Aaltolan avaus on herättänyt runsaasti keskustelua. STT:n haastattelemat uutismediat sekä yrityksiä edustava Medialiitto ovat tyrmänneet ajatuksen, että ilmoitustilan ostamisella voisi hankkia näkyvyyttä uutisissa.

JSN:n puheenjohtajan Eero Hyvösen mukaan JSN:lle ei ole kanneltu mainostilan ja journalistisen sisällön koplauksista, jotka olisivat koskeneet valtakunnallista tai maakunnallista uutismediaa.

Presidenttiehdokas Hjallis Harkimo (liik.) vaati tänään Maaseudun Tulevaisuudessa Aaltolaa todistamaan väitteensä siitä, että media antaisi enemmän tilaa ehdokkaille, jotka ostavat mainostilaa kyseisestä julkaisusta.

DEMOKRAATTI tavoitti presidenttiehdokas Aaltolan tänään kommentoimaan asiaa.

Hän avaa nyt, että tilanteita, joissa mainostilaa vastaan on vihjattu saatavan myös journalistista sisältöä, on hänen itsensä kohdalla henkilökohtaisesti ollut kaksi. Aaltola ei tarjouksiin tarttunut.

– Ei niitä ole montaa. Niitä on kaksi. Sekin siinä on aika kimuranttia, että kun ne ovat ulkoistettuja, että vaikka henkilö soittaa median asialla, niin onko hänellä mitään suhdetta siihen mediaan, että edustaako hän vain siinä mielessä, että hän markkinoi näitä.

Kummassakin on Aaltolan mukaan ollut kyse mainosmyyntiyrityksestä lehtiryppäille eli siis useammalle medialle.

Aaltola sanoo, että esimerkinomaisesti, että kyse oli kuvitteellisesti sentapaisesta, että kerrottiin edustettavan esimerkiksi tietyn Suomen osan maakuntalehtiä.

Kummassakin tapauksessa Aaltola on jutellut itse mainosmyyjän kanssa. Toinen keskustelu käytiin vaalitilaisuudessa ja toinen puhelimessa. Aaltola sanoo, että hänellä on tapauksista päiväkohtaiset merkinnät olemassa ja hän pohtii, täytyykö kyseisiä medioita informoida tapahtuneesta.

– Henkilö soittaa ja toinen henkilö tulee tapaamaan vaalitilaisuuteen kertoen, että he pystyvät myymään mainoksia ja tuomaan esiin myös haastatteluja ja muuta sisällöllistä juttua, henkilökuvia, jos käy paikkakunnalla pääsee myös haastatteluun jos on ollut mainos. Tämänkaltaisesta toiminnasta on kyse. Kun koplaus tehdään myyntipuheessa, se ei tarkoita, että toimittajat sen tekisivät, Aaltola muistuttaa.

Siis tiedät jo, että kummatkin tapaukset ovat tällaisia ulkoistettuja markkinointeja?

– En ole ehtinyt siis hirveän pitkälle mennä siinä ketjussa, Aaltola vastaa.

Lisäksi hän muistuttaa, että tilanteet ovat olleet sanallisia.

– Kun henkilö tulee puhumaan ja sanoo, että luottamuksella haluaisi tehdä ehdotuksia, se jää vähän aina siihen, että se on suusanallista kommunikaatiota, Aaltola muistuttaa.

Toisin sanoen mainosmyyjän sanojen todentaminen jälkikäteen saattaisi olla hankalaa.

– On kyse myynnistä, jossa luodaan valheellinen mielikuva siitä, että he edustavat jotain sellaista, että he pääsevät käsiksi myös toimitukselliseen sisältöön, Aaltola toteaa.

AALTOLA sanoo, että hän on halunnut tuoda rohkeasti epäkohdan esille. Hän on tyytyväinen asiasta syntyneeseen keskusteluun. Hän sanoo myös, että viestipalvelu X:ssä on ollut ihmisiä, jotka ovat kertoneet omilla nimillään kokeneensa vastaavaa.

– Miten laajasta ilmiöstä on kyse, sitä en tiedä. Keskustelu on poikinut esille, että tämänkaltaista toimintaa ja painetta saattaa jossakin määrin olla.

– Itse arvostan suomalaista mediaa hyvin paljon. Jos tuollaisia rikkaruohoja on, markkinointipuheeseen kannattaa kiinnittää huomiota, Aaltola sanoo

Hänen mielestään mainostajille, myyntipuolelle olisikin syytä antaa selkeät ohjeet.

Hän nostaa esimerkkinä esiin myös Journalisti-lehden pari vuotta sitten tehdyn jutun teemaan liittyen sekä taustalukemistoksi uutismedian päätoimittajille kolme vuotta sitten vaikuttamisesta tehdyn kyselyn.

Kyselyyn viitaten Aaltola toteaa, että moni päätoimittaja kokee erilaisia vaikutusyrityksiä. Hänen mielestään vastaava tutkimus olisi hyvä tehdä uudestaan.

Vaikka media on kohdannut vaikutusyrityksiä, Aaltola kertoo luottavansa, että median palomuuri pitää. Toisin sanoen hän ei itse usko, että esimerkiksi mainonnan kautta pystyttäisiin vaikuttamaan journalistisiin valintoihin.

– En epäile sitä, etteikö palomuuri kestäisi, vaikka olen lukenut 2020 kyselystä, jossa päätoimittajista osa kokee aikamoista painostusta. Olen ollut aina sitä mieltä, että palomuuri pitää. Suomalainen media on maailman luokkaa. En usko, että siellä isoja lipsahduksia sattuu.

– Mainosliite, joissa on toimittajan näköistä juttua, on tietysti harmaa alue, johon sitten myyntihenkilö voi myydä asioita sanoen sen olevan toimituksellista, Aaltola pohdiskelee viitaten lehtien kaupalliseen sisältöön, joka saattaa muistuttaa journalistista sisältöä.

TÄMÄN haastattelun kommentit on annettu pääosin tänään aamupäivällä.

Myöhemmin illalla Aaltola palaa asiaan kertoen presidentinvaalikampanjalle, siis ei hänelle henkilökohtaisesti, tulleesta viestistä. Aaltolan kampanjassa on tutkittu sinne tulleita viestejä.

Aaltolan mukaan eräästä paikallisesta lehdestä on tullut Aaltolan kampanjalle vastaus, jossa on Aaltolan mukaan sanottu, että “mieluusti voisimme tehdä jonkinlaisen yhteistyödiilin, joka sisältää sekä ilmoituksia että journalistista sisältöä.”

Aaltola ei halua lehden nimeä julkisuuteen. Demokraatti on nähnyt viestin, muttei ole toistaiseksi pystynyt varmistamaan viestin aitoutta.

Aaltolan käsitys on, että kyseinen lehti ei ole journalistien itsesääntelyelimen Julkisen sanan neuvoston (JSN) jäsenlehti. Aaltola painottaa myös, ettei hän alkuperäisessä Journalistin haastattelussakaan tehnyt eroa JSN:n jäsenten ja siihen kuulumattomien tiedotusvälineiden välillä.

– Meidän kampanja on sitoutunut siihen, että me emme mainoksin osta journalistista sisältöä. En tiedä miten muut kampanjat, Aaltola sanoo illalla.

JOURNALISTI-lehti nosti uutisessaan esiin myös sen, että Mika Aaltola kertoo kirjassaan saaneensa toimittajalta uhkauksen kerrottuaan harkitsevansa presidentinvaaliehdokkuutta. ”Me kyllä uitamme sinut kölin alta, jos lähdet”, toimittaja oli sanonut.

Aaltola kertoo Demokraatille, että kommentti tuli aikoina, jolloin hän oli gallup-kärjessä presidenttiehdokas-mittauksissa eli ei siis vielä lupautunut lähtemään ehdokkaaksi.

Sitä, kuka kölin alta uittamisesta puhui, Aaltola ei lähde avaamaan.

– Mediakontaktit ovat aina luottamuksellisia itselle. En lähtisi itse koskaan avaamaan niitä asioita, Aaltola sanoo ja vertaa tilannetta myös tutkijan lähdesuojaan.

Nyt hän kuitenkin sanoo myös, etteivät toimittajan sanat olleet uhkaavassa mielessä lausuttuja, vaan pikemminkin kyse oli siitä, että toimittaja kommentoi ja luonnehti uutisvirran laatua yleensä.

– Se oli luonnehdinta. Mielestäni se oli ihan kuvaava, tuli toimittajan suusta joka varmaan lukee paljon juttuja.

– Mieleenhän se jäi, mutta en pitänyt sitä kuin luonnehdintana.

Aaltola sanookin nyt, ettei hätkähtänyt toimittajan sanoista.

– Kun tietää ja tutkii politiikkaa, ymmärtää kyllä miten homma toimii.

AALTOLA kuvailee, miten presidentinvaalikampanjaan kohdistuu erilaista painetta.

Hän kertoo, että esimerkiksi hänen sähköpostiosoitettaan muistuttavaa osoitetta on yritetty käyttää kontaktien luomiseen ja viestien vaihtoon.

– Meillä on ollut korkea valmiustaso havaita erilaisia ylilyöntejä, Aaltola vakuuttaa.