Politiikka
10.5.2016 16:30 ・ Päivitetty: 11.5.2016 10:46
Merimiehen lompakossa ei näy, onko pyhä vai arki – “Ei ole enää paljon, mitä meiltä voi vielä viedä”
– Tilanne voisi olla parempi, mutta voisi se olla paljon huonompikin, pursimies Jori Mikkola kuvaa merenkulkijoiden tunnelmia tällä hetkellä.
– Tässä eletään odottelun aikaa, mihin suuntaan kokka näyttää, järjestyksenvalvoja Tommi Laaksonen ja tarjoilija Anne Passinen, molemmat Viking Linen palkkalistoilla, jatkavat.
Kolmikko kuuluu Merimies-Unionin edustajistoon, joka on parhaillaan Helsingissä linjaamassa liiton tulevien vuosien toimintaa. Kaikki toimivat myös luottamustehtävissä työpaikoillaan.
Lohjalaisella Mikkolalla on eniten kokemusta siitä, mitä on saada elantonsa mereltä. Hän astui laivaan 40 vuotta sitten, oli välillä maissa rakennuksilla ja lähti uudelleen merille vuonna 1992. Mikkola on seilannut viimeiset kymmenen vuotta Suomen ja Saksan väliä Finnlinesin matkustajarahtilaivoilla pursimiehenä.
Suurin muutos merenkulkijan arjessa on hänen mielestään ollut työn ja vapaa-ajan muuttuminen inhimillisemmäksi. Kun hän aloitti merimiehenä, merillä meni yhtä putkea kuusi kuukautta. Nyt tahti on kolme viikkoa töitä, kolme vapaata.
– Tämä on ehdottomasti hyvä muutos. Merimieskin pääsee useammin “normaali-ihmisten” joukkoon, Mikkola naurahtaa.
Tamperelaisella Passisellakin on merivuosia takanaan matkustaja-aluksilla yli 25. Salolainen Laaksonen aloitti Viking Linella järjestyksenvalvonnan vuonna 2002 ja teki viisi vuotta töitä samaan aikaan myös rakennuksilla. Meri vei viimein voiton.
Lisää aiheesta
Eniten heitä rassaa se, kuinka merenkulkijat ovat joutuneet luopumaan jo aikoja sitten eduista, joista maalla nyt tapellaan.
– Jo 2000-luvun alussa meiltä otettiin pois pyhälisät, ja työtuntimäärät ovat vain nousseet, Passinen huomauttaa.
– Yötöitäkään ei korvata. Ei ole paljon enää mitään, mistä voisi meiltä nipistää, Laaksonen puuskahtaa.
– On sitten pyhä tai arki, niitä ei enää erota käytännössä toisistaan, kolmikko huomauttaa.
Tärkeintä on työpaikkojen säilyttäminen Suomen lipun alla.
Heillä on selkeät odotukset oman liittonsa edunvalvonnalta. Se on työpaikkojen säilyttäminen Suomen lipun alla ja suomalaisten merenkulkijoiden etujen turvaaminen. Monia uhkia on kuitenkin ilmassa. Muun muassa EU:n päästörajoitukset tulevat aiheuttamaan kuluja työnantajalle – sen seuraukset tuppaavat näkymään miehistön arjessa.
Hallituskin yrittää tehdä osansa merenkulun kurjistamisessa, kun se uhkaa viedä 20 miljoonaa euroa matkustaja-alusten tuesta. Merimies-Unioni pelkää, että se johtaisi ulosliputukseen ja matkustaja-alusten työpaikkojen – esimerkiksi Viking Linella – valumiseen ruotsalaisille.
Järjestysmies-Laaksonen ei olisi kovin huolissaan: Suomalaiset matkustajat kun vaativat palvelua omalla äidinkielellään.
– Ruotsista ei yhtäkkiä löydy suomenkielisiä tarpeeksi paljon. Siinä kärsisi palvelu ja matkustajamäärät laskisivat.
Tarjoilija-Passinen sen sijaan pelkää, että varustamot kyllä vetäisivät johtopäätöksensä:
– Siinä jäisi paljon suomalaisia työttömäksi tai he joutuisivat toisen lipun alle, mikä ei olisi hyvä asia.
Vaikka huolia löytyykin, jokin meriammatissa kuitenkin kiehtoo:
– Saan tehdä työtäni hyvin itsenäisesti. Ja vuodenvaihteessa jään eläkkeelle, se on ehkä parasta, 56-vuotias Jori Mikkola iloitsee.
– Selkeä rytmi ja vaihtuvat asiakkaat, jotka ovat hyvällä tuulella, kun ovat päässeet reissuun, Anne Passinen pohtii.
– Vaihtuva ja monipuolinen työ. Kun on suljetussa tilassa, saa olla kaiken ohella psykologikin, Tommi Laaksonen lisää.
Juttua on korjattu 11.5. klo 13.45: Merillä meni aiemmin yhtä putkea kuusi kuukautta, ei viikkoa, kuten virheellisessä versiossa väitettiin.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.