KOKOOMUS oli suurituloisten selvä suosikkipuolue edellisssä kuntavaaleissa, mutta myös RKP:n ja vihreiden kannatus on suhteessa korkeampi suurituloisilla alueilla, selviää Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemasta Eriarvoisuuden tila Suomessa 2022 -raportista.

Raportin on kirjoittanut 12 eriarvoisuuteen perehtynyttä tutkijaa, jotka tarjoavat myös politiikkatoimia, joiden avulla voidaan heidän mukaansa lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Raporttti on jatkoa vuonna 2020 ilmestyneelle samannimiselle selvitykselle. Tuoreessa raportissa edellisiä kuntavaaleja 2021 analysoivat THL:n tutkimuspäällikkö Timo M. Kauppinen, yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass ja viestinnän professori Anu Kantola.

“Suurituloiset alueet voivat saada etua kunnan päätöksenteossa, koska niillä äänestetään ahkerasti, äänet keskittyvät muutamille puolueille ja valtuustoon päädytään useammin suuri- kuin pienituloisilta alueilta. Nämä tekijät yhdessä muodostavat alueellista tasa-arvoisuutta haastavan mekanismin”, tutkijakolmikko kirjoittaa.

TUTKIJOIDEN mukaan viimeaikaisessa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota keskiluokan taloudellisen ja sosiaalisen aseman heikentymiseen talouden globaalissa rakennemuutoksessa, mutta Suomessa suurituloisimpien äänestäjien poliittista kiinnittymistä ei ole tutkittu yhtä paljon kuin muiden yhteiskuntaluokkien.

“Vaikka kaikki varallisuuseliittiin kuuluvat eivät välttämättä itse pyri aktiiviseen poliittiseen vaikuttamiseen, sen jäsenillä on käytössään monenlaisia keinoja ja verkostoja välittää näkemyksiään poliittiseen päätöksentekoon. Myös Suomessa huipputuloisin promille on erittäin aktiivinen edunvalvonnassa”, raportissa huomautetaan.

Kauppisen, Wassin ja Kantolan mukaan poliittisen päätöksenteon tuotokset näyttävätkin usein myötäilevän varakkaimpien kansalaisten näkemyksiä.

“Erityisesti varakkaat yrittäjät ja myös perijät kritisoivat tiukasti veroja ja hyvinvointimallia. Ylempien toimihenkilöiden ja johtajien äänet ovatkin Suomessa perinteisesti keskittyneet kokoomukselle.”

KUNTAVAALEJA koskevista tuloksista näkyy, että kokoomuksen kannatus on suurempaa suurituloisilla alueilla keskimääräisiin alueisiin verrattuna.

“Mitä suurempi osuus äänestysalueen 18 vuotta täyttäneestä väestöstä kuuluu ylimpään tulokymmenykseen, sitä suurempi on kokoomuksen ennustettu kannatus. Kaikkein suurituloisimmilla alueilla kokoomuksen ääniosuuden ennuste on 30 prosenttiyksikköä suurempi kuin keskimääräisillä alueilla.”

SDP:n kannatus puolestaan pienenee suurituloisten osuuden kasvaessa. SDP:n ääniosuuden ennuste on suurituloisimmilla alueilla 11 prosenttiyksikköä matalampi kuin keskimääräisillä alueilla.

“SDP:n osalta näyttää tapahtuneen todellinen muutos. Edellisten kuntavaalien analyysimme perusteella SDP:n kannatus ei ollut yhteydessä pienituloisuuteen mutta nyt se näyttää kasvavan pienituloisten osuuden kanssa”, tutkijat kirjoittavat.

Kauppinen, Wass ja Kantola huomauttavat, että päätös tukea tiettyä puoluetta vaaleissa on kokonaisvaltaisesti sidoksissa äänestäjän olosuhteisiin.

“Taloudellinen niukkuus vahvistaa kokemusta yhteiskunnallisesta osattomuudesta ja politiikan vähäisestä merkityksestä omaan elämään. Pienituloisuus onkin vahvasti yhteydessä äänestämättä jättämiseen, ja vastaavasti tulojen laskun myötä populistiset puolueet alkavat usein näyttäytyä varteenotettavana vaihtoehtona.”

Suurituloisuus näyttää puolestaan tarjoavan runsaasti motivaatiota äänestämiseen osittain omien saavutettujen etujen säilyttämiseksi.

RAPORTISSA kerrotaan myös, kuinka ylimmän prosentin varallisuus jopa viisinkertaistui vuosina 1987-2019, kun taas alimmassa 90 prosentissa kasvu oli vähäistä. Suomalainen verojärjestelmä on lisännyt vaurauden kasaantumista ylimmille tuloluokille vuoden 1993 verouudistuksen jälkeen.

VTT:n erikoistutkija Marja Riihelä ja taloustieteen emeritusprofessori Matti Tuomala tarkastelevat tulo- ja varallisuuserojen kehitystä eriytetyn verojärjestelmän aikana. Heidän mukaansa vuonna 1993 tehtyjen reformien vuoksi verotuksen progressiivisuus väheni voimakkaasti, kun ansio- ja pääomatulojen verotus eriytettiin. Tämä on tutkijoiden mukaan lisännyt tulo- ja varallisuuseroja viime vuosikymmeninä.

He kuitenkin sanovat, että verotuksen keinoin olisi mahdollista hillitä tulo- ja varallisuuserojen kasvua. Riihelä ja Tuomala ehdottavat yhtenäiseen tuloverotukseen siirtymistä. Sen jälkeen progressiivisen tuloveron kohteena olisivat sekä ansio- että pääomatulot.

– Pääomatulojen verotuksen ja varallisuusverotuksen epäkohtien korjaaminen lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja parantaisi samalla tuottavuutta sekä tuotannolliseen toimintaan investoimisen taloudellisia kannustimia. Se vähentäisi myös haitallista verosuunnittelua, Riihelä ja Tuomala kommentoivat tiedotteessa.