Samaan aikaan perustuslakiasiantuntijat ottivat julkisessa keskustelussa vahvaa roolia. Some-debatti oli kuumaa ja ennennäkemätöntä.

Monia kysymyksiä on ollut ilmassa. Tekeekö hallitus keskeneräisiä lakiesityksiä? Jarruttaako oppositio lainsäädäntötyötä? Kuunnellaanko asiantuntijoiden kantoja?

Lisäväriä on tuonut se, että sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä perustuslakivaliokunta oli eduskuntakauden alussa annettu oppositiopuolueiden puheenjohdettaviksi. Soten kannalta ne olivat kaksi tärkeintä valiokuntaa.

– Perustuslakivaliokunta toimii hyvin ja on kerta toisensa jälkeen näyttänyt, että se puolustaa erinomaisesti paikkaansa, sanoo heti oman haastattelunsa kärkeen Annika Lapintie.

Luonnollisesti puheenjohtaja puolustaa omiaan.

Pitävätkö Lapintien sanat kutinsa? Ja jos pitävät, miksi valiokunnan työ on jälleen tällä kaudella herättänyt niin paljon intohimoja?

– Jäsenet ovat ymmärtäneet roolinsa. Ei toimita hallituspuolueiden, opposition eikä omien puolueiden edustajana, hän jatkaa ja kehuu valiokunnan roolia arvokkaana instituutiona.

On Lapintien sanoilla katettakin. Valiokunta on pystynyt yksimielisiin lausuntoihin. Näin oli myös viimeisessä sote-lausunnossa. Iso kokonaisuus, tiedustelulait, on viety tällä vaalikaudella eduskunnasta läpi.

Aivan putkeen kaikki ei ole kuitenkaan mennyt. Keväällä 2018 valiokunta luopui toistaiseksi sähköisen työtilan käytöstä, sähköpostilla asiat eivät enää kulkeneet. Koska valiokunnasta oli tapahtunut tietovuoto, se päätti myös, että valiokunnan kokoushuoneen ovet pidetään lukittuna kokousaikojen ulkopuolella.

On ollut tapana, että nimenomaan perustuslakivaliokunnan asioista ei ulos huudella. Nyt lievää kurittomuutta kuitenkin ilmeni. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…)

Annika Lapintie muistuttaa, että se, lähetetäänkö jokin asia perustuslakivaliokuntaan, ei ole mikään mielipidekysymys.

Valiokunnan työn tarkastelun voi jakaa kolmeen osaan, lakiesitysten valmisteluun ministeriöissä ja hallituksen parissa, valiokunnan varsinaiseen työhön ja siihen, miten lakien perustuslainmukaisuutta arvioidaan eduskunnan jo hyväksyttyä lait.

Kolmannessa vaiheessa esiin nousee väliin julkisuudessa kuumana vellova kysymys siitä, pitäisikö Suomeen perustaa perustuslakituomioistuin. Se arvioisi jälkikäteen lakien perustuslainmukaisuutta. Viime aikoina tämä keskustelu on ollut kuitenkin melko haaleaa.

Lapintie katsoo, että ministeriöiden valmistelussa pitäisi tehdä tarkemmat valtiosääntöoikeudelliset arviot. Tähän työhön virkamiehillä pitäisi olla enemmän aikaa, eikä pitäisi mennä poliittinen ohjaus edellä.

Ylipäänsä Lapintie painottaa ennakoivan valmistelun merkitystä. Niinpä oikeuskansleri olisi kytkettävä nykyistä paremmin lainsäädäntöprosessiin. Valtioneuvosto voi pyytää oikeuskanslerin virastolta selvyyttä epäselviin asioihin. Ongelma kuitenkin on Lapintien mukaan se, etteivät valtioneuvosto ja valmistelevat ministeriöt pidä tarpeeksi yhteyttä virastoon.

Valiokunnan varapuheenjohtaja Tapani Tölli näkee, että valtiosääntöoikeudelliset perusteet on arvioitu valiokuntaan tulevissa lakiesityksissä kohtuullisesti, kun huomioi, miten niukat resurssit ministeriöiden lainvalmisteluissa on.

– Pääsääntöisesti ei voi syyttää hutilonnista. Lainsäädännön taso on mainettaan parempi.

Tölli olisi valmis lisäämään ministeriöiden lainsäädännön resursseja.

Myös valiokunnan keskustalainen jäsen Juha Rehula sanoo, että jos paljon parjattua hallintoa pitäisi johonkin lisätä, niin lainvalmisteluresursseihin. Sen hartiat ovat hyvin kapeat.

– Sosiaali- ja terveysministeriössäkin lakeja kirjoittavia juristeja on aika vähän. Se on haavoittuva järjestelmä. Periaatteessa on varahenkilöjärjestelmä, mutta muutamat henkilöt ovat aivan ylityöllistettyjä.

– Minusta kritiikki virkamiehiä kohtaan on ollut täysin kohtuutonta. Heidän ammattitaitoaan, työmoraaliaan, lojaalisuuttaan ja ratkaisuhakuisuuttaan puolustan viimeiseen asti. Siitä voi sanoa, että sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollinen olen siitä, Rehula kehuu miltei liikuttuen.

Hän pohtii myös sitä, että nykyisin perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudelliseen tarkasteluun lähetetään asioita ikään kuin varmuuden vuoksi.

– Puhun ihan omasta ministeriajasta, että on tullut sanottua ääneen, että laitetaan tämä nyt varmuuden vuoksi perustuslakivaliokuntaan, Rehula kertoo mutta ei siis pidä kehitystä välttämättä hyvänä.

Tölli on samoilla linjoilla.

– Ehkä liian herkästi tällä hetkellä laitetaan lakiesityksiä perustuslakivaliokuntaan, vaikka se ei olisi välttämätöntäkään, hän sanoo.

Puheenjohtaja Annika Lapintie ei taasen pidä hyvänä sitä, että tällä vaalikaudella on pari kertaa äänestetty täysistuntosalissa tai valiokunnassa siitä, meneekö asia perustuslakivaliokuntaan vai ei.

– Koska työjärjestys on selvä eli jos on valtiosäännöllisiä ongelmia, asian pitää mennä perustuslakivaliokuntaan. Se ei ole mielipidekysymys.

Yhtä lailla Lapintie sanoo, että jos valiokunta jo käsittelee asiaa, sitä ei saa vetää sieltä kesken kaiken pois. Näin kuitenkin kävi esimerkiksi valiokunnan käsitellessä niin kutsuttua tehokasta katumista, jolla olisi armahdettu veronkiertäjiä.

Lapintie näkee kehitettävää myös siinä, miten mietintövaliokunnat ottavat huomioon perustuslakivaliokunnan lausunnot.

– Varmasti eduskunnan kansliassa olisi syytä miettiä, miten tämä tehokkaimmin toteutetaan.

Lapintie muistuttaa, että usein perustuslakivaliokunnan lausuntoihin jättämien ponsien ulkopuolella on vakavia huomautuksia, jotka mietintövaliokuntien pitäisi huomioida ja korjata esityksiään niiden pohjalta. Tähän ei ole selkeitä määräyksiä ja niitä olisi Lapintien mukaan syytä pohtia. Asia puhutti muun muassa soten yhteydessä.

SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola pitää ministeriöiden lainvalmistelua hyvin epätasaisena. Perustuslakivaliokunnassa tason vaihtelu hämmentää. Joissakin lakiesityksissä on perusteellinen tai vähintäänkin riittävä perustuslaillisuuden arviointi. Joissakin se on jäänyt puolitiehen.

– Tähän asiantuntijatkin ovat usein puuttuvat. Siinä olisi parantamisen varaa. Ylipäänsä näyttää siltä, että lainvalmistelun tapa eri ministeriöissä eroaa aika paljon. Laatu on siksi epätasaista.

Miten tilannetta saataisiin Kantolan mielestä petrattua?

– Varmaankin se paranisi ministeriöiden keskinäisen yhteydenpidon lisäämisellä ja lainvalmistelun johtamisella kaikkien ministeriöitten osalta. Pitäisi olla jokin vahvempi taho, joka valvoisi, että laatu yleisesti ottaen on riittävän tasokasta. En nyt syytä yksittäisiä virkamiehiä.

Tällainen Kantolan nimeämä ”vahvempi taho” voisi olla esimerkiksi oikeusministeriö, joka jo nyt osallistuu varsin laajasti lainvalmisteluun. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…)

Ben Zyskowicz muistuttaa, että hän ei ole “perusoikeusfundamentalismia” keksinyt.

Kokoomuksen Ben Zyskowiczin mukaan on perusteetonta syyttää hallituksen virkamiesvalmistelua huolimattomaksi tai perustuslaista piittaamattomaksi. Perusongelma on Zyskowiczin mukaan se, että esimerkiksi soten tulkintatilanteissa perustuslakivaliokunnan valtiosääntöasiantuntijat edustivat liian tiukkaa linjaa.

– Kun hallituksen virkamiehet korjasivat perustuslakivaliokunnan edellisessä lausunnossaan löytämiä perustuslainvastaisuuksia, niin seuraavassa lausunnossaan perustuslakivaliokunta löysi lukuisia uusia perustuslainvastaisuuksia, Zyskowicz ihmettelee ja suuntaa siis kritiikkiään valiokunnassa käytettäviin asiantuntijoihin asti.

Hän painottaa, että koko ajan pitää muistaa, että perustuslaki itsessään ei anna yhtään täsmällistä vastausta esimerkiksi sotessa esillä olleisiin perustuslakikysymyksiin.

– Kaikki on siis perustuslain tulkintaa, jossa voidaan valita esimerkiksi tiukempi tai väljempi tulkintalinja. Perustuslakivaliokunnan sote-tulkinnat ovat kiistatta sellaisia, että jos nykyinen sote-järjestelmä saatettaisiin perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi, siitä löytyisi takuuvarmasti lukemattomia perustuslain vastaisuuksia. Voi sanoa, että kun uudesta järjestelmästä annettiin lausuntoa, niin tulkintalinja asetettiin äärimmäisen tiukaksi ja uudelta järjestelmältä vaadittiin lähes täydellisyyttä, Zyskowicz kritisoi.

Tapani Tölli näkee tulevaisuuden kannalta välttämättömäksi, ettei perustuslakivaliokunta politisoidu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valiokunnan pitäisi aina olla päätöksissään yksimielinen. Hän huomauttaakin, etteivät äänestykset ole edes menneet yksiin samaan puolueen edustajien kesken.

Töllin mukaan eduskunnassa on pidetty kohtuullisen hyvin kiinni siitä, ettei valiokunnan asioita käsitellä eduskuntaryhmien kokouksissa eivätkä ryhmät evästä sitä, miten valiokunnan jäsen toimii.

– Jäsenet voivat kyllä ryhmälle kertoa, mitä mieltä valiokunnissa ollaan.

Kuten aina, niin nytkin Tölli painottaa luottamuksen merkitystä perustuslakivaliokunnan työssä. Tähän kuuluu myös se, etteivät keskeneräiset asiat saisi vuotaa valiokunnasta ulos.

Politiikan ja juridiikan suhde on herkkä. Töllin mielestä sen vuoksi on tärkeää, että valiokunnan käyttämät asiantuntijat eivät puutu julkisessa keskustelussa politiikkaan.

– Juridiikan viitta päällä ei voi tuoda poliittista tulkintaa perustuslakiin eikä poliittisille ratkaisuille tule keksiä oikeustieteellisiä perusteita. Voin sanoa, että tässä on ollut jonkin verran huolenaiheita, Tölli sanoo lisäten kuitenkin, ettei halua olla sananvapautta rajoittamassa.

Tölli toivoo myös, että Suomeen saataisiin lisää valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita. Nyt heitä on vain kourallinen. Niinpä valiokunnissa pyörivätkin samat nimet, jotka tekevät äärimmäisen vaativaan työtään omien toimiensa ohella.

– Tässä mielessä syksyistä esitystä Ståhlberg-instituutista pitäisi vielä tarkastella, Tölli sanoo.

Ståhlberg-instituuttia esitti Suomeen viime syksynä joukko oikeustieteilijöitä, poliitikkoja ja entisiä virkamiehiä. Tölli oli mukana hankkeessa. Instituutti toimisi eduskunnan alaisuudessa ja sen tehtävänä olisi edistää valtiosääntökäytännön tutkimusta, selvitystä ja koulutusta.

Esimerkiksi valtiosääntöasiantuntija Martin Scheinin suhtautui hankkeeseen epäillen.

– Luonnoksen perusteella on mahdollista, että eduskunnan perustuslakivaliokunta ja oikeusministeriö saisivat keinon yleisesti tai tarpeen tullen korvata yliopistolliset valtiosääntöoikeuden asiantuntijat tämän tutkimuslaitoksen johtajan tai hänen alaistensa tekemillä selvityksillä, Scheinin huolehti Helsingin Sanomille.

Ilkka Kantola kertaa, että SDP:ssä Ståhlberg-instituuttiin suhtauduttiin melko torjuvasti.

– Koska meillä on yliopistot ja professorit. Olisiko se yhtä uskottavasti riippumaton taho kuin yliopistot? Heikentäisikö se perustustuslakivaliokunnan arvovaltaa, jos sen työ tehtäisiin instituutissa ja sieltä tulisi valmis paperi? Pitäytyisin nykymalliin, jossa yliopistoissa tehdään valtiosääntötutkimusta ja kansainvälisten ihmisoikeuksien tutkimusta, Kantola sanoo.

Ben Zyskowicz pitäisi ennallaan sen, että Suomessa perustuslakivaliokunta harjoittaa ennakollista perustuslainmukaisuuden tulkintaa ja valvontaa.

– Järjestelmässä on heikkouksia ja vahvuuksia, mutta niin on jokaisessa muussakin eri maassa.

Zyskowicz ei ole siis Suomeen perustuslakituomioistuinta ajamassa.

Hän palaa vanhaan teemaansa siitä, miten mikään tulkintaelin ei kuitenkaan pääse karkuun sitä tosiasiaa, että perustuslain tulkitseminen tapahtuu usein jossakin politiikan ja juridiikan välimaastossa.

– Tai niin kuin puheenjohtaja Lapintie on sanonut, että tulkinta on politiikan ja juridiikan herkässä rajapinnassa.

– Ainakin kaikissa demokraattisissa maissa perustuslaki on luonteeltaan yleinen ja se aina heijastaa yhteiskunnallisia arvoja. Näin ollen käsitys siitä, että esimerkiksi Suomessa perustuslain tulkitseminen olisi jotenkin niin sanotusti puhdasta juridiikkaa, on väärä.

Zyskowicz painottaa, ettei tarkoita, että perustuslain tulkinta olisi ikään kuin päivänpolitiikkaa.

– Mutta tarkoitan sitä, että perustuslakivaliokunnan jäsenten, mutta myös etenkin valiokunnan kuulemien valtiosääntöasiantuntijoiden tulkinnoissa heijastuvat luonnollisesti ja varsinkin uusissa tulkintatilanteissa tulkitsijoiden erilaiset arvolähtökohdat ja perusajattelu.

Zyskowicz tarkentaa vielä, ettei tarkoita mitään erityistä asenteellisuutta, tai etenkään puoluepoliittisuutta.

– Tarkoitan, että jos suhtaudut lähtökohtaisesti kielteisesti esimerkiksi julkisten palvelujen yksityistämiseen ja ulkoistamiseen, on mielestäni täysin luonnollista, että tämä vaikuttaa tulkintaan esimerkiksi sellaisessa asiassa kuin sote-uudistus oli.

– Kun eräässä tv-keskustelussa sanoin Martin Scheininille, että totta kai hänen arvomaailmansa, jolla en tarkoita mitään kommunistista nuoruutta, vaikuttaa hänen tulkintoihinsa. Hän vasta-argumentoi, että hänen arvomaailmansa koostuu tänä päivänä sellaisista yleisesti hyväksyttävistä arvoista kuten oikeudenmukaisuus ja kansainväliset ihmisoikeudet. No, nämäkö ovat sellaisia yksiselitteisiä jokaiselle tulkitsijalle yhteisiä arvoja?

Zyskowicz on aiemminkin taittanut julkisuudessa voimakkaasti peistä perustuslain tulkinnasta ja haastanut asiantuntijoita.

Hän sanoo nyt, että lähes pakonomainen pyrkiminen yksimielisiin perustuslakivaliokunnan lausuntoihin kaikissa asioissa on hänen mielestään tarpeetonta.

– En tietenkään tarkoita, että valiokunta rupeaisi jatkuvasti äänestämään esimerkiksi hallitus–oppositioasetelmalla. Silloinhan koko valiokunta voitaisiin lakkauttaa ja samat äänestysluvut saataisiin erikoisvaliokunnassa. Päinvastoin yksimieliset lausunnot lisäävät valiokunnan legitimiteettiä ja auktoriteettia. Yksimielisyys on sinänsä hyvä tavoite. On kuitenkin nähtävä, että se ei ole juridinen vaan poliittinen tavoite.

Zyskowicz toteaa, että kun esimerkiksi sote-lausunnoissa haettiin yksimielisyyttä, ei pidä kuvitella, että viime vaiheissa valiokunnan jäsenten kiistely joidenkin virkkeiden tai kappaleiden muodoista olisi ollut oikeudellista argumentointia.

– Se oli mitä normaaleinta poliittisten kompromissien hakemista.  Samalla pitää todeta, että valtaosassa yksimielisistä lausunnoista ja sote-lausuntojenkin kappaleista oli mukana hyvin vähän perustuslakivaliokunnan jäsenten tietoista asiaan syvällisesti paneutuvaa oikeudellista harkintaa. Ei pidä kuvitella, että jokaisessa yksimielisessä kappaleessa on sitä mukana.

Zyskowicz nostaa vielä ”kärjistävän” esimerkin siitä, mitä tarkoittaa sillä, että arvomaailma vaikuttaa tulkintoihin:

– Perustuslakivaliokunnan suurin ryhmä on keskusta, jonka jäsenet edustavat, sanokaamme nyt, alkiolais–kekkoslaista arvomaailmaa. Kuinka moni perustuslakivaliokunnan eniten kuulemista valtiosääntöasiantuntijoista edustaa alkiolais–kekkoslaista arvomaailmaa?

Zyskowiczin mielestä perustuslakivaliokunnan jäsenillä pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia haastaa perustuslakiasiantuntijoiden esittämiä tulkintoja.

– Esimerkiksi entinen valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) on esittänyt, että tällaisissa merkittävimmissä ja tulkinnanvaraisimmissa tilanteissa olisi olemassa hallituksen perustuslakiasiantuntija. Asiantuntija argumentoisi hallituksen näkemyksen puolesta. Hallitushan on antaessaan lain tulkinnut, että se on perustuslainmukainen eli hallitus esittää perustuslain mukaisia lakeja, Zyskowicz tähdentää.

Hänen ehdotuksensa on, että tällainen hallituksen valtiosääntöasiantuntija voisi työskennellä vaikkapa oikeusministeriössä.

– Jos ajattelen esimerkiksi sote-lausuntoja, hallituksen puolesta argumentoivalle perustuslakiasiantuntijalle olisi ollut käyttöä.

Zyskowiczin mukaan pitäisi myöntää, että juridiikassa on koulukuntia ja että perustuslakivaliokunnan nykyisin eniten kuulemat asiantuntijat, muun muassa Tuomas Ojanen ja Juha Lavapuro edustavat tulkintaa, joka Zyskowiczin määritelmän mukaan on kuvailtavissa “ylikireän tulkinnan koulukunnaksi”.

Zyskowicz on aiemmin puhunut ”perusoikeusfundamentalismista”. Nyt hän kertoo perusoikeusfundamentalismin olevan myös oikeustieteellisessä kirjallisuudessa käytetty termi, jonka käytöstä hän on jo itse luopunut.

– Jotkut asiaa täysin ymmärtämättömät poliitikot ja toimittajat luulivat, että se on minun keksimäni haukkumasana, Zyskowicz sanoo.

Pari päivää Zyskowiczin haastattelun jälkeen tämän artikkelin toimittajan pöydälle eduskuntaan ilmestyi printattuja kirjallisuusotoksia. Ne toimitti Zyskowiczin eduskunta-avustaja. Yksi nivaska sisältää osan tunnetun juristin, emeritusprofessori Aulis Aarnion kirjasta Oikeutta etsimässä (Talentum 2014). Siinä Aarnio selittää, miten on syntynyt vääristynyt kuva perus- ja ihmisoikeuksien ja perustuslain roolista arkisessa laintulkinnassa. Aarnio siteeraa lähinnä professori Markku Heliniä, joka on käsitellyt asiaa kirjoituksessaan Perusoikeuksilla argumentoinnista.

Aarnio puhuu kirjassaan nimenomaan perusoikeusfundamentalismista. Sen edustajaksi hän lukee esimerkiksi valtiosääntöasiantuntija Tuomas Ojasen. Aarnion mukaan perusoikeusfundamentalismissa lainkäytön lähtökohtana ja pääargumenttina ovat perusoikeudet, joista tarvittaessa johdetaan perusoikeuksia parhaiten hyödyntävä lopputulos. Tällöin ajaudutaan tilanteeseen, jossa tulkitsijan perusoikeudelle antama arvosisältö sulkee pois muut hyvin perustellut vaihtoehdot.

Esimerkiksi seuraavan kohdan paperipumaskasta Zyskowicz on alleviivannut ja päälleviivannut keltaisella:

”Mallin fundamentalistisuus puolestaan on siinä, että lainkäyttäjä asetetaan huonosti perustellun oikeusopillisen doktriinin antamalla valtuutuksella lainsäätäjän asemaan. Se johtaa konfliktiin valtiovallan kolmijaon periaatteen kanssa. Vielä oudompi mallista tulee, jos oikeustieteen harjoittaja, ja nimenomaan hän, saa doktriinin tarkoittaman vallan määritellä, miten perusoikeuksien ilmentävät arvot tulee ymmärtää”, Aarnio kirjoittaa.

Zyskowiczin nivaskassa on myös muutama sivu Osmo Soininvaaran (vihr.) kirjasta Jäähyväiset eduskunnalle (Teos 2015).

”Erityisesti perusoikeusjuristit tuntuvat vuosi vuodelta laajentavan tulkintaa siitä, mihin kaikkeen perusoikeusjuridiikkaa tulee soveltaa”, Soininvaara kirjoittaa. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…)

Ståhlberg-instituutti ei innosta Ilkka Kantolaa, joka puolustaa yliopistojen roolia valtiosääntötutkimuksen tekemisessä.

Kun Zyskowicz liikkuu vahvasti metatason kysymyksissä, kansanedustaja Ilkka Kantola palauttaa keskustelua hiukan käytännönläheisemmälle tasolle. Hän muistuttaa, että perustuslakiasiantuntijoiden arvion taustalla on usein se, mitä valiokunta on aikaisemmin lausunut vastaavantyyppisistä asioista vaikkapa yhdenvertaisuuteen tai yksityisyydensuojaan liittyen.

– Aikaisemmat lausunnot muodostavat historian. Ne sitovat aika pitkälle valiokunnan tämänhetkisiä päätöksiä.

Kantolakin sanoo, että välillä tuntuu, että joissakin asioissa pitäisi olla jokin avain, jolla voisi arvioida mennyttä tulkintaa uudelleen kriittisesti. Tullaan kysymykseen perustuslakivaliokunnan erehtymättömyydestä ja siitä, onko tabu, että valiokunta ei muuta käsityksiään. Tässä kohtaa Kantola nostaa esiin esimerkiksi yksityisestä pysäköintimaksusta käydyn väännön, jossa oli vaikea päästä eteenpäin maalaisjärjen edellyttämällä tavalla.

Asia kulminoituu siihen, kuinka vahvaa erehtymättömyyttä mielikuvatasolla ja käytännössä liitetään perustuslakivaliokunnan rooliin.

– Tähän liittyy vähän sekin kysymys, että entä jos perustuslakivaliokunta äänestäisikin joskus. Olisiko se kuitenkaan niin dramaattista, koska tuomioistuimessakin tehdään äänestyspäätöksiä?

Kantolan mielestä hyvin vahva yksimielisyyden vaatimus voi kaventaa keskustelua keinotekoisesti.

Juha Rehulalle on tullut yllätyksenä, kuinka vähän sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuullaan valtiosääntöasiantuntijoiden lisäksi varsinaisia substanssiasiantuntijoita. Rehula näkisi, että substanssiasiantuntijoille voisi olla lisää tilaa ”aikataulun sallimissa rajoissa”.

Tämä asia on puhuttanut myös Twitterissä.

– Perustuslakivaliokunta ei ole paikka ”vuoropuhelulle substanssiasiantuntijoiden ja perustuslakiasiantuntijoiden välillä” vaan hallituksen esityksen perustuslainmukaisuuden oikeudelliselle tarkastelulle, jossa substanssiasiantuntemusta tarvitaan lähinnä ns. näytön arviointiin, valtiosääntöasiantuntija Pauli Rautiainen kirjoitti aivan hiljattain.

Ilkka Kantolaa on hämmentänyt soten käsittelyssä virkamiesten vahva läsnäolo perustuslakivaliokunnan kokouksissa silloin, kun asiantuntijoita kuullaan.

– Siinä tietysti pyritään tehokkuuteen ja viemään asioita nopeasti läpi, mutta perustuslakivaliokunnan työrauhan kannalta voisi harkita ja suhtautua kriittisemmin siihen, kuinka paljon ministeriön virkamiehet ovat kokouksissa ikään kuin kuunteluoppilaina, Kantola sanoo.

Tämä liittyy myös valiokunnan työn luottamuksellisuuteen ja siihen, etteivät virkamiehet lähtisi prosessoimaan valtioneuvostoon päin, mitä valiokunnassa on meneillään.

– Siinä on riski, että tehdään pikakorjauksia.

Juha Rehula harkitsisi jaostoja perustuslakivaliokunnan työn jouhevoittamiseksi.

– Jaostotyöskentely on minusta täysin harkinnan arvoinen asia. Pystyttäisiin syventymään eri asioiden osiin. Kun perustuslakivaliokunta on luonteeltaan tuomioistuin, sitä voi verrata niihin. Niissäkin on kokoonpanoja, joissa on yhden tuomarin ja kolmen tuomarin menettelyä.

Rehulasta saa kannattajan myös sille, että valiokuntien jäsenmäärää vähennettäisiin huolehtien samalla siitä, että parlamentaarisuus toteutuu. Tällä tavalla turvattaisiin myös nykyistä paremmin valiokuntien päätösvaltaisuus. Esimerkiksi nyt vaalien lähestyessä ja edustajien viettäessä yhä enemmän aikaa vaalikentillä kansanedustajat ramppasivat välillä valiokunnasta toiseen, jotta niistä saatiin päätösvaltaisia.

Eduskunnan sote-taiston oltua vaalikauden loppuvaiheilla kiivaimmillaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa nousi esiin eduskunnan työjärjestyksen pykälä 38 ja sen mukainen menettely.

”Jos valiokunnassa valmistelevasti käsiteltävän lakiehdotuksen tai muun asian perustuslainmukaisuudesta tai suhteesta ihmisoikeussopimuksiin on epäselvyyttä, valiokunnan tulee pyytää asiasta lausunto perustuslakivaliokunnalta”, pykälässä lukee.

Kantola törmäsi tämän pykälän esiinnousuun eduskuntaurallaan nyt ensi kertaa. Hän ennakoi, että näin käy vastakin. On siis riski, että työjärjestyksen pykälästä tulee politiikan teon väline.

– Kun tämä on uusi ilmiö, täytyy varautua siihen, että tällä tavalla eduskunta haastetaan jatkossakin. Siihen täytyy rakentaa jokin apparaatti, jolla arvioidaan nopeasti ja selkeästi, mikä se ulkopuolelta tai sisäpuolelta tuleva epäilys on ja onko siihen syytä reagoida vai ei.

Kantolan mielestä ei voi ajatella niin, että jos on “jokin pienikin idea” perustuslainvastaisuudesta, täytyy käynnistää lausuntoprosessi uudelleen.

– Kyllä siihen täytyy rajat laittaa ja se vaatii oman pohdiskelunsa. Sehän on puhemiesneuvoston mietittävä, reagoidaanko tähän vai ei ja puhemiesneuvoston tehtävä on laatia tähän uskottava prosessi.

Eduskunnan käsiteltyä tiedustelulakeja, valtiosääntöasiantuntijat nostivat Twitterissä epäilyksen niiden perustuslainmukaisuudesta juuri, kun lakien piti edetä suureen saliin. Puhemies Paula Risikko (kok.) tiedotti, että lait palautetaan uudelleen hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan käsittelyyn.

Kun näin kävi tiedustelulaeille, myöhemmin puhuttiin myös siitä, uskaltaako puhemies lähettää sote-lait täysistunnon käsittelyyn. Hallituksenkin kaaduttua tähän saakka sote ei kuitenkaan koskaan edennyt.

Kantola toteaa puhemieheen vetoamisen olevan realiteetti, johon liittyy psykologistakin ulottuvuutta eli kuinka puhemies kestää erilaiset paineet. Kantola huomauttaa, että puhemieheksi saatetaan valita myös edustaja, jolla on verrattain vähän parlamentaarista kokemusta ja joka ei ole juristi tai perustuslakiasiantuntija.

– Onkin erityisen tärkeää, että puhemiehellä on virkamieskunta, joka on ajan tasalla, tarkka ja nopea. Puhemiestä ei saa missään tapauksessa jättää yksin, Kantola sanoo ja huomauttaa, että myös puhemiesneuvosto on puhemiehen apuna. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…)

Tapani Tölli ei kannata perustuslakituomioistuinta. Hän muistuttaa, että tuomarienkin nimityksiin saattaisi sotkeentua politiikkaa mukaan.

Ben Zykowiczin tavoin eivät myöskään Annika Lapintie, Juha Rehula, Ilkka Kantola ja Tapani Tölli halua Suomeen perustuslakituomioistuinta.

Tölli muistuttaa, että tuomarienkin nimityksiin voisi tulla politiikkaa.

– Minusta tämä on hyvä systeemi, että on etukäteisarviointi perustuslakivaliokunnassa. Jos olisi aina jälkikäteisarviointi, syntyisi varmaan vauhdikkaammin lainsäädäntöä, mutta voisi olla isojakin perustuslakiongelmia ja tuomioistuin sitten toteaisi, ettei lakia voida soveltaa. Lainsäädännön perustuslakioikaisu olisi tavallaan konfliktipohjaista, Ilkka Kantola sanoo.

Juha Rehula pohdiskelee liioittelevan kriittisesti, miten perustuslakituomioistuin kertoisi aina parin vuoden päästä perustuslakivaliokunnalle, että ”muuten meni hyvin, mutta tuossa kohtaa teitte aivan väärin”.

– En kannata perustuslakituomioistuinta. Mutta olemme ajautumassa kohti sitä, jos työskentelyä ei saada palautettua ja aparaattia siihen toimintakykyyn ja -kuntoon, joka joskus on ollut. Se, että meillä on ennakkotarkastus, on muuten hieno tapa. Kollegojen kanssa kun olen maailmalla puhunut, tapa on myös uniikki, Rehula sanoo.

Suomen järjestelmä on kiinnostanut muitakin maita.

Annika Lapintie muistuttaa, että vaikkei Suomessa perustuslakituomioistuinta olekaan, meilläkin on siitä huolimatta lakien jälkikäteinen arviointi.

”Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle”, perustuslaissa lukee.

Lapintien mielestä tätä voitaisiin lieventää perustuslain muutoksella niin, että ilmeisyys-vaatimus poistettaisiin. Eli tämän jälkeen ei vaadittaisi enää ilmeistä ristiriitaa suhteessa perustuslakiin. Lisäksi Lapintie katsoo, että toisin kuin nyt eri tuomioistuimet, tällaisissa tapauksissa lain säännöksen soveltamisen perustuslaillisuutta arvioisi vain korkein oikeus.

Isoihin ja tärkeisiin eduskunnassa lainsäädäntöhankkeisiin Lapintie palauttaisi komiteavalmistelun, mikä Demokraatin aiempien selvitysten mukaan saa tällä hetkellä laajaa kannatusta monissa muissakin puolueissa.

Lue lisää: Demokraatti kysyi: Komiteatyöskentelyn palauttaminen isoihin lainsäädäntöhankkeisiin saa puolueilta laajaa kannatusta

Lue lisää: Rinne vaatii soteen parlamentaarista yhteistyötä ja komiteaa – nyt kommentoivat keskustan ja kokoomuksen ryhmäjohtajat

Ilkka Kantolan mielestä perustuslakivaliokunnan arvostusta pitäisi saada nousemaan kansanedustajien parissa. Hän toivoo, että valiokunta nähtäisiin jälleen kiinnostavana ja tärkeänä paikkana, johon hakeutuvat edustajat aidosti haluavat valiokuntaan.

– Ei ole hyvä, jos perustuslakivaliokunta on jämä, johon ihmiset pannaan vastentahtoisesti. En väitä, että se olisi nyt tilanne, mutta sen olen vaistonnut, että valiokunta ei enää nouse rankingeissa esiin unelmapaikkana.

Juha Rehula myöntää itsekin lähettäneensä asioita liian helposti perustuslakivaliokuntaan.