Laitala tähdentää, että koulukodeissa lapset olivat eristettyinä ja laitoksen armoilla. Kun lapsi otettiin koulukotiin, hänet oli tarkoitus ottaa yhteiskunnan suojeltavaksi. Moni kuitenkin kokee joutuneensa koulukodissa rangaistuksi täysin oikeudettomasti ja varsin pienistäkin rikkeistä.

– On ollut ohjesäännön rajat, joita ei kuitenkaan ole aina noudatettu.

Koulukodeista piti löytymän takeet siitä, että koulupinnarikin saadaan kouluun. Laitalan ja Puurosen haastateltavien yleinen kokemus iästä riippumatta on se, että kunnon opetusta ei saanut. Sen sijaan vanhemmat sukupolvet muistelevat vieläkin raskaita töitä, joihin asukit pantiin.

Kasarmia muistuttavista laitoksista siirryttiin 1970-luvulta lähtien kodinomaisempiin perhekoteihin. Taitekohta oli 1980-luvulla, jolloin henkilökunnan määrää lisättiin huomattavasti.

Useat koulukodeista ovat yhäkin olemassa, joskin nimi on saattanut vaihtua. Voimmeko luottaa siihen, että 1980-luvun jälkeen aiempien vuosikymmenten käytännöistä on päästy?

– Mitään näin rankkaa en usko enää tapahtuvan, Marjo Laitala sanoo.

– Sitä voi kysyä, ovatko kaikki käytännöt sellaisia kuin niiden halutaan olevan?

Etelä-Suomen Sanomat kertoi perjantaina, että kotinsa ulkopuolelle takavuosikymmeninä sijoitetut lapset ovat ehkä saamassa hyvitystä.

Ne, jotka ovat joutuneet kaltoinkohdelluiksi, olisivat saamassa yhteiskunnalta rahallisen korvauksen sekä anteeksipyynnön. Lehden mukaan päätöksiä on luvassa sosiaali- ja terveysministeriöstä syksyllä.

Suomeen alettiin perustaa kasvatuslaitoksia enenevässä määrin 1800-luvun lopulla. Laitoksiin sijoitettiin pahatapaiseksi määriteltyjä lapsia, jotta laitos kitkisi hänestä pahatapaisuuden.

Laitosten nimi muutettiin 1940-luvulla koulukodeiksi rangaistuslaitosmaisen kuvan muuttamiseksi. Koulukotien järjestyksen ja kurinpidon suuntaviivat määriteltiin vuoteen 1983 asti koulukotien omissa ohjesäännöissä ja sosiaaliministeriön ohjauskirjeissä.

Vuonna 1983 säädetyssä lastensuojelulaissa säädeltiin yksityiskohtaisemmin muun muassa henkilön ja omaisuuden tarkistuksista, liikkumisrajoituksista ja eristämisestä.

Nykyisin koulukoteja on kahdeksan, joista kuusi valtion ylläpitämiä ja kaksi yksityistä. Koulukoti on tätä nykyä usein viimeinen vaihtoehto, johon lapsi tai nuori sijoitetaan, kun muut keinot eivät ole auttaneet.