Kokoomus on ollut hallitseva puolue vaaleissa noin viidentoista vuoden ajan.

Kuntavaaleista 2008 eteenpäin se on voittanut kolmetoista viidestätoista kansallisesta vaalista, kun mukaan laskee eduskuntavaalit, kuntavaalit, presidentinvaalit, eurovaalit ja aluevaalit.

Lisäksi kokoomus on ”hallitseva mestari” niin eduskuntavaaleissa, kuntavaaleissa, presidentinvaaleissa, eurovaaleissa kuin aluevaaleissakin.

Viimeisimmässä eduskuntavaalitutkimuksessa 2023 kuvaillaan, että ”kokoomus on keskiluokkaisen lompakkoäänestäjän tyypillisin puoluevalinta”.

VAALI- JA KYSELYAINEISTOJA SDP:lle analysoiva järjestöpäällikkö Pekka Tuuri muistuttaa, että kokoomuksella ovat myös aktiivisimmat kannattajat.

– Suomessa äänestysaktiivisuus nousee tulojen ja koulutustason noustessa. Molemmat ovat kokoomuksen kannattajarakenteelle hyviä. Luulen, että niin pitkään kun äänestysaktiivisuus pysyy vaalissa alle 65 prosentissa, kokoomus voittaa. Eduskuntavaalit ovat ainoat vaalit, joissa kokoomuksen täytyy oikeasti pelätä, että voittoa ei tulisi.

Asiasisältöjen puolesta Tuuri näkee, että kokoomusta on auttanut myös se, että vaalikeskusteluissa mediassa painottuvat usein heidän äänestäjilleen tärkeät teemat.

– Tiukka talouskeskustelu, turvallisuuskeskustelu ja puolustuskeskustelu aktivoivat enemmän kokoomuksen kannattajia, Tuuri tulkitsee.

Kokoomuksen puoluetoimistolla suunnittelupäällikkönä aiemmin työskennellyt Jukka Manninen puhuu meritutkijoiden tapaan ”suolapulsseista”, joissa puolueihin hakeutuu uusi sukupolvi tekijöitä.

MANNINEN työskentelee nykyisin viestintätoimisto Ellun Kanoissa ja hänet tunnetaan numerovelhona.

– Perussuomalaisten jytkyn myötä demokratia sai suolapulssin. Äänestäjien määrä on Suomessa kasvanut vuoden 2007 vaaleista 300 000:lla. Tällä on ollut iso vaikutus puolueiden voimasuhteisiin. Kokoomuksen menestystä selittää se, että se pystyi luovimaan tässä murroksessa suhteellisesti kahta muuta paremmin. Vaalivoitot niin presidentinvaaleissa kuin kuntavaaleissa ovat tuoneet kokoomukselle suolapulsseja.

– Yksi puoluetoiminnan perusyksikkö on kunnanvaltuutettu, puolueen paikallinen puurtaja ja kasvot. Se, että kokoomus on pärjännyt murroksessa kahta muuta paremmin, näkyy valtuutettujen määrän kehityksessä vuosina 2004-2021.

– Kuntaliitosten vuoksi kuntavaaleissa valittujen määrä on laskenut neljänneksellä 12 000:sta 8 900:een. Kokoomuslaisten valtuutettujen määrä on laskenut samaa tahtia, kun taas keskustan ja SDP:n valtuutettujen määrä on pudonnut lähes puoleen entisestä. Perussuomalaisten valtuutettujen määrä taas on lähes kaksitoistakertaistunut, Manninen avaa.

Kun pohdinnan kääntää siihen, mikä kokoomusta numeroiden valossa voisi uhata tulevaisuudessa, Tuuri nostaa esiin vuosina 1995-2012 syntyneen z-sukupolven.

– Uudet nuoret äänestäjät ovat edeltäjiään paljon enemmän vasemmalla ja epäsuotuisempia kokoomukselle. Kokoomuksen Gaza-paineissa tämä ehkä jo vähän näkyy. Jos z-sukupolvi ei ole vasemmistoliberaaleja, se on sitten kallellaan perussuomalaisiin.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

SDP:n järjestösihteeri Pekka Tuuri. Kuva: Topi Lappalainen

Kokoomuksen kenties suurin uhka on Tuurin mielestä kuitenkin se, miten puolue kykenee sovittamaan liberaalien naisten ja konservatiivioikeistomiesten arvot yhteen.

– Jos kokoomukselle syntyy naisongelma kannatukseen, suurimman puolueen haaveet kaupungeissa heikentyvät.

Mannisen sanoo, että nyrkkisääntö on ollut se, että eduskuntavaalien äänestäjäkunnasta 2/3 eli noin 2 miljoonaa äänestäjää on puolueuskollisia.

– Kun kokoomuksella puolueuskollisten äänestäjien määrä on ollut korkea, saa puolue matalan äänestysaktiivisuuden eurovaaleissakin heikoimmillaan lähes 400 000 ääntä.

SUOMESSA väkeä muuttaa joka tapauksessa etelän kaupunkeihin.

– Kokoomusta suojelee väestökehityksessä kuitenkin se, että ne kaupungit, jotka kasvavat, eivät ole perussuomalaisten ydinaluetta, koska hyvinvointi ja koulutustaso heikentävät perussuomalaisten asemaa.

– Vuoden 2015 keskustan tulos oli anomalia (poikkeus) pitkässä kannatuskehityksessä. SDP sai käännettyä laskevan käyrän 2019 ja on nyt kaksi eduskuntavaalia taistellut vaalihistoriaa vastaan, Tuuri arvioi.

Manninen puolestaan huomauttaa, että seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana kuolee Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen mukaan lähes 1,3 miljoonaa. Tämä joukko on nykyistä aktiivista äänestäjäkuntaa.

– Tämä tulee olemaan iso murros ja edellyttää monille puolueille suolapulsseja edes niiden kannatuksen pitämiseksi ennallaan.

TUURI pohtii, että kasvava maahanmuutto voi olla edullisempi SDP:lle kuin kokoomukselle.

– Suomi kasvaa vain maahanmuuttajilla, mutta eduskuntavaaleissa aivan kaikilla heillä ei ole kansalaisuutta. Jos heidät saa kuntavaaleissa mobilisoitua, on se parempi esimerkiksi SDP:lle kuin kokoomukselle. Sen näkee jo määrästä, kuinka paljon SDP:llä on uussuomalaisia päättäjiä pääkaupunkiseudulla.

Mannisen mielestä avainkysymys on lopulta se, millaisten kysymysten ympärille uudet poliittiset ikäkohortit syntyvät, ei niinkään se, että Etelä-Suomen isot kaupunkiseudut vetävät lisää väkeä.

– Tulevien vuosien vaalimenestys riippuu mielestäni siitä, onnistuuko jokin puolue trianguloimaan ääripäiden yläpuolelle jonkin kokoavan agendan tai tarjoamaan laajemmin houkuttelevan poliittisen vision. Menestys edellyttää myös vetovoimaista poliittista toimintaa ja valovoimaisia poliittisia tähtiä.

Juttu on julkaistu alun perin Demokraatin printtilehdessä 21.11.