– Jos siis tasavallan presidentti syyllistyisi virkatoimessaan johonkin muuhun kuin noihin kolmeen rikostyyppiin, rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen ei olisi mahdollista, Jääskeläinen jatkaa kirjoituksessaan.

Miksi Jääskeläinen sitten nostaa tämän asian esiin?

– Nyt kun seuraa, mitä maailmalla tapahtuu, valtionpäämiehen rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisen mahdollisuus on yksi kysymys, jota voisi olla syytä harkita. Suomen osalta se on näihin kolmeen rikoskategoriaan rajattu. Jos tasavallan presidentti syyllistyisi johonkin muuhun, vaikka kuinka törkeään rikokseen, rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen ei ole mahdollista, Jääskeläinen sanoo Demokraatille.

– Oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvät kysymykset ovat nyt olleet hyvin paljon esillä EU:n piirissä. Eräissä maissa on ollut tietoista pyrkimystä oikeusvaltioperiaatteen murtamiseen. Olisi naiivia ajatella, että Suomessa ei koskaan voisi tapahtua niin. Sen vuoksi näitä asioita on syytä harkita ja varautua siihen, että joskus olosuhteet voivat olla toisenlaiset, Jääskeläinen toteaa.

– Niiden tietojen mukaan, joita minulla on, se olisi tapahtunut heidän omaa perustuslakiaan rikkoen. Ja Puolan oikeusasiamies on ollut myös vaikeuksissa. Näitä on ihan unioninkin piirissä.

Ehdottaako Jääskeläinen siis suoraan, että Suomessa tasavallan presidentti -instituution rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisen alaa laajennetaan ja asiassa ryhdytään toimiin.

Jääskeläinen haluaa puhua ehdottamisen sijaan asian harkitsemisesta.

– Se on yksi asia, jota olisi syytä harkita silloin kun pohditaan oikeusvaltion turvaamiseen liittyviä kysymyksiä joissakin toisenlaisissa olosuhteissa, hän muotoilee.

– Asia edellyttäisi perustuslain muutosta. Se on joka tapauksessa iso, pitkä prosessi eikä nyt varmasti pelkästään tuon takia lähdetä perustuslakia avaamaan. Mutta tämäkin on yksi sellainen asia kun oikeusvaltion rakenteita ja kestävyyttä toisenlaisissa olosuhteissa tarkastellaan, että se olisi syytä ottaa harkittavaksi. Eli onko tasavallan presidentin rikosoikeudellisen vastuun piiri riittävä joitakin toisenlaisia oloja ajatellen, hän toistaa.

Jääkeläinen ei myöskään allekirjoita tulkintaa, että hän olisi juuri nyt ehdottamassa, että oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Suomessa pitäisi alkaa jotenkin laajemmalla kammalla ja perustuslakia silmällä pitäen käydä läpi?

– Olen nostanut esiin sellaisia asioita, jotka oikeusvaltioperiaatteen turvaamisen ja oikeusasiamiehen tehtäväpiirin näkökulmasta ovat olleet huomion arvoisia. Perustuslain mukaan oikeusasiamies voi panna vireille tasavallan presidentin rikosoikeudellista vastuuta koskevan asian, hän muistuttaa.

Myös siinä Jääskeläinen on vähäsanainen, miten presidentti-instituution rikosoikeudellisen vastuun piiriä voisi käytännössä harkita laajennettavan. Kysyttäessä hän nostaa kuitenkin esimerkkinä esiin törkeän virka-aseman väärinkäyttämisen.

– Sen piiriin mahtuu hyvin monenlaisia tekoja ja ne voivat olla hyvin törkeitä. En ota nyt yksilöidymmin kantaa. Ajatus nyt kuitenkin on se, että kun se on nyt rajattu näihin kolmeen (maanpetosrikokseen, valtiopetosrikokseen ja rikokseen ihmisyyttä vastaan), voisi olla aihetta harkita, onko se riittävä.

Jääskeläinen tuo vuosikertomuksessa yleisemminkin esille, miten rikosoikeudellisen virkavastuun toteuttamisen mahdollisuus on yksi keskeinen osa oikeusvaltion periaatetta.

– Silloin, jos joku harkitsee julkisen vallan väärinkäyttämistä ja siihen liittyy rikosoikeudellisen virkavastuun toteuttamisen mahdollisuus, se on yksi keskeinen pidäke väärinkäytölle.

Hän nostaa esimerkkinä sen, että julkisen vallan antamista yksityiselle puolelle sääntelee perustuslain 124 pykälä.

– Perustuslakivaliokunta on tätä pykälää koskevassa käytännössä hyvin tiukasti edellyttänyt aina, että kun julkinen hallintotehtävä annetaan yksityiselle, siihen täytyy liittyy rikosoikeudellisen virkavastuun mahdollisuus.

Jääskeläisen näkemyksistä tulee mieleen, että hiljattain Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) presidentti Kari Kuusiniemi sanoi, että Suomessa tulisi käynnistää selvitys tuomioistuinten riippumattomuuden takeista.

Asiasta uutisoi huhtikuussa Helsingin Sanomat.

Lehdessä käytiin läpi, miten Ruotsissa ja Suomessa ei ole turvattu kunnolla tuomioistuinten riippumattomuutta perustuslaissa. Jos tuomioistuimien toiminnasta ei säädetä tarkasti perustuslaissa, yksittäiset hallitukset voivat halutessaan vaikuttaa niiden toimintaan suhteellisen helposti. Tällöin tavallisen lainsäädännön muuttamiseen riittää yhdenkin äänen enemmistö lakiesityksestä äänestettäessä eduskunnassa. Perustuslaissamme ei esimerkiksi määritellä tuomareiden eläkeikää eikä ylimpien oikeusasteiden tuomareiden määrää.

– Ne voidaan muuttaa tavallisella lainsäädännöllä. Yksinkertainen enemmistö äänistä eduskunnassa riittää, Kuusiniemi huolehti Helsingin Sanomien mukaan.

Kuusiniemen näkemyksiin Jääskeläinen toteaa sen koommin yksilöimättä kantojaan, että kaikki sellainen joka tähtää oikeusvaltion turvaamiseen, on tärkeää.

– Oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa oman puheenvuoroni lopussa totean, että Suomessa oikeusvaltiota on hoidettu hyvin mutta myös toisenlaisiin olosuhteisiin on syytä varautua, Jääskeläinen päättää Demokraatille.

———————-

Vesi-, jäte- ja sähköhuollosta vastaavat yritykset oikeusasiamiehen valvontaan?

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen puuttuu vuosikertomuksen puheenvuorossaan myös ministerivastuuasioiden käsittelyn mahdollisiin uudistamistarpeisiin.

Hän kirjoittaa, miten keskustelussa on esitetty, että syyteharkinnan suorittaminen sopii huonosti eduskunnalle ja ehdotettu syyteharkinnan osoittamista oikeusasiamiehen, oikeuskanslerin tai valtakunnansyyttäjän tehtäväksi.

– Jos näin haluttaisiin tehdä, mielestäni syyteharkintavalta sopisi parhaiten oikeusasiamiehelle, hän toteaa.

Hän jatkaa, että eduskunnan oikeusasiamiehellä ja valtioneuvoston oikeuskanslerilla on jo nykyisin yksinomainen toimivalta nostaa syyte ja ajaa syytettä korkeimpien oikeuksien jäseniä vastaan valtakunnanoikeudessa.

– Ylimpien laillisuusvalvojien keskinäisessä suhteessa ministerivastuuasian syyttäjäntehtävät sopisivat paremmin oikeusasiamiehelle, koska oikeusasiamies on eduskunnan valitsema, sen puolesta toimiva laillisuusvalvoja. Siten oikeusasiamies toteuttaisi välillisesti sen ministerivastuuasioiden nykyisen käsittelyjärjestyksen tausta-ajatuksen, että valtioneuvoston jäsenet ovat virkatoimistaan paitsi poliittisessa, myös oikeudellisessa vastuussa eduskunnalle. Lisäksi oikeusasiamies on arkityössään etäämpänä valtioneuvoston jäsenistä kuin valtioneuvoston oikeuskansleri.

Jääskeläinen kirjoittaa myös, että oikeusasiamiehellä on hyvin keskeinen rooli oikeusvaltioperiaatteen turvaamisessa ja siksi oikeusvaltioperiaatteen turvaaminen kytkeytyy oikeusasiamiehen toimintaedellytysten turvaamiseen.

– Niiden kannalta on keskeistä, että yksilön oikeusasemaan läheisesti liittyviä tehtäviä ei jää oikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle, ja että oikeusasiamiehen riippumattomuutta ei vaaranneta.

Esimerkiksi luottotietoyhtiöiden toiminta ei kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan, vaikka yhtiöiden keräämät ja luovuttamat maksuhäiriötiedot vaikeuttavat monin tavoin satojen tuhansien ihmisten tavanomaista elämää. Toinen esimerkki voisi Jääskeläisen mukaan olla Länsimetro Oy, joka on Espoon ja Helsingin kaupunkien yhteisesti omistama osakeyhtiö. Yhtiön tehtävänä on rakentaa, omistaa, ylläpitää ja kehittää julkisin varoin julkista metrojärjestelmää, mutta sen toiminta ei kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan, päinvastoin kuin metrojärjestelmän itäisestä osuudesta vastaava Helsingin kaupungin liikennelaitos.

– Luottotietoyhtiöiden osalta oikeusasiamiehellä on mahdollisuus ns. valvonnan valvontaan, sillä luottotietoyhtiöitä valvoo tietosuojavaltuutettu, joka puolestaan kuuluu oikeusasiamiehen valvonnan piiriin. Sen sijaan Länsimetro Oy:n osalta oikeusasiamiehellä ei ole välillisenkään valvonnan mahdollisuutta. Tällaiset ongelmat olisivat korjattavissa tavallisella lailla säätämällä mainitunlaiset tehtävät julkisiksi hallintotehtäviksi, jolloin ne tulisivat suoraan perustuslain nojalla oikeusasiamiehen valvonnan piiriin.

– Joissakin maissa on erikseen säädetty, että ihmisten jokapäiväisen elämän kannalta tärkeät toiminnot, kuten vesi-, jäte- ja sähköhuollosta vastaavat yritykset, kuuluvat oikeusasiamiehen valvontavaltaan. Tällaista sääntelyä voisi olla syytä harkita meilläkin. Sama voisi koskea puhelinoperaattoreitakin – ainakin salaiseen tiedonhankintaan ja pakkokeinoihin sekä tiedusteluun liittyvien tehtävien osalta, Jääskeläinen toteaa vuosikertomuksessa.