Näin kulttuurialalla työskentelevät kuvailevat hallituksen kulttuuripolitiikkaa. Uusin leikkausuutinen tuntuu kuin moukarilta. Monet sanovat pitkän korona-ajan olleen kulttuurille toivotonta aikaa, mutta nyt toivottomuus tuntuu pysyvältä. Valoa tunnelin päässä ei näy.

Ehdotettu leikkaus esittävältä taiteelta ja museoiden käyttökustannuksista, yksityisen kopioinnin hyvityksen leikkaus, arvonlisäveron korotus ja vielä budjettiriiheen päätettäväksi jätetyt miljoonien euron lisäleikkaukset tulevat olemaan kokonaisvaikutuksiltaan mittavat.

Valtionvarainministeriö ehdottaa opetus- ja kulttuuriministeriön 50 miljoonan euron leikkauksen kohdistamista 60 prosenttisesti kulttuuriin, mikä vaikuttaa sekä epäreilulta että ideo­logiselta.

LEIKKAUKSET eivät iske vain kulttuurilaitoksiin ja niiden henkilökuntaan, vaan myös laajaan verkostoon freelancereita, pienyrittäjiä ja taiteen tekijöitä.

Tulevina vuosina kulttuuritarjonta kuihtuu: esityksiä perutaan, festivaaleja jää järjestämättä, ja taiteilijoiden toimeentulo heikkenee entisestään. Kulttuurin ympärille rakentunut ekosysteemi murenee, kun apurahat sekä tuet vähenevät ja ovet sulkeutuvat.

Kulttuurista leikkaaminen ei ole kasvunkaan kannalta kannattavaa, sillä kulttuuri tuottaa elinvoimaa ja hyvinvointia. Hallitus ei tunnista sitä kulttuurin vientipotentiaalia, jota Suomessa on. Kulttuuriin panostetaan myös matkailun ja houkuttelevuuden vuoksi. Kulttuurilla rakennetaan sellaisia kaupunkeja ja ympäristöjä, joihin halutaan saapua lomalle sekä muuttaa työn perässä.

Muistellessaan korona-ajan kulttuurimielenosoituksien sanomaa ja volyymia ihmetyttää, että jäikö se kaikki nykyisiltä hallituspuolueilta, erityisesti kokoomukselta, huomaamatta. Silloin he olivat vahvasti kulttuurikentän takana, mutta nyt ääni kellossa on eri.

KULTTUURI on pienelle maalle elinehto, mutta hallituksen listalla viimeisenä. Kulttuurin arvoa ei voi mitata pelkillä euroilla. Kun hallitus nyt leikkaa kulttuurista, se samalla kaventaa yhteistä ymmärrystämme siitä, keitä olemme ja mistä tulemme.

Kulttuuri tarjoaa työtä, elämyksiä ja muistoja, mutta myös näkökulmia, kysymyksiä ja vastauksia, jotka auttavat meitä ymmärtämään itseämme – ja toisiamme.

Kulttuuri on osa suomalaista sivistysvaltiota. Kun ihailemme pariisilaista kulttuuria, puhumme jopa vuosituhannen aikana rakennetusta kulttuuriympäristöstä, mutta se ei tee meidän kulttuuristamme yhtään sen vähäpätöisempää – päinvastoin, tämä on meidän kulttuurinen tarinamme, ja sen jatkumoon meidän tulisi panostaa.

Ihmiset tulevat aina kaipaamaan taidetta, joka koskettaa ja herättää ajatuksia. Lopulta kysymys on siitä, onko Suomella jatkossa kulttuuria, jota viedä maailmalle, jota juhlia, ja jota suomalaisena voi ylpeänä esitellä tuleville sukupolville.

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.), SDP:n varapuheenjohtaja