Jytyn puheenjohtajan Maija Pihlajamäen mukaan kotihoitoa vaivaa paheneva resurssipula, joka näkyy riittämättömänä henkilöstön määränä. Se vaikuttaa hoivatyön laatuun.

– Tarvitaan sitovaa vanhustyön – kotihoidon ja laitoshoidon – henkilöstömitoitusta. Pelkkään hyvään tahtoon tai yritysten yhteiskuntavastuuseen ja omavalvontaan ei voi luottaa.

Pihlajamäki moittii, että vanhustenhoidosta on tullut kovaa bisnestä, jossa yritysten voiton tavoittelu ajaa inhimillisyyden yli.

Kotihoitoala on hyvin naisvaltainen ja Jytyn jäsenistöstä sen piirissä toimii merkittävä osa. Kotihoidon asiakkaan luona tehtävät käynnit voivat vaihdella muutamista kerroista kuukaudessa useisiin käynteihin vuorokaudessa.

Jyty laskee, että kotipalvelun työntekijällä voi olla työvuoron aikana kotikäyntejä jopa 15–20. Kun lasketaan siirtymiset paikasta toiseen vaikkapa omalla autolla, kohtaamiset hoitotoimenpiteineen jäävät työpäivän aikana todella lyhyiksi, minimissään 10–15 minuutiksi.

Nordcare 2 -tutkimuksen mukaan kotihoidon työolot ovat heikentyneet ja asiakasmäärät nousseet merkittävästi. Samalla kotihoidon työntekijöiden työpaine on noussut Pohjoismaiden korkeimmalle tasolle, joka on näkynyt esimerkiksi palkallisen ja palkattoman ylityön lisääntymisenä. Muihin Pohjoismaihin verrattuna vanhustyön henkilöstömitoitus on Suomessa pienin.

Yhteiskuntapolitiikan professorin Teppo Krögerin mukaan miljardi euroa vuodessa nostaisi Suomen vanhustenhuollon Pohjoismaiselle tasolle. Esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan panostukset ovat noin 1,7 kertaa suuremmat Suomeen verrattuna.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n kotihoidon tutkimuksesta selviää, että vaikka asiakasmäärät ovat kasvaneet, henkilöstön kokonaismäärä kotihoidossa on laskenut joissakin maakunnissa. Nouseva asiakaspaine, mutta yhtä aikaa vähenevät resurssit kohdistuvat etenkin Uudellemaalle ja suuriin kaupunkeihin.

– On hyvin erikoista, että Uudellamaalla, jossa on parhaat taloudelliset resurssit vastata vanhusväestön lisääntyvään määrään, kotihoidon henkilöstöresursseja on vähennetty, Pihlajamäki ihmettelee.

Hän pelkää, että mikäli henkilöstö uupuu työtaakan alle, on uhkana työntekijöiden pako alalta. Samalla uusien ja ammattitaitoisten kotihoidon työntekijöiden löytäminen on entistä hankalampaa.