Aiemmin tätä on vaatinut muun muassa Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi.

– Kyllä tarvittaisiin, Pöysti vastaa Demokraatille kysymykseen selvityksen tarpeesta.

Ruotsissa on käynnistetty vastaavanlainen parlamentaarinen komiteatyö.

Pöysti sanookin esittävänsä, että oikeusministeriö ryhtyy asiassa toimiin Suomessa. Hän toteaa, että ylimpänä laillisuusvalvojana hänellä on toimivalta tehdä aloitteita lainsäädännön kehittämiseksi havaitessaan niissä puutteita tai kehittämistarpeita.

– Oikeusministeriön on hyvä harkita asiaa ja tarkemmin sen toteuttamistapaa, Pöysti sanoo.

Yleisiä näkökohtia Pöystin ajattelusta on ollut luettavissa jo paraikaa eduskunnan käsittelyssä olevasta Oikeuskanslerin kertomuksesta 2020.

Miksi tällainen selvitys pitäisi tehdä Suomessa juuri nyt? Pöysti vastaa, että osa yleistä eurooppalaista kehitystä on ollut oikeusvaltioissa esille noussut taantuminen.

– Koska kansainvälisessä vertailussa on ryhdytty kiinnittämään huomiota siihen, onko kaikissa maissa riittävät takeet sellaisten tilanteiden kannalta, joissa parlamentti lainsäätäjänä ja hallitus yhdessä eksyvät oikeusvaltion polulta.

Pöysti toteaa, ettei näe asian olevan juuri tällä hetkellä Suomessa ajankohtainen tai polttava ongelma.

– En ole Suomessa havainnut tällaista oikeusvaltiouhkaa. Mutta juuri siksi asia on ajankohtainen, että tällaiset asiat täytyy miettiä laajapohjaisesti silloin, kun se ei ole omassa maassa konkreettinen ajankohtainen kysymyksenasettelu.

Kysymykseen, mistä suunnasta oikeusvaltiota uhkaavia voimia Suomessa voisi nousta, Pöysti vastaa, että kaikki merkittävät eduskuntapuolueet maassamme ovat sitoutuneet parlamentaariseen demokratiaan.

Kansainvälisessä kehityksessä vaaroja on kuitenkin nähty. Pöysti viittaa myös siihen, että suomalainen oikeuslaitos on nostanut huolta esiin.

Suomessakin on pohdittu esimerkiksi sitä, voisiko hallitus täällä puuttua tuomioistuinlaitoksen toimintaan lisäämällä tuomarien määrää tai erottamalla heitä eläkeikää laskemalla. Tässä yhteydessä on nostettu esiin ainakin Puolan tapahtumat, jotka oikeuskanslerikin nostaa haastattelussa esiin.

Pöystin näkemys on se, että Suomessa ylimpien tuomioistuinten tuomareiden määrästä ja eromisiästä sekä virassapysymymisoikeudesta voisi säätää perustuslain tasolla.

Pöysti ei kuitenkaan halua ottaa asioihin vielä kovin yksityiskohtaisesti kantaa tässä vaiheessa.

– Ruotsalaiseen keskusteluun viitaten Suomessa olennaisia kysymyksiä olisi, pitäisikö ylimpien tuomioistuinten jäsenmäärä olla perustuslaissa ja onko joitakin muita oikeuslaitosta koskevia säännöksiä, joiden olisi syytä säätää nimenomaan perustuslain tasolla. Tässä yhteydessä voisi mielestäni harkita myös sen, että tuomioistuinten roolia perustuslain jälkikontrollissa vahvistettaisiin niin, että perustuslain 106 pykälästä poistettaisiin ristiriidan ilmeisyyden vaatimus.

Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta. Täällä lakien jälkikäteinen valvonta tapahtuu tuomioistuimissa eli viime kädessä korkeimmissa oikeuksissa. Niillä on tällä hetkellä perustuslain 106 §:n mukaan velvollisuus olla soveltamatta lakeja, jotka ovat ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Korkeimpien oikeuksien valta siis kasvaisi, jos niitä nyt rajoittava ilmeisyyden vaatimus poistettaisiin.

Pöysti pohtisi niin ikään perustuslain tasolle harkittavaksi ylimpien tuomioistuimien eli Korkeimman oikeuden ja Korkeimman hallinto-oikeuden yhteistyötä, jossa ne voisivat alkaa antaa lausuntoja yhteisessä lausunnonantokokoonpanossa. Tämäntyyppistä ajatusta on väläyttänyt myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Tällä hetkellä perustuslain mukaan presidentin on mahdollista pyytää lausuntoa joko KHO:lta tai KKO:lta lakia vahvistaessaan.

– Se voisi samalla logiikalla olla yhteisen kokoonpanon lausunto, Pöysti sanoo.

Pöysti näkee, että yhteiskokoonpano voisi antaa lausuntoja myös lakien valmisteluvaiheessa eduskunnalle ja valtioneuvostolle.

Pöysti katsoo, että KHO:N ja KKO yhteistyö lausuntojen antamisessa toisi ”institutionaalista taetta ylimpien tuomioistuinten lainkäytön yhtenäisyydellä”.

Tässä yhteydessä Pöysti mainitsee myös tavalliseen lainsäädääntöön eli tuomioistuinlakiin liittyvän muutostarpeen.

– Jos valtioneuvosto tai tasavallan presidentti eivät yhdy tuomarinimitykseen, pitäisikö säätää laissa, että nimitys palautetaan tuomarinvalintalautakuntaan uudelleen valmisteltavaksi. Olen Oikeuskanslerin kertomuksessa kuvannut, että laillisuusvalvonnassa tämä olisi asianmukainen tapa, mutta asiasta ei ole missään säädetty.

Kun suomalaisesta oikeusvaltiosta ja sen mahdollisista sudenkuopista on keskusteltu, esille ovat nousseet myös muun muassa valtakunnansyyttäjän aseman turvattuus, tasavallan presidentin rikosoikeudellisen vastuun laajentaminen sekä perustuslakivaliokunnan vallankäyttö.

Lakimiesuutisissa valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ilmoitti jo loppuvuodesta 2019 pitävänsä suomalaista oikeusvaltiota huomattavan heikkona institutionaalisten järjestelyjen osalta. Jos on riittävästi poliittista voimaa ja halua, riittävän enemmistövallan saanut ryhmä voi yrittää lähteä jyräämään haluamaansa politiikkaa ja lainsäädäntöä.

– Säädettävien lakien perustuslainmukaisuuden valvonnassa on keskeisessä roolissa eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka jäsenet on nimetty kansanedustajista samalla tavalla poliittisten voimasuhteiden mukaan kuin muissa valiokunnissa. Sen jäsenet on siten helppo vaihtaa itselle sopiviksi, Ojanen sanoi.

Oikeuskansleri Pöysti toteaa, ettei ole tätä asiaa kovin pitkälle pohtinut, sillä kysymys on eduskunnan sisäisestä toiminnasta.

Hän muistuttaa, että suomalaisen perustuslaillisuuden yksi tärkeimmistä takeista on se, että eduskuntatyössä on sitouduttu sovinnaissääntöihin eli demokratiaa ja oikeusvaltiota kunnioittaviin käytäntöihin.

– Niihin kuuluu se, että perustuslakivaliokunnan jäsenten valintaa ei käytetä tarkoituksessa vaikuttaa yksittäisen asian ratkaisemiseen. Tämä on hyvin tärkeä sovinnaissääntö, johon kaikkien olisi hyvä sitoutua ja toistaiseksi on sinänsä sitouduttu. Jos tähän haluttaisiin jotakin sääntöjä tehdä, se olisi eduskunnan työjärjestyksen eli tavallisen lain tasoinen asia. Tällä alueella on aika vaikea ajatella perustuslaintasoisia säännöksiä, joilla sovinnaissääntöä voitaisiin vahvistaa, Pöysti sanoo.

Pöysti nostaa tässä yhteydessä esiin sen, että eräällä tavalla eduskunnan ja perustuslakivaliokunnankin kontrollia olisi se, jos ristiriidan ilmeisyys-vaatimus poistettaisiin korkeimpien oikeuksien arvioidessa lakien soveltamista.

Syyttäjänlaitoksen asemaa ja riippumattomuutta Suomessa Tuomas Pöysti sanoo pitävänsä riittävänä. Kolme vuotta takaperin valtioneuvosto irtisanoi valtionsyyttäjän virkamieslain perusteella. Tuomarin erottaminen taasen olisi mahdollista vain tuomioistuinpäätöksellä.

– Valtakunnansyyttäjän asemassa en näe mitään akuutteja erityisiä tarpeita tai huolia. Sehän oli kuitenkin aika poikkeuksellinen tilanne, josta valtakunnansyyttäjän irtisanominen viimeksi johtui.

Sen sijaan oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen aseman riippumattomina laillisuusvalvojina Tuomas Pöysti olisi valmis kirjaamaan perustuslain tekstiin. Nyt asia lukee vain perustuslain perusteluissa. Tällainen muutos estäisi Pöystin mielestä ajatuksellisia harhoja siitä, että oikeuskanslerin toiminta valtioneuvoston yhteydessä tai oikeusasiamiehen toiminta eduskunnan yhteydessä antaisivat valtioelimille mahdollisuuden vaikuttaa näiden laillisuusvalvonnan sisältöön.

Perustuslain mukaan tasavallan presidentin rikosoikeudellinen vastuu virkatoimesta rajoittuu tällä hetkellä vain maanpetosrikokseen, valtiopetosrikokseen ja rikokseen ihmisyyttä vastaan.

Jos presidentti syyllistyisi virkatoimessaan johonkin muuhun kuin näihin kolmeen rikostyyppiin, rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen ei olisi mahdollista. Tähän on kiinnittänyt huomiota oikeusasiamies Petri Jääskeläinen.

– Nyt kun seuraa, mitä maailmalla tapahtuu, valtionpäämiehen rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisen mahdollisuus on yksi kysymys, jota voisi olla syytä harkita. Suomen osalta se on näihin kolmeen rikoskategoriaan rajattu. Jos tasavallan presidentti syyllistyisi johonkin muuhun, vaikka kuinka törkeään rikokseen, rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen ei ole mahdollista, Jääskeläinen sanoi kesäkuussa Demokraatille.

Hänkin nosti esiin sen, että oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvät kysymykset ovat olleet paljon esillä EU:n piirissä. Jääskeläisen mukaan presidentin rikosoikeudellinen vastuu on yksi asia, jota olisi syytä harkita ”silloin kun pohditaan oikeusvaltion turvaamiseen liittyviä kysymyksiä joissakin toisenlaisissa olosuhteissa”.

– Eräissä maissa on ollut tietoista pyrkimystä oikeusvaltioperiaatteen murtamiseen. Olisi naiivia ajatella, että Suomessa ei koskaan voisi tapahtua niin. Sen vuoksi näitä asioita on syytä harkita ja varautua siihen, että joskus olosuhteet voivat olla toisenlaiset, Jääskeläinen sanoi.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti toteaa, että tasavallan presidentin rikosoikeudellinen vastuu on Suomessa varsin rajoitettu historiallisista syistä. Suomi ei ole kummajainen monien muiden maiden joukossa.

Pöysti muistuttaa, että Suomessa valtioneuvosto huolehtii presidentin päätösten laillisuudesta. Jos presidentin päätös olisi lainvastainen, valtioneuvoston tulisi saatuaan lausunnon oikeuskanslerilta ilmoittaa, ettei päätöstä voida panna täytäntöön.

Koska valtiosäännössä on muutoinkin rajoitettu presidentin valtaa, tämä ei ole Pöystin mielestä samalla tavalla polttava kysymys kuin ehkä joskus takavuosina olisi ollut.

Pöysti ei kuitenkaan torppaa sitä, etteikö presidentinkin rikosoikeudellista vastuuta ja perusteltavuutta tämän päivän näkökulmasta olisi hyvä miettiä.

– Jos perustuslakia lähdetään avaamaan, toki tätäkin voi siinä samassa yhteydessä pohtia.

Pöysti kuitenkin toteaa, ettei ole itse miettinyt sitä, millaisia rikosnimikkeitä tasavallan presidentin rikosoikeudelliseen vastuuseen virkatoimessa voisi lisätä.