– Kun ajatellaan suomalaista työelämää, meillä on yhteiskunnassa sellainen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden illuusio. Oletetaan, ettei kukaan syrji ja työpaikka on kaikille tasa-arvoinen, Tarjamo totesi puheenvuorollaan.

Vaikka monelle työntekijälle ei ole ongelma työkaverin seksuaalinen suuntautuminen tai tämän sukupuoli-identiteetti, niin asioista puhuminen tai konkreettiset teot yhdenvertaisuuden eteen jäävät Tarjamon mielestä helposti tekemättä.

– Elämme yhteiskunnassa, joka on hyvin pitkälle vielä hetero- ja sukupuolinormatiivinen. Ketä ihminen rakastaa, millainen perhe hänellä ja mikä on hänen sukupuoli, niin ne ovat hyvin vahvasti säänneltyjä, Tarjamo kiteytti.

– Sukupuolitetut tilat vaikuttavat ihmisten elämään. Pitääkö pohtia, voinko mennä tuonne vessaan tai pukuhuoneeseen, vai onko minulle sellaista tilaa, jossa voin vaihtaa työvaatteet päälle. Pienemmissä organisaatioissa tämä voi vaatia luovia ratkaisuja, mutta isoissa vuorostaan tulisi varmistaa edes yksi vessa tai pukuhuone, joka on kaikille käytettävissä.

Syrjintään tulee puuttua heti

Jussi Aaltonen pitää tärkeänä yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteita, jotka koskevat viranomaisia, oppilaitoksia ja myös työelämää. Yli 30 henkeä työllistävällä työnantajalla tulee olla kirjallinen yhdenvertaisuussuunnitelu tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Edistämisvelvoite koskee kuitenkin myös pienempiä työpaikkoja.

– Vaikka suunnitteluvelvollisuus puuttuisi, se ei tarkoita sitä, että työnantajan ei tarvitsisi edistää tavoitteellisesti yhdenvertaisuuden toteutumista, Aaltonen perusteli.

Siinä missä moni työpaikka voi pitää yhdenvertaisuussuunnittelun tarkoittavan vain lisätyötä yhden asiakirjan verran, voi se Aaltosen mukaan olla erittäin hyödyllinen työväline, jolla voidaan tavoitella tasavertaisempaa työpaikkaa ja työyhteisöä.

– Yhdenvertaisuuden edistämisessä ei ole kysymys siitä, että tehdään jotain suunnitelmaa siihen, millä aikataululla puututaan syrjintään. Syrjintään pitää puuttua heti, kun se havaitaan, Aaltonen totesi.

Erilaiset perheet, erilaiset ratkaisut

Anna Moring muistutti, että vaikka perheet näyttäisivät ulkoisesti samanlaisilta, niin niiden sisällä olevat vastuut, kenestä kukin pitää huolta, voivat erota merkittävästi.

– Kuka on se ihminen, joka joutuu lähtemään työpaikalta hätätilan tullessa? Mitkä ovat ne vastuutahot, joihin sinä olet sitoutunut? Moring esitti.

Hän painotti puheenvuorollaan, että perhesuhteiden moninaisuus johtaa siihen, että uudistukset esimerkiksi lainsäädännössä hyödyttävät osaa, mutta eivät kaikkia.

– Omassa työyhteisössämme tarvitsemme sellaisia tietopohjaisia ratkaisuja, jotka huomioivat työntekijöiden perhe- ja elämäntilanteet.

Tilaisuus oli osa Helsinki Pride -viikkoa ja sen järjestivät yhteistyössä Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akava.