Venäjän ilmavoimien vaisuutta on ihmetelty sodan alusta asti. Maalla oli satoja periaatteessa uudenaikaisia koneita keskitettynä Ukrainaa vastaan, mutta suuria ilmasotatoimia ei nähty – ei sellaisia mitä esimerkiksi Yhdysvallat liittolaisineen pani toimeen hyökätessään aikoinaan Irakiin.

Venäjä aloitti hyökkäyksensä 24. helmikuuta sadoilla ballististen ja risteilyohjusten iskuilla, mutta ei pystynyt lamauttamaan niillä Ukrainan ilmapuolustusta eikä muita tärkeitä toimintoja.

Vaikka Ukrainan ilmavoimien kalusto on selvästi vanhanaikaisempaa kuin hyökkääjällä, Venäjä joutuu edelleenkin varomaan sitä kaikissa sotatoimissaan.

Minkäänlaista Venäjän ilmaherruutta Ukrainan taivaalla ei kuitenkaan ole nähty.

Venäjä ei myöskään ole pystynyt pitämään Ukrainan yllä hävittäjäpartiointia kellon ympäri, koska sen suhteellisen vähät ilmatankkauskoneet on varattu kauempana ohjuksia ampuvien strategisten pommittajien avuksi.

Enimmäkseen niin Venäjän kuin Ukrainankin ilmavoimat ovat toimineet taistelulinjojen tuntumassa.

PUHEET VASTAPUOLEN konetappioista ovat hurjia. Venäjä on pariinkin kertaan väittänyt tuhonneensa koko Ukrainan ilmavoimat, ja Ukraina sanoo venäläisten tappioiksi yli 260 lentokonetta ja yli 220 helikopteria.

Venäläiset käyttävät muun muassa Mi28-taistelukoptereita.

Sodassa vihollisen menetyksiä liioitellaan usein propagandasyistä, mutta myös aitojen raportointiongelmien takia. Ilmasodassa, jossa etäisyydet ovat pitkät ja liikkeet nopeita, ei oman tulenkäytön vaikutuksia ja osumia pysty aina varmuudella sanomaankaan.

Luotettavampaa tietoa voi etsiä esimerkiksi hollantilaiselta Oryx-sivustolta, jonka ylläpitäjät analysoivat sotatapahtumia avointen lähteiden perusteella. Sivusto pyrkii vahvistamaan konetappiot hylkykuvista tai -videoista.

Tietoja kaivetaan myös vaikkapa lentäjien kuolinuutisista venäläisistä lehdistä.
Oryxin mukaan Venäjä oli lokakuun alkuun mennessä menettänyt 59 taistelukonetta ja 52 helikopteria.

Ukraina oli menettänyt 46 taistelukonetta, neljä kuljetuskonetta ja 15 helikopteria.

Lisäksi sodassa on yksi tuhoutunut yksi rynnäkkökone ja kymmenen helikopteria, joista ei pystytä kuvamateriaalin perusteella sanomaan, kumman ne ovat. Venäjä ja Ukraina käyttävät pitkälti samoja konetyyppejä.

Epävarmoja tapauksia on muitakin, sillä osumia saaneiden mutta takaisin Venäjän alueelle nilkuttaneiden koneiden lopullisesta kohtalosta ei ole varmuutta.

Tappioluvut siis saattavat olla varmistettuja korkeammat.

YLEISIN PUDOTETTU konetyyppi kummaltakin osapuolelta on neuvostoaikainen Suhoi Su-25 -rynnäkkökone, joilla tuetaan maajoukkojen taistelua. Ne lentävät matalalla, ilmatorjuntatykkien ja olkapääohjusten ulottuvilla.

Rynnäkkökone Su-25 on yleisin Ukrainan sodassa pudotettu taistelukone.

Venäjä on menettänyt runsaasti myös maataistelu- ja rynnäkköhelikoptereita.

Venäjältä on ammuttu alas parasta ja kalleinta hävittäjäkalustoakin: yksi Suhoi Su-35S ja kuusi Su-30SM -monitoimihävittäjää ja 16 Suhoi Su-34 -hävittäjäpommittajaa.

Erikoista kyllä, sotilasilmailulehti Air Forces Monthlyn mukaan kaikki Ukrainassa alas ammutut venäläiset taistelukoneet olisi pudotettu ilmatorjuntaohjuksilla.

Ukrainalaisten hävittäjien ei tiedetä varmuudella pudottaneen ainuttakaan nykyaikaisinta venäläishävittäjää. Myös Ukrainan menettämistä koneista suurin osa on ilmatorjunnan tuhoamia.

Kuitenkin kahdeksan ukrainalaista hävittäjälentäjää on Ukrainan mukaan kuollut ilmataisteluissa Venäjän hävittäjiä vastaan. Ilmataisteluissa Ukraina on menettänyt ainakin seitsemän MiG-29 ja kaksi Su-27 -hävittäjää.

Tähän vaikuttavat eniten lentokaluston laadulliset erot. Venäläishävittäjät ovat huomattavasti uudempia kuin Ukrainan koneet.

Venäläiskoneissa on paremmat tutkat ja pidemmälle kantavat ilmataisteluohjukset. Venäjän ilmavalvontakone voi valvoa ja johtaa ilmataistelua Venäjän tai Valko-Venäjän ilmatilasta.

Ukrainan MiG-29 ja Suhoi Su-27 -hävittäjät ovat peräisin Neuvostoliiton ajalta, mutta niitä on yritetty jonkin verran modernisoida.

Kumpikin puoli on tuhonnut vastustajan lentokoneita myös maassa. Venäjän risteilyohjukset ovat tuhonneet ainakin viisi Ukrainan MiG-29 -hävittäjää kentille.

Ukraina puolestaan tuhosi jo maaliskuussa Bayraktar-lennokeilla seitsemän Venäjän helikopteria Hersonin lentokentälle.

Elokuussa Ukraina iski Krimillä sijaitsevaan Sakin lentotukikohtaan. Satelliittikuvien perusteella toistakymmentä Venäjän taistelukonetta ja helikopteria tuhoutui.

RINTAMALLA ilmatorjunta on pudottanut kymmeniä lentokoneita ja toistasataa droonia eli miehittämätöntä ilma-alusta.

Ukrainan puolella sodan alussa mainetta niittäneistä Bayraktar-drooneista 14 on ammuttu alas, useimmat ohjuksilla.

Venäjän ilmatorjunnan tehostuminen on vaikeuttanut Bayraktarien operointia.

Samalla vastustajan ilmatorjunnasta on tullut tärkeä maali. Sodan alussa Ukraina tuhosi Venäjän Buk- ja Pantsir-ilmatorjuntaohjusajoneuvoja Venäjän hyökkäysrivistöistä muun muassa juuri Bayraktareilla.

Sodan muututtua rintamasodaksi osapuolet moukaroivat vastustajan ilmatorjuntaa kauaskantoisella tykistöllä ja raketinheittimillä. Esimerkiksi Donbassin alueella Venäjän sanotaan tuhonneen näin kaksi Ukrainan S-300 ilmatorjuntaohjuspatteria.

Ilmatorjunnan ja etenkin olkapääohjusten muodostama uhka on muuttanut lentäjien taktiikkaa.

Kummankin puolen helikopteri- ja rynnäkkökonelentäjät ovat alkaneet lentää äärimmäisen matalalla, mahdollisimman paljon maaston suojaa hyväksikäyttäen. Varsinkin kopterit laukaisevat rakettilastinsa vihollisen suuntaan yläviistoon, tykistötulen tapaan.

Osumatarkkuus on sitten herrassaan. Ukrainalaiset tosin kertovat harjoitelleensa tätä taktiikkaa jo vuosia.

Perinteisesti raketti-isku tehdään niin, että kone ohjataan kohdetta kohti ja raketit laukaistaan läheltä suoraan päin vihollista. Rynnäköivä helikopteri tai lentokone on samalla alttiina kohdetta suojaavalle ilmatorjunnalle.

VENÄJÄN STRATEGISET pommittajat ovat osallistuneet sotaan laukaisemalla risteilyohjuksia Ukrainaan. Itse ne ovat pysytelleet turvassa Venäjän tai Valko-Venäjän ilmatilassa tai Mustanmeren yllä.

Ohjuksia on laukaistu myös maasta ja sotalaivoilta.

Verkkojulkaisu Warzonen mukaan Tupolev Tu-95 ja Tu-160 -pommittajat laukaisivat sodan alusta saakka Kh-101 risteilyohjuksia Keski- ja Länsi-Ukrainassa sijaitseviin kohteisiin; liikenneyhteyksiä, polttoainevarastoja, puolustusteollisuuden laitoksia ja vastaavia kohti.

Kesän mittaan Kh-101 risteilyohjusten käyttö vähentyi, Warzonen arvion mukaan siksi, että niiden varasto on supistunut alle sataan.

Venäjä siirtyikin käyttämään vanhoja merimaaliohjuksia, joita sen varastoissa on vielä paljon. Näitä Kh-22 ja Kh-32 -ohjuksia iskeytyy nyt Ukrainaan runsaasti – pelkästään kesäkuussa 200 kappaletta.

Ne ammutaan yleensä raskaista Tupolev Tu-22 -pommikoneista. Kh-22 ja Kh-32 ovat kolme kertaa äänen nopeudella lentäviä ohjuksia, joiden hakupäät on suunniteltu erottamaan sotalaiva mereltä. Pieniin maakohteisiin niillä on vaikeaa osua.

Tällainen ohjus osui esimerkiksi juhannuksen jälkeen ostoskeskukseen Krementšukissa, vaikka se oli ehkä tähdätty tehtaaseen.

Venäläisten risteilyohjusten tekniikka vaikuttaa epäluotettavalta. Yhdysvaltalaislähteet ovat arvioineet, että vielä keväällä lähes puolet pommittajien ohjuslaukaisuista meni ohi tai muuten epäonnistui.

VENÄJÄN ILMAVOIMAT onnistuivat sodan alkuvaiheessa ainakin osittain tukemaan maajoukkojensa taistelua rintaman eteläosassa ja Donbassin alueella.

Sinne keskitettiin noin sata taistelukonetta ja yli 50 taisteluhelikopteria, kun Ukrainalla oli alueella vain joitakin helikoptereita.

Donbassin taisteluissa keväällä Ukrainakin koetti hidastaa venäläisten etenemistä ilmaiskuilla. Rynnäkkökoneet yrittivät tuhota Donetsin siltoja, mutta Ukraina menetti kaksi konetta peräkkäisinä päivinä, eikä kaikkia siltoja saatu kuitenkaan poikki.

Maajoukkojen voimakkaan ilmatorjunnan vuoksi kumpikaan puoli ei ole lopulta saanut ilmaylivoimaa rintamalla.

Ukraina onkin toteuttanut syksyn vastahyökkäyksensä Harkovan ja Hersonin alueilla ilman omien ilmavoimien vahvaa tukea – jota länsimaisessa sotaopissa on pidetty menestyksen ehtona.

Ukrainalle on riittänyt, että omat vähäiset koneet ovat kyenneet estämään Venäjän ilmavoimien toimintaa venäläisjoukkojen tukena.

Näin Venäjä ei kyennyt ilmatiedustelulla havaitsemaan Ukrainan yllätyshyökkäyksen valmisteluja.

Ukrainan omien ilmavoimien toimintaa puolestaan helpotettiin tuhoamalla Venäjän ilmatorjuntaa Yhdysvalloista juuri saaduilla HARM-tutkantuhoajaohjuksilla.

Kun Venäjä yritti torjua vastahyökkäyksiä ilmavoimillaan syyskuun alussa, saksalaisilla Gepard-ilmatorjuntapanssareilla vahvistettu Ukrainan ilmatorjunta pudotti ainakin viisi venäläistä hävittäjää ja rynnäkkökonetta.

Forbes-nettilehden mukaan Venäjän ilmavoimien toimintaa haittaa niiden vanhentunut toimintatapa: ilmaiskuja tehdään joukkojen tilauksesta kiinteisiin kohteisiin. Nopeasti liikkuvia Ukrainan joukkoja ilmavoimat eivät lähde erikseen metsästämään.

KONETAPPIOT ovat olleet samaa kokoluokkaa sodan kummallakin osapuolella.

On ilmeistä, että Venäjä kestää pidemmän päälle Ukrainaa paremmin nykyistä lentokaluston tuhoutumistahtia. Venäjän uudenaikaisimman hävittäjäkaluston menetykset ovat noin viisi prosenttia konetyyppien kirjavahvuudesta.

Ukrainan ajanmukaisimman hävittäjäkaluston menetykset ovat olleet parikymmentä prosenttia sotaa edeltävästä vahvuudesta, ja rynnäkkökoneissa vielä enemmän. Ukraina ei ole saanut lännestä uusia koneita menettämiensä tilalle.

Toisaalta Ukrainan ilmatorjunnan olemassaolo on saanut Venäjän säästämään kalustoaan ja pitämään hävittäjänsä ja pommittajansa poissa varsinaisen Ukrainan kotialueen yltä.

Sotilasilmailulehti Combat Aircraft Journalin mukaan venäläisten lentokoneiden omasuojajärjestelmät eivät ole länsiohjuksia vastaan riittävän uudenaikaisia.

Venäläislentäjiä ei myöskään kouluteta ilmatorjuntaohjusten väistelyyn ja torjumiseen siten kuin lännessä.

ILMASODAN SUURIN yllättäjä ovat olleet lennokit, droonit.

Niiden avulla tiedustellaan vihollisen liikkeet, niillä johdetaan tykistö- tai raketinheitintulta ja niistä pudotellaan kranaatteja ja ammutaan ohjuksia vihollisen niskaan.

Rintamajoukot ovat oppineet pelkäämään yläpuolella pörräävää lennokkia, ja joskus kieltäytyneet lähtemästä suojastaan.

Ukraina on käyttänyt eri kokoisia lennokkeja, aseistettuja ja aseistamattomia tiedusteludrooneja taitavasti.

Droonit ovat helposti korvattavia. Niitä on pudotettu ja kaapattu kymmenittäin, mutta kummallakin puolella niitä on paljon, ja menetetyn tilalle valmistuu pian uusi.

Venäjä on ollut droonienkin käytössä alakynnessä. Sillä on ollut niitä alun perinkin vähemmän kuin Ukrainalla, eikä oma tuotanto ole kehuttavaa.

Venäjä onkin ostanut Iranista kauas kantavia ja kohteeseensa syöksyviä Shahed
136 -itsemurhalennokkeja. Niillä se on tehnyt tuhoja siviilikohteissa muun muassa Kiovan ja Odessan lähistöllä.

Lennokit eivät ole kokonaan korvanneet mitään ilmavoimien perinteistä järjestelmää, mutta niiden merkitys on kasvanut niissä tilanteissa, joissa muu lentokalusto on ollut vaikeasti operoitavissa. Kaikkia silti tarvitaan yhä – etenkin puolustussodassa.

Iranilaisvalmisteinen vaaniva itsemurhalennokki Shahed on venäläisten uusin ase.