STT on haastatellut Alafuzoffin tuntevia ihmisiä hänen uransa eri vaiheilta. Kukaan heistä ei halua luonnehtia häntä omalla nimellään.

Helsingissä 1953 syntyneen Alafuzoffin nimi on peruja isovanhemmilta, jotka muuttivat Suomeen Pietarista Venäjän vallankumouksen jälkeen. Hän valmistui kadettikoulusta vuonna 1977, minkä jälkeen hän opiskeli sotakorkeakoulussa ja vuodet 1997-1999 Moskovassa Venäjän asevoimien yleisesikunta-akatemiassa.

Opiskeluajoilta Venäjällä on todennäköisesti peräisin myös Alafuzoffin rintaan tatuoitu värikäs Venäjän kaksipäinen kotka, josta useat hänet tuntevat kertoivat STT:lle.

PUOLUSTUSVOIMIEN tiedustelupäälliköksi Alafuzoff nousi vuonna 2007. Eräs suomalaisupseeri kuvaa häntä ehdottoman päteväksi tehtävässään ja johtajana vaativaksi.

-  Hän osasi hirveästi asioita ja kyseenalaisti kaikkea. Tehtäväänkin kuuluu, että pitää olla vähän vainoharhainen ja kyseenalaistava.

Alafuzoffin tunteneiden mukaan hän oli myös osin pelätty, koska hän saattoi kyseenalaistaa asioita kiivaasti. Kaikki piti perustella viimeisen päälle.

-  Kaikki pelkäsivät häntä, koska hän töksäytteli ihmisille, eräs heistä kertoo.

Alafuzoffin suvun venäläiset juuret eivät yhden upseerin mukaan herättäneet keskustelua sotilaspiireissä. Toinen Alafuzoffin tuntenut pani merkille, että tämä seurasi tarkkaan Venäjään liittyviä asioita. Lähteiden mukaan Alafuzoffin huoneessa oli aina televisio päällä, minkä lisäksi hän luki paljon venäläisiä lähteitä.

Jotkut tiedustelun sisällä kokivat Alafuzoffin jopa amerikkalaisvastaisena, eivätkä luottaneet häneen tiedustelupäällikkönä ja jakaneet hänelle kaikkia tietojaan, yksi entinen kollega kertoi.

-  Hän puolusteli joskus Venäjää tilanteissa, joissa se ei ollut tarpeellista.

Tiedustelupäällikön siviilielämä jäi sotilaspiireissä vieraaksi. Alafuzoffia kuvaillaan hyvin pidättyväiseksi ja vähäsanaiseksi.

-  Ihmisenä hän oli yksinäinen susi. Hän ei puhunut siviilielämästään, kaikki oli hyvin työorientoitunutta. Minulle jäi käsitys, että hän oli vähän erakkotyyppinen, yksi upseeri kertoi.

VUONNA 2013 Alafuzoff siirtyi EU:n sotilastiedustelun johtoon. STT:n tietojen mukaan Viestikoekeskus-kokonaisuudessa epäilty tietovuoto liittyy Alafuzoffin aikaan Brysselissä.

STT:n tietojen mukaan tietovuodon epäillään tapahtuneen, kun toinen Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-jutun kirjoittajista, Tuomo Pietiläinen, haastatteli Alafuzoffia Brysselissä vuonna 2014 ja sai syystä tai toisesta samalla muistitikun.

HS:n joulukuussa 2014 julkaisemassa Alafuzoffin haastattelussa kerrotaan, kuinka Pietiläinen joutui turvajärjestelyjen vuoksi jättämään omat nauhurinsa, kameransa, kännykkänsä, tietokoneensa ja muistitikkunsa eli kaikki tallentavat laitteensa säilöön haastattelun ajaksi, mutta hän sai muistiinpanojen tekemistä varten käyttöönsä kannettavan tietokoneen. Jutussa ei sanota, miten Pietiläinen sai muistiinpanot mukaansa ja käytettiinkö muistitikkua mahdollisesti siihen.

STT:n tiedossa ei ole tarkempaa tapahtumakulkua, eikä sitä, epäiltiinkö Alafuzoffin luovuttaneen salassa pidettävää aineistoa tarkoituksella vai vahingossa. Sen jälkeen kun Alafuzoff siirtyi EU:n tiedustelupäälliköksi, hänellä ei olisi saanut olla Suomen sotilastiedustelulle kuuluneita asiakirjoja. Toisaalta muistitikuilta voi palauttaa näkyviin myös poistettuja tiedostoja.

HS ja Alafuzoff eivät ole halunneet kommentoida asiaa STT:lle. Eräs Alafuzoffin tunteva arvioi STT:lle, että Alafuzoffille saattoi sattua vahinko.

-  Hän oli taitamaton tietotekniikka-asioissa, todella kömpelö, ei ymmärtänyt niistä mitään, lähde sanoi.

Myös eräs entinen kollega kuvailee Alafuzoffia ”äärimmäisen kömpelöksi” tietokoneiden kanssa. Osa haastatelluista pitää tietovuodolle todennäköisimpänä selityksenä huolimattomuutta, ei tahallista tekoa.

-  Toki vahingon taustalla olisi sitten tuottamuksellisuutta siksi, ettei hänellä tietenkään olisi saanut olla sellaista materiaalia, puhumattakaan siitä, että hän olisi kuljettanut sen Brysseliin esimerkiksi muistitikulla, eräs heistä arvioi.

VUONNA 2014 Alafuzoff herätti myös huomiota kommenteillaan Venäjän läsnäolosta Ukrainassa. Hän sanoi huhtikuisessa Ylen haastattelussa, ettei ollut todisteita siitä, että Ukrainassa olisi tuolloin ollut venäläisiä taistelujoukkoja. Sen sijaan hän piti todennäköisenä, että Venäjä oli soluttanut Ukrainaan yksittäisiä tiedustelijoita.

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton otti Alafuzoffin lausunnot tarkistettavaksi. Venäjällä puolestaan virallisessa lehdessä Rossijskaja Gazetassa kehuttiin Alafuzoffia ensimmäiseksi rehelliseksi ihmiseksi, mitä EU:sta on löytynyt.

Pietiläisen jutussa joulukuussa 2014 Alafuzoff sanoi olleensa rehellinen arviossaan.

-  Olin rehellinen, kun annoin arvion silloin. Pyrimme tuolla hetkellä objektiiviseen analyysiin. Ja nyt näin jälkeenpäin ajateltuna olen saattanut olla väärässä, hän sanoi HS:lle.

ALAFUZOFF JÄI eläkkeelle vuonna 2016. Vuonna 2017 hän haki johtavan asiantuntijan virkaa valtioneuvoston kansliasta vain hieman ennen kuin HS julkisti Viestikoekeskus-jutun joulukuussa. STT:n tietojen mukaan hän jätti hakuprosessin kesken.

Vuotta myöhemmin Alafuzoff pyrki neuvottelevaksi virkamieheksi puolustusministeriöön, tehtävänä sotilastiedusteluun liittyvän poliittisen päätöksenteon valmistelu. Alafuzoffia pidettiin vahvana ehdokkaana, mutta virkaan valittiin Harri Ohra-aho, joka oli seurannut Alafuzoffia Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä vuonna 2013.

Lokakuussa 2018 Alafuzoff piti myös huomiota herättäneen puheen Venäjällä, jossa hän muun muassa arvosteli Suomen sotilastiedustelun Venäjä-suhteita, joiden hän arvioi heikentyneen. Ajankohta oli sikäli kiinnostava, että samaan aikaan lännen ja Venäjän välillä käytiin kiivasta keskustelua Britannian Salisburyn hermomyrkkyiskusta ja Venäjän sotilastiedustelun yhteydestä siihen.

Vuonna 2018 Alafuzoff myös haki ja valittiin konsulttiyritys Eurofactsin kanssa valtioneuvoston kanslian tilaaman, Venäjän strategista viestintää koskevan hankkeen toteuttajaksi. Tutkimushanke käsitteli Venäjän informaatiovaikuttamista ja Suomen keinoja vastata siihen. Alafuzoff nimettiin sen vastuulliseksi johtajaksi.

ALAFUZOFFIN johtama tutkimusraportti ilmestyi keväällä 2020 ja herätti paljon arvostelua. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että Venäjä ei pidä Suomea vaikutusvaltaisena EU-maana, mikä vähentää Venäjän kiinnostusta kohdistaa strategista viestintäänsä Suomeen. Raporttia pidettiin sinisilmäisenä ja sitä arvosteltiin muun muassa siksi, että siinä oli käytetty vain venäläisiä lähteitä, joiden sanomaa ei kyseenalaistettu.

Tutkimuksen alkaessa Alafuzoff oli jo epäiltynä tietovuodosta, mutta hän ei kertonut siitä hankkeen tilaajille eikä muille tutkimukseen osallistuneille.

-  Voi olla, että tein virhearvion, hän sanoi Ylen Ykkösaamussa toukokuussa 2020.

Samaisessa haastattelussa Alafuzoff kommentoi myös rikosepäilyään.

-  Olen mielestäni syytön.

Alafuzoffin tunteneet pitävät tämän myöhempiä Venäjä-lausuntoja ylipäänsä hieman erikoisina.

-  Hän ei jostain syystä halua missään tapauksessa täysin tuomita Venäjää, vaan pysyä ikään kuin harmaalla alueella. Hänen jotkut näkemyksensä ovat hyvin valtavirrasta poikkeavia, yksi heistä sanoi.

Eläkkeelle jäämisensä jälkeen Alafuzoff on myös opiskellut hierojaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisterin mukaan hän on rekisteröity hieroja.

Maria Rosvall / STT