelmää ja puolustaa hyvin voivien suomalaisten intressejä. Se on heidän tehtävänsä. Ja he saavat sitä tehtävää hoitaa.

Meidän ei kannata tätä omaa hienoa liikettämme alkaa muuttaa sellaiseksi jonkalaisia tässä maassa on jo runsaasti. Tämä sosialidemokraattinen työväenliike on uniikki. Ja sen takia sille nämä periaatteet ovat kaikkein tärkeimpiä. Jos periaateohjelmaa ei saa synnytettyä ja aidosti ankkuroida sitä tähän vanhaan ideologiseen perustaan niin sitten liike on tuuliajolla. Siksi uskon, että puolue ankkuroi itsensä tähän vanhaan juurevaan perustaan.

Jos sos. dem. puolueen periaateohjelmia ei olisi hyväksytty Forssassa 1903 ja Helsingissä 1952, niin väitän, että Suomi olisi hyvin eri näköinen. 1970-luvulla me siis rakensimme hyvinvointivaltion nimeltä Suomi: peruskoulu, kansanterveyslaki ja päivähoitolaki. Ne ovat Suomen perustuslain tärkeimmät lait Suomessa. Kaikille ilmaiset peruskoulut, julkinen terveydenhoito ja lasten päivähoito.

1980-luvun sosialidemokratia jatkoi siitä ja myös siitä tuli sosialidemokratian vuosikymmen. Minäkin sain olla silloin puolueen johdossa, ja rakentamassa ympäristöministeriötä Suomeen ja sain olla Suomen ensimmäinen ympäristöministeri.

Kun menin Koijärvelle, siellä oli puihin kettingeillä köytettyjä, sitten oli sama Kuusamon Kitkanniemellä ja se alkoi levittäytyä eri puolille Suomea. Ymmärsin, että he olivat oikealla asialla, mutta täysin väärin keinoin, siis ulkoparlamentaalisin, liikkeellä. Näin ei voi luontoa Suomessa suojella, ilman että se siirtyy kettinkien ja poliisien välisiksi taisteluiksi.

Suomalaisen yhteiskunnan on otettava itse isompi rooli ja sos.dem. puolue taitaa olla maailman ensimmäinen puolue, joka on itselleen tehnyt ympäristöpoliittisen ohjelman, jonka puolue hyväksyi vuonna 1969 Turun puoluekokouksessa. Sen perusteella rakennettiin ympäristöhallinto Suomeen. Saimme valtion ministeriön, kuntiin ympäristölautakunnat ja lääninhallitukset, jotka silloin olivat vielä läänin ympäristösuojeluosastoja. Alettiin tehdä käytännön ympäristötöitä.

Se ei ollut helppo rasti, mutta sosialidemokraatit luovuttivat tämän ruudun liian helposti vihreille. Minun arvioni mukaan meillä ei itsellämme ollut riittävää aitoa kiinnostusta näihin ympäristöasioihin. Ei niihin saa hurmaantua, mutta pitää ymmärtää, että silloin kun puhutaan luonnosta ja sen kestokyvystä, niin koskaan ei voi luontoa rasittaa enempää kuin mitä luonnon kestokyky on. Jos rasitat sitä enemmän, niin olet silloin joron jäljillä.

Sitten vielä 1990-lukukin oli sosialidemokratian vuosikymmen. Neuvostoliitto poistui maailman kartalta ja kommunismikin. Sosialidemokraatista tuli tasavallan presidentti, 1980-luvun alussa Koivistosta, sitten Ahtisaari ja Halonen. Ja tämä uusi ulkopoliittinen linja, joka 1990-luvulla rakennettiin Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen kaudella, jossa tapahtui se suuri muutos, että YYA-Suomesta tuli EU-Suomi. Ja se muutos on iso. Ja siinä, että se niin jouhevasti ja vähin vaurioin pystyttiin tekemään, niin siinä sosialidemokratialla oli keskeinen asema.

2000-luvulla me olemme sitten pikkusen mietiskelleet, että missä me olemme tässä isossa kuvassa. Mutta nyt vähän lyötynä me tulimme 2019 hallitukseen ja suomalaisen poliittisen päätöksenteon ytimeen.

Minun arvioni mukaan tämä uusi hallitusohjelma selvästi osoittaa, että se on parempi kuin pitkiin aikoihin ja selvästi parempi kuin edellisen hallituksen ohjelma ja toimenpiteet. Selvästi huomaa, että on tapahtunut muutos. Katsotaan kuinka pitkälle se sitten kantaa ja kuinka pitkään sitä pystytään noudattamaan, mutta tämä peruslähtökohdan tilanne on selvästi parempi kuin ennen.

Ja tämä sosialidemokratia, josta on monta kertaa sanottu, että se on tehnyt tehtävänsä. Sen ansiosta on tullut 8-tuntinen työpäivä ja yhtäläinen äänioikeus ja vaikka mitä. Eli että se muka on tehnyt tehtävänsä ja se tavallaan voisi mennä. Näin ajattelee moni porvari.

Minun arvioni mukaan tässä historiallisessa katsannossa sosialidemokratia on tulossa vasta sen historiallisen tehtävänsä äärelle. Ja viittaan tähän kapitalismin kritiikkiin, joka kasvaa. Financial Timesin lisäksi muun muassa Fiona Gabbert, sukupuolen tutkimuksen ja kehitystutkimuksen professori Lontoosta, piti täällä Helsingissä puheenvuoron, missä hän yhtyi tähän amerikkalaisen julkaisun sanomaan. Viesti on, että kapitalismi on rakennettava uudelleen. Nykyinen talousjärjestelmä suosii kaikkein voimakkaimpia ja rakentuu kuilulle.

Muistan 70-luvulta, kun Taisto Sinisalo piti Tampereen yliopistossa nuorille radikaalivasemmistolaisille puheenvuoron. Sinisalo sanoi, että “hyvät toverit, kapitalismi on kuilun partaalla, mutta sosialismi on sitä aina askeleen edellä”. Ehkä tämän voi nyt kääntää toisin päin: sosialismi on kuilun partaalla, mutta kapitalismi on aina askeleen edellä, kun se on niin moderni ja hyvä järjestelmä.

Historiallinen tehtävä on minusta vasta alkamassa. Se tarkoittaa sitä, että monet näistä kapitalismin peruspilareista alkavat ymmärtää, että jotain pitää tehdä, kun 1 prosentti maailman varakkaimmista omistaa saman verran kuin 99 prosenttia.

Myös väestön kasvuun meidän täytyy löytää vastaukset. Viimeistään vuoteen 2050 mennessä Välimeren eteläiselle alueelle, köyhään maailmaan, syntyy 1,5 miljardia työikäistä ihmistä. Ja samaan aikaan Euroopassa vuoteen 2050 mennessä väestöstä vähenee noin 100 miljoonaa työikäistä ihmistä eli nettolisäys on 1,4 miljardia ihmistä.

Tästä isosta muutoksesta ei ymmärrä mitään, jos luulee, että viranomaiset pystyvät pitämään köyhiä ihmisiä rajojen takana ja rauhallisina, kun maapallo kuivuu tai vedet nousevat. Ja tämän ison muutoksen oivaltaminen ja siihen hyvissä ajoin vastaaminen on sosialidemokratian ja koko ihmiskunnan ylivoimaisesti tärkein asia.

Meillä sosialidemokraateilla tulee olla herkkä omatunto. Herkkä omatunto sen suhteen mikä on ihmisten keskinäisissä suhteissa oikein. Puolueeseen ei liitytä itsensä vaan toisten ihmisten vuoksi.