– Suomalaisilla ikäihmisillä ja vanhuksilla on oltava takuu siitä, että kun tulee vanhaksi niin pidetään huolta, Mäkisalo-Ropponen huomautti.

Erityistä huolta hän kiinnitti kysymyksessään muistisairaisiin ja heidän kotihoitoonsa.

– Me kaikki varmasti ymmärrämme, miten suuri on hätä, jos ei tiedä, missä on. Tähän hätään ei teknologia auta – kuten ministeri on kirjalliseen kysymykseeni aiheesta vastannut. SDP haluaa, että ikäihmisistä ja myös muistisairaista pidetään huolta.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) aloitti vastauksensa vakuuttelemalla, että kotihoito ei sinällään ole kriisissä. Ministerin mukaan Suomessa on paljon hyvää, jonkin verran huonoa, mutta pääsääntöisesti keskinkertaista tai parempaa hoivaa.

Hän kertoi hallituksen tunnistavan Terveyden ja hyvinvointilaitoksen tutkimuksen nojalla, että käyntikertojen määrät vanhusten luona ovat pysyneet jokseenkin ennallaan. Mutta paineet etenkin suurissa kaupungeissa kasvavat. Saarikon mukaan juuri kaupungeista nousee lööppeihin ikäviä uutisia kotihoidon tilasta.

– Valitettavaa on se, että onnistumiset ja arvokas työ kotihoidon henkilöstöltä harvoin päätyy lööppiin, epäonnistumiset useammin.

Mäkisalo-Ropponen jatkoi toteamalla hänen silmäänsä näyttävän yhä, että hallituksen kärkihankkeista ja muista ponnisteluista huolimatta lehdistä saa edelleen viikottain lukea vanhusten ja hoivaajien sekä huolta kantavien omaisten hätähuutoja. Hän korosti, että viimekädessä asiasta vastaavat Suomessa ministeri ja hallitus.

– Edellisen vastauksenne perusteella kuulostaa siltä, että olette nostaneet kädet pystyyn, laittaneet silmät kiinni ja odotatte hallituskauden loppua, Mäkisalo-Ropponen totesi.

– Olisin odottanut, että esimerkiksi hallituksen kehysriihessä olisi lisätty rahoitusta tähän lehtien palstoilta ja ihmisten palautteista pursuavaan hätään.

Saarikko myönsi, ettei voi olla täysin tyytyväinen kotihoidon kokonaistilaan, eikä ikävästi esiin nousseeseen kotihoidon huonoon maineeseen. Saarikko lisäsi vielä, ettei Sipilän hallitus ole leikannut kuntien valtionosuuksia ei ole leikattu. Valtionosuuksilla rahoitetaan juurikin vanhustenhoidon kaltaisia peruspalveluita.

Saarikko avasi myös hallituksen kärkihankketta, johon Mäkisalo-Ropponen oli viitannut Hänen mukaansa työ tapahtuu käytännön kentällä ja hän kertoi, kuinka asiantuntijoiden mukaan hankkeen parasta antia on tällä hetkellä kotihoidon ensimmäisen yhteydenoton paraneminen.

– Mutta kuten edustaja totesi, kotihoidossa on yhä paljon parantamisen varaa.

SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina nosti puolestaan esiin hallituksen viime vuonna toteuttaman 35 miljoonan euron leikkauksen nimenomaan vanhustenpalveluihin. Leikkaukset ovat yhä voimassa. Hän totesi summan vastaavan noin 1 000 työntekijän palkkaamista alalla, jossa hoitajapula on yksi suurimmista ongelmista.

Guzenina kysyikin Saarikolta, miksei hallitus ole perunut leikkausta ja palkannut tilalle esimerkiksi työntekijöitä.

Kansaneustaja Anneli Kiljunen (sd.) huomautti lisäksi, kuinka kotihoidon työntekijöistä ainoastaan 19 prosenttia on sitä mieltä, että hoitosuunnitelmat ovat toteutuneet suunnitellusti.

– Kääntäen voitaisiin tulkita, että 80:n prosentin kotihoidon piirissä olevien asiakkaiden hoitoa laiminlyödään, Kiljunen totesi.

– Arvoisa ministeri, mitä te tulette tekemään, jotta kunnat korjaavat tilanteen? Asia edellyttää erityisiä toimenpiteitä valtiolta ja hallitukselta.

Guzeninalle ministeri totesi, että desimaalien laskeminen on hänen mielestään hieman liian kaavamainen tapa lähestyä kysymystä. Hän korosti, että kuntien valtionosuuksista hallitus ei ole leikannut ja siten heikentänyt vanhuspalveluita. Kiljuselle Saarikko vastasi puolestaan kertomalla, että hallituksen kärkihankkeella etsitään paraikaa vastauksia, jolla kotihoidon laatua saataisiin parannettua.

– Minulla on suuret odotukset niihin, mutta en tietenkään voi luvata, että ne ratkaisisivat kaikkea.

Saarikko siirsi vastuuta myös kuntien harteille.

– Toiseksi, olen kanssanne samaa mieltä, että on hämmentävää, kun yhteisellä päätöksellä Suomessa on päädytty vähentämään laitosvaltaisuutta, niin samanaikaisesti kunnat eivät ole kohdistaneet henkilöstöä riittävällä tavalla vastaavasti kotihoitoon, Saarikko totesi.

– On alueita, missä on tapahtunut parannuksia. Mutta jostain merkillisestä syystä alueelliset erot näyttävät olevan suuria, vaikka raha ja laki on kaikille sama.