Nyt voi soittaa kotiin äidille – mutta kohta nollatuntisopimuslaisten tilanne saattaa parantua

Kuva: Johannes Ijäs
Kansalaisaloitteen nollatuntisopimusten kieltämisestä tehnyt Operaatio Vakiduuni järjesti eilen mielenilmauksen eduskunnan edessä. Paikalla oli myös kansanedustajia, muun muassa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Kansalaisaloitteen nollatuntisopimusten kieltämisestä tehnyt Operaatio Vakiduuni järjesti eilen illansuussa mielenilmauksen eduskunnan edessä. Mukana oli myös kansanedustajia eri puolueista.

Vapaaehtoisten aktiivien liikkeelle laittama kansalaisaloite nollatuntisopimusten kieltämiseksi tulee syksyllä eduskuntakäsittelyyn.

Mielenilmauksen jälkeen eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sosialidemokraattiset jäsenet järjestivät Eroon nollatuntisopimuksista – Uusi-Seelanti näyttää suuntaa -tilaisuuden, jossa ääneen pääsivät niin poliitikot, järjestöihmiset, tutkijat kuin nollatuntisopimuksien kurjuuden henkilökohtaisesti kokeneet.

Paikalla oli myös apulaispääsihteeri Tom Buckley Uuden-Seelannin Ammattiliitto Unitesta. Uusi-Seelanti on kieltänyt nollatuntisopimukset ja Buckley toivoi, että Suomi voisi olla toinen maa, joka tekee näin. Järjestys olisi näin ollen sama kuin aikanaan äänioikeuden antamisessa naisille.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) totesi, että Suomessa kuullaan usein, että pelisääntöjen luomisesta erilaisen määräaikaisen työn tekijöille seuraisi työpaikkojen menetyksiä. Kansainvälisten tutkimusten valossa tämä ei ole totta.

Tom Buckley todisti, että Uudessa-Seelannissa työttömyys on nollatuntisopimusten kiellon myötä alentunut. Ammattiliitto Uniten tiedossa ei ole merkittäviä hinnannousuja tuotteissa, joita myyvät nollatuntisopimuksista luopuneet työnantajat. Ammattiliiton omalla ihmiset herätelleellä kampanjalla oli maassa merkittävä rooli, että nollatuntisopimuksista tuli parlamentin yksinmielisen päätöksen jälkeen kiellettyjä huhtikuun alusta 2016.

Jo alkuvuonna 2015 kaikki pikaruokasektorin suuret työnantajat lopettivat nollatuntisopimuskäytännön. He takasivat työntekijöille 80 % viimeisten kolmen kuukauden aikana tehdyistä keskityötunneista.

Solidaarisuus työyhteisöissä heikkenee.

Tutkija Mikko Jakonen Jyväskylän yliopistosta kertoo, että Suomessa nykyisin jopa 4 % työvoimasta (n. 90 0000) työskentelee nollatuntisopimuksilla. Puolet on alle 25-vuotiaita. Suurin ryhmä ovat opiskelijat, joista suurin osa ei toisaalta kaipaakaan lisätyötunteja.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan nollatuntisopimukset koskevat erityisesti naisia ja naisten heikompi asema työmarkkinoilla tulee niissä kärjistyneesti esiin. Ylipäänsä luonteeltaan epävarman prekaarin työn varaan on vaikea rakentaa pysyvyyttä vaatimaa elämää.

Vuokratyöntekijöiden, nollatuntisopimuslaisten ja muiden prekaaria työtä tekevien neuvotteluasema työmarkkinoilla on heikko. Kilpailukykysopimus ja muut työvoimapoliittiset linjaukset, kuten vaatimukset matalapalkka-alojen määrän kasvusta lisäävät Jakosen mukaan prekaarin työn määrää.

Epävarmat työt kasvattavat köyhyyttä, heikentävät arkipäivän elämänsuunnittelua ja kohdistuvat negatiivisesti niihin, joilla on jo muutoinkin alistettu asema yhteiskunnassa. Työnantajalle nollatuntisopimukset voivat tuntua hyvältä diililtä, mutta ne vaikuttavat negatiivisesti työntekijöiden sitoutumiseen. Työyhteisöt muuttuvat pirstaleiseksi ja niiden solidaarisuus heikkenee.

Jakosen mukaan nollatuntisopimusten pitäisi olla hyväksyttyjä vain silloin, jos kyseessä on työntekijän oma valinta.

Kauhean vaikea siihen on päästä käsiksi.

Edunvalvontakoordinaattori Hanna Sauli, Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:stä muistuttaa, että alle 18 viikkotyötunnin sopimukset voivat olla tärkeitä muun muassa opiskelijoille. Hän ehdottaisikin, että minimituntimäärän sijasta voitaisiin säätää viikkotuntimäärän maksimivaihteluvälistä. Se toisi ennakoitavuutta myös opiskelijoille ja muille pienillä tuntimäärillä työskenteleville.

0-40 tunnin sijaan voisi esimerkiksi tehdä 5–10-, 10–20- ja 20–40- tunnin sopimuksia. Työsuhde olisi muutettava täysipäiväiseksi, jos työntekijä tekee käytännössä täyttä päivää.

Nollatuntisopimukset aiheuttavat myös työttömyysturvaan kohtuuttomuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa nollatuntisopimuksesta tai osa-aikatyöstä irtisanoutuminen johtaa kolmen kuukauden karenssiin, vaikka työnantaja ei olisi tarjonnut riittävästi tunteja.

Lähihoitaja-kotiavustaja Nina Kokkinen kertoi työskennelleensä henkilökohtaisena avustajana yksityisessä yrityksessä nyt kolme vuotta. Hän kertoo tehneensä säännöllistä työtä, mutta koko ajan nollatuntisopimuksella. Jos työpaikalla alkaa vaatia parannuksia, työtunnit saattavat Kokkisen mukaan helposti vähetä. Hänen kokemuksensa on, että työntekijöitä hallitaan pelolla.

– Useimmilla on niin, että kun tulee riitaa palkasta, tunnit tippuvat. Jos sairastutaan, pelätään, että tunnit tippuvat. Jos asiasta puhutaan edes työpaikan sisällä, tunnit tippuvat, yhteiskuntasuhteiden päällikkö Hanna Kuntsi Palvelualojen ammattiliitto PAMista kuvaa nollatuntisopimuslaisten kokemuksia.

Toisaalta kaltoinkohteluun ei tällä hetkellä voi puuttua. Lainsäädäntö ei tarjoa tähän kättä pidempää.

– Jos tunnit on 0-40, ei se ole laitonta, ei siinä ole mitään, mihin oikeasti tarttua. Voi soittaa kotiin äidille, mutta kauhean vaikea siihen on päästä käsiksi. Jos nollasopparilla olevan tai pienillä tunneilla olevan työn menettää, ei ole paljon vaihtoehtoja mihin mennä nykytilanteessa.

Tällä hetkellä esimerkiksi kaupan työttömyys on noin 14 000 ja avoimia myyjän paikkoja on noin 1 700.

– Pienillä paikkakunnilla on vaikea löytää uutta työtä. Jos sitä tarjotaan lähimmästä kaupasta nollasopparilla, se otetaan, Kuntsi maalaa.

Meidän täytyy löytää tärkeimmät kipupisteet.

Hanna Kuntsi uskoo, että nollatuntisopimuksista saadaan vielä Suomessakin aikaan kunnollinen yhteiskunnallinen keskustelu.

– Meillä alkaa olla valtava massa ihmisiä, jotka haluavat tehdä enemmän ja sitoutua työnantajaansa. Tätä keskustelua ei voi enää sivuuttaa sillä, että tämä muoto sopisi opiskelijoille tai pienten lasten äideille, jotka haluavat tehdä pientä päivää.

Operaaatio Vakiduunin keulahahmo, kansalaisaloitteen alullepanija Mika Kolehmainen kiitti SDP:tä siitä, että puolue kokee nollatuntisopimuslaisten aseman korjaamisen tärkeäksi.

– Laittoivat ihan puheenjohtajankin sinne vesisateeseen, Kolehmainen sanoi ja viittasi siihen, että puheenjohtaja Antti Rinne (sd.) oli paikalla eilisessä mielenilmauksessa.

Kolehmainen tarkensi kansalaisaloitetta siltä osin, että jos työ on esimerkiksi kerhotoimintaa, sitä voisi tarjota alle 18 tuntia viikossa. Varsinaisesti kansalaisaloite esittää nollatuntisopimusten kieltämistä ja osa-aikatyöhön vähintään 18 tunnin viikkotyöaikaa.

Tarja Filatov uskoo, ettei saloite mene lakiteknisten seikkojen vuoksi eduskunnassa läpi, mutta sen tavoitteet tulevat toteutumaan.

– Meidän täytyy löytää tärkeimmät kipupisteet, joita korjata nyt ja sitten saada prosessi liikkeelle. Tärkeintä on, että asia menee eteepäin. En uskalla sanoa varmaksi mitään, eduskunnassa yksikään laki ei mene läpi, ellei ole enemmistöä. Työttömyysturva ja vakiintunut työaika ovat asioita, joissa voimme käsitykseni mukaan saada edistystä aikaiseksi, Filatov valoi uskoa.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) kertoo olevansa vakuuttunut, että kansalaisaloitteen tekijät ovat oikealla asialla. Kyse on suorastaan ihmisoikeuksista ja oikeudesta säännölliseen ja ennakoitavaan toimeentuloon.

– Reilussa työelämässä ei tarvitse pelätä omien oikeuksien puolesta toimimista. Hyvä työelämä on niin työntekijän kuin työnantajan etu. Vakityösuhteet ovat myös yhteiskunnan etu. Se on myös asiakkaan etu.

– Jos nollasopimuslainen lähtee puolustamaan esimerkiksi asiakkaan etua, voi tulla hankalan työntekijän leima, ja kun tunteja jaetaan, ykskaks huomataan, että tunteja ei olekaan, Mäkisalo-Ropppon kertoi asiaosaisilta kuulemastaan palautteesta.

SDP:n kansanedustaja Ilmari Nurminen muistutti myös, että sote-alan kulkiessa yhä markkinaehtoisempaan suuntaan, nollatuntisopimusten väärinkäytön lopettaminen pitää nähdä myös markkinaehtoisuuden pelisääntöjen vahvistamisena.

Paavo Arhinmäki avautuu kosteasta juhlinnastaan ministerinä: ”Moni on vuosien aikana pohtinut syytä väsähtämiseeni Sotshissa”

Kuva: Kari Hulkko

Nykyisen kansanedustajan, silloisen ministeri Paavo Arhinmäen (vas.) käytös Sotshin olympialaisissa nosti kohun talvella 2014. Arhinmäki päätyi tuolloin pahoittelemaan, että hänen juhlintansa Suomen jääkiekkojoukkueen pronssimitalin jälkeen meni liian pitkälle.

Arhinmäki myönsi tuolloin ”sammuneensa tai väsähtäneensä”. Hän kertoi saaneensa apua siirtymisessä hotellille jääkiekkomaajoukkueen pelaajilta.

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja palaa aiheeseen Facebookissa noin kolme vuotta tapahtumien jälkeen, tammikuun 19. päivänä 2017.

”Moni on vuosien aikana pohtinut syytä väsähtämiseeni Sotshissa. No tänään selvisi, että minulla on uniapnea. Case closed”, hän kirjoittaa torstaina.

”Kuulemma painon pudottaminen auttaa tähän(kin) sairauteen. Siksi vedin vain kaksi burgeria Social Foodissa. Testasin molemmat vegaaniset vaihtoehdot, portobellon ja papupihvin. Hyväksi todettu”, hän arvioi.

Arhinmäen tuolloinen erityisavustaja Anne Moilanen lähetti helmikuussa 2014 Ilta-Sanomille ministerin luottokorttilaskun ja selvityksen Sotshin virkamatkan kuluista. Arhinmäen majoitus ja lennot maksoivat lehden mukaan yhteensä 3 117,36 euroa.
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Syytä haudata Itämeren syvänteeseen” – SDP:n Marin kippaisi Bernerin yhtiön lisäksi sinne myös sote-mallin

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

SDP:n kansanedustaja, varapuheenjohtaja Sanna Marin teilaa täysin liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) kaavailut liikenneverkkoyhtiöstä, jota hän esitteli tänään laajasti tiedotustilaisuudessaan.

– Bernerin liikenneverkkoyhtiö on syytä haudata Itämeren syvänteeseen yhdessä vähintään yhtä järjettömän hallituksen sote-mallin kanssa, Marin kirjoittaa Twitterissä.

SDP:n edustajat ovat pitkin päivää antaneet kirpeitä kommentteja suunnitelmista. Jo aiemmin iltapäivällä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne arvioi hyvin kriittisesti Demokraatille Bernerin johdolla tehtyä tieliikenneselvitystä.

– Ensinnäkin yhtiöittämisellä luodaan tilanne, jossa eduskunnalla ei ole päätöksentekovaltaa enää riittävästi. Läpinäkyvyys häipyy tässä asiassa, ja se saattaa johtaa yksityistämiseen, Rinne sanoi.

– SDP ei tue tätä yhtiöittämismallia, hän painotti.

”Luodaan tilanne, jossa eduskunnalla ei ole enää riittävästi päätöksentekovaltaa” – Rinne tyrmää Bernerin mallin

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Antti Rinteen mukaan kyse on ideologisesta pakkoyhtiöittämistä, jolla halutaan muuttaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja alasajaa julkista sektoria.

Paljon keskustelua herättänyt liikenneverkkoselvitys julkaistiin tänään. Ministeriö on liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) johdolla selvittänyt mahdollisen liikenneverkkoyhtiön perustamista.

Berner esitteli selvitystä liikenneverkkoyhtiöstä tiedotustilaisuudessa Helsingissä tänään.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne arvioi hyvin kriittisesti liikenneministeri Bernerin johdolla tehtyä tieliikenneselvitystä.

– Ensinnäkin yhtiöittämisellä luodaan tilanne, jossa eduskunnalla ei ole päätöksentekovaltaa enää riittävästi. Läpinäkyvyys häipyy tässä asiassa, ja se saattaa johtaa yksityistämiseen, Rinne sanoo Demokraatille.

– SDP ei tue tätä yhtiöittämismallia, hän painottaa.

Mallissa päätöksentekoon ankkuroidaan hallitusammattilaisia eikä kansan valitsemia ihmisiä.

– Huono malli. Tämä on ideologista pakkoyhtiöittämistä, jolla halutaan muuttaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita, alasajaa julkista sektoria, SDP:n puheenjohtaja katsoo.

Rinne kaipaa myös vaikutusarvioita. Sellaisista hän ei ole nähnyt eikä kuullut mitään.

– En tulonjakonäkökulmasta, enkä julkisen talouden näkökulmasta. Minulle ei myöskään selvinnyt, miten tähän malliin osallistuvat yritykset ja yhteisöt ylipäätään.

– Nyt näyttää siltä, että kaikki kustannukset kasaantuvat kansalaisten maksettaviksi. Mielestäni aika epäoikeudenmukaisella tavalla, jos ajatellaan erityisesti maaseudun ihmisiä. Siis huonojen tieverkkojen päässä asuvien ihmisten tulevaisuutta. Heidän, jotka joutuvat liikkumaan paljon.

Näyttää siltä, että kaikki kustannukset kasaantuvat kansalaisten maksettaviksi.

Rinne kysyy, miten väylistä isosti hyötyvät yritykset osallistuvat mallissa kustannuksiin, jos verkon ylläpito ja laajentaminen perustuu osakeyhtiön perimiin maksuihin, eikä sitä hoideta verotuksen kautta.

Tiestömme kasaantunut korjausvelka on fakta. Samoin Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) säännöt.

Hävittäjähankintojen kohdalla on puhuttu siitä, miten EMU-sääntöjä tulkitaan.

Rinteen mielestä tieverkon kunnossapidossa on kyse tulevaisuusinvestoinnista, jossa myös tätä puolta on syytä miettiä.

Tänään esitellyn (Bernerin) mallin yhtenä tarkoituksena Rinne pitää sitä, ettei infraan laitettu raha näkyisi julkisessa velassa.

On mielenkiintoista, ettei valtion rahakirstun päällä istuva valtiovarainministeriö ole kommentoinut esitystä.

Tosin torstaina iltapäivällä valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi STT:lle, ettei ole vielä nähnyt yhtiöittämisestä tulevaa lisäarvoa. Orpon mukaan valtiovarainministeriö ei valmistele tällä hetkellä autoveron poistoa tai muutoksia polttoaineveroon.

Rinteen mielestä tämän kokoluokan asiat – ja ehdottomasti verotukseen liittyvät asiat – pitäisi valmistella niin, että VM on mukana.

– Kovasti ihmettelen sitä, että tuodaan tällainen selvitys ilman, että siinä on vaikutusarvioita ja asianomaisten keskeisten ministeriöiden näkemyksiä otettu millään tavalla huomioon, hän huomauttaa.

Yhden ministeriön selvitys vasta siis.

Rinne sanoo SDP:n seuraavan tarkasti, miten asia etenee hallituksessa.

Julkisuudessa puolue tulee avaamaan sitä, mitä uudistus toteutuessaan tarkoittaa kansalaisten näkökulmasta.

Nyt ilmassa on iso riski siihen, että yhdessä veroilla maksetut tiet yhtäkkiä siirretään yhtiölle, joka todennäköisesti alkaa käyttää yksityisiä kumppaneinaan.

– Ja iso riski siihen, että meidän tiet ja väylät yksityistetään tämän kautta, Rinne toteaa.

 

SDP:n Taimela: Bernerin malli rajoittaisi merkittävästi liikenneväyliä koskevaa demokraattista valvontaa

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n kansanedustaja Katja Taimela pitää liikenneministeriön tieliikenneselvityksessä esitettyä liikenneverkkoyhtiötä demokratian kannalta kestämättömänä. Taimelan mielestä yhtiömalli rajoittaisi merkittävästi liikenneväyliä koskevaa demokraattista valvontaa ja päätöksentekoa.

─ Tosiasiassa päätöksenteko yhtiön investoinneista siirtyisi pois demokraattisesti valituilta päätöksentekijöiltä. Huolimatta siitä, että eduskunnalla säilyisi oikeus asettaa liikenneverkkoyhtiölle tavoitteita ja reunaehtoja lain avulla tai ohjata sen toimintaa selonteoilla.

Taimelan mukaan vaarana on ettei liikenneväylistä päätöksiä tehdessään yhtiö ei huomioisi riittävästi yhteiskunnallista kokonaisarviota, joka on välttämätöntä uusia investointeja ja niiden kohteita määriteltäessä. Yhtiö voisi toimia kansalaisten kannalta kapeakatseisesti vain oman liiketoimintansa kehittämisen ehdoilla, Taimela toteaa.

Tänään julkaistussa esityksessä nykyiset ELY-keskusten koordinoimat paikalliset liikennehankkeet ja ylläpito siirtyisivät väyläyhtiöön hallituksen suunnittelemien maakuntien sijaan. Maakunnista tulisi suuryhtiön vähemmistöosakkaita. Päätöksenteko ja keskusteluyhteys siirtyisi entistä kauemmas, vaikka ELY-keskuksia kritisoidaan jo nyt mm. paikallistuntemuksen puutteesta.

Taimela kritisoi liikenneministeri Anne Bernerin ajattelua, jossa yhteiskunnan varoin rahoitettua julkinen infrastruktuuri siirrettäisiin valtion budjetin ulkopuolelle. Taimelan mielestä liikenneväylien tulisi jatkossakin olla osa valtion talousarviota.

─ Väylien rahoituksen kannalta erillisrahoitus olisi hyvä ratkaisu, mutta se kaventaisi jatkossa budjetin liikkumatilaa entisestään ja vähentäisi vaihtoehtoja valtion taloudessa tulevaisuudessa. Liikenneväylät ovat kuitenkin luonnollinen monopoli ja strategista kansallisomaisuutta, eivät millään tavalla erillään muusta yhteiskunnasta. Taimela päättää.

AVAINSANAT

Nyt myös hallituspuolueiden nuorisojärjestöt antavat kritiikkiä Bernerin kaavailuille

Keskustanuorten mielestä liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) esittelemä liikenneverkkouudistus pitää sisällään useita parannus- ja uudistusehdotuksia, mutta liikenteen kilometrihinnoitteluun ei voida mennä.

Järjestön mukaan ajokilometrien laskuttaminen astuisi alueellisen tasa-arvon varpaille. Kilometrien hinnoista syntyisi nopeasti aluepoliittinen kiistakapula.

Keskustanuorien mukaan pitkät etäisyydet tulevat syrjäseuduilla asuville kalliiksi.

Kokoomusnuoret puolestaan vaatii, että ajoneuvojen seurantajärjestelmää ei tule hyväksyä.

”Tienkäyttömaksut eivät saa perustua sellaiselle autoilijoiden seurantamenetelmälle, joka loukkaisi kansalaisten ja tienkäyttäjien yksityisyydensuojaa. Jokaiselle tienkäyttäjälle on taattava mahdollisuus valita seurantavapaa liikkuminen”, painottaa Kokoomusnuorten puheenjohtaja Daniel Sazonov.

”Uudistuksille – mittavillekin – on Suomessa tilausta. Ne on kuitenkin tehtävä niin, että kansalaisten perustavanlaatuiset oikeudet eivät vaarannu. Laissa turvattu yksilönvapaus ja yksityisyydensuoja ovat keskeisiä kokoomuslaisia arvoja, joita Kokoomuksen on yksiselitteisesti puolustettava kaikkien yhteiskunnallisten uudistusten ja reformien yhteydessä”, toteaa kokoomuksen puoluevaltuustolle laaditun aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja Pessi Marttunen.

”Aloitteemme hyväksyessään kokoomuksen puoluevaltuusto asettaa tiukat reunaehdot kokoomuksen liikennereformista vastaaville toimijoille. Se edellyttää, että Kokoomus voi hyväksyä vain sellaisen ratkaisun, joka turvaa liikkumisessa yksilönvapauksien toteutuminen ja takaa jokaiselle tienkäyttäjälle mahdollisuuden valita seurantavapaa tienkäyttö ja liikkuminen.”

Keskustelua aiheesta