Nyt on pakko tehdä jotain, korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akava painottaa. Nykyinen työturvallisuuslaki ei anna sen mukaan tarpeeksi tehokkaita ja ymmärrettäviä työkaluja puuttua terveydelle vaaralliseen psykososiaaliseen kuormitukseen.

– Ongelma ei katoa itsestään vain seuraamalla ja katsomalla, mihin tilanne kehittyy, Akavan tasa-arvo- ja työympäristöpäällikkö Lotta Savinko totesi kertoessaan mediatilaisuudessa, miksi asetus psykososiaalisesta kuormituksesta on niin tärkeä erityisesti akavalaisessa kentässä.

Hänen mukaansa nykymenolla vaarana on, että työn terveyttä vaarantava kuormitus vain lisääntyy, kun työ muuttaa muotoaan ja työsuhteiden kirjo laajenee.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen tavoitteena on puolittaa viiden vuoden aikana sairauspoissaolot, jotka johtuvat uupumuksesta ja työpahoinvoinnista. Savinko pitää tavoitetta tärkeänä, mutta keinoja siihen on esitetty toistaiseksi vähänlaisesti.

Sama trendi näkyy myös Eläketurvakeskuksen tilastosta samalta vuodelta: lähes 100 000 on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön takia. Heidän osuutensa oli 55 prosenttia kaikista.

– Mielenterveyden syyt korostuvat nuorilla ja erityisesti naisilla, Savinko huomauttaa.

Vain kolmasosa heistä, jotka siirtyvät mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle määräaikaisesti, palaa takaisin työelämään.

– Tämä on tragedia yksilölle, työyhteisölle ja koko yhteiskunnalle. Väestömme ikääntyy, joten meidän täytyisi pystyä pitämään kaikki työlliset työkykyisinä mahdollisimman pitkään, Savinko painottaa.

AKAVA on pitänyt työhyvinvoinnin tärkeyttä esillä jo vuosia. Viesti liittojen jäseniltä kertoo miksi. Kyselystä vuosina 2021-22 selvisi, että akavalaisista 46 prosenttia piti psykososiaalista kuormitusta ja nimenomaan uupumusta melko suurena tai suurena vaarana omalle työkyvylleen.

– Töitä on liikaa, työ läikkyy vapaa-ajan puolelle, useita työtehtäviä pitää hoitaa yhtä aikaa, aikataulut ovat kireitä… Samat asiat kuormittavat koko ajan, Savinko kertoo.

Hän sanoo suoraan, ettei nykytila ole hyväksyttävissä vaan jotain on tehtävä. Ohjeet, oppaat ja koulutus eivät riitä.

Tätä vaatimusta alleviivaavat myös työsuojeluviranomaisten huomiot, joiden mukaan lähes puolella työpaikoista on jonkinasteisia puutteita psykososiaalisen kuormituksen hallinnassa, terveysvaaran arvioinnissa ja näihin tapauksiin puuttumisessa – ennaltaehkäisevästä toiminnasta puhumattakaan.

– Työturvallisuuslain säädösten kokonaisuus on monimutkainen ja hankalasti ymmärrettävä. Ja laki on kuitenkin se, joka ohjaa toimintaa työpaikoilla ja raamittaa valvontaa. Epäselvyys vaikeuttaa neuvontaa ja ohjeistamista työpaikoilla, Savinko huomauttaa.

PALKANSAAJIEN edustajat ovat Savingon mukaan ovat työryhmässä olleet yhtä mieltä siitä, että tarvitaan asetus, joka sääntelisi täsmällisemmin terveyttä vaarantavaa psykososiaalista kuormitusta. Työnantajat puolestaan ovat pitäneet asetusta turhana ja lisää velvoitteita tuovana.

– Asetus ei tuo lisää velvoitteita sen enempää työnantajille kuin työntekijöillekään. Säännösten tarkentamisessa fokus on ongelmien ennaltaehkäisyssä. Eikös se ole yhteinen tavoite, että työpaikoilla toimittaisiin oikein, että pystyisimme ennaltaehkäisemään haitallista kuormitusta, Savinko korostaa.

Asetus selkeyttäisi ja yhtenäistäisi kokonaisuuden, loisi yhteisen kielen siitä, mistä psykososiaalisen kuormituksen hallinnassa on kyse, hän toteaa.

Esihenkilöillä on tärkeä rooli huolehtia työpaikan työhyvinvoinnista, mutta heidän kuormituksensa jää usein huomiotta. Moni heistä on akavalainen. Savingon mukaan asetus toisi myös heille työkaluja, jotka parantavat heidän osaamistaan havaita omaa ja muiden kuormitusta.

Työturvallisuuslaki on Akavan mielestä painottunut liikaa fyysiseen työturvallisuuteen. Asetus tasapainottaisi psykososiaalista puolta fyysisen rinnalla.

SUOMESSA kannattaisi Savinton mielestä katsoa, mitä muissa Pohjoismaissa on tehty. Suomessa on muihin verrattuna epämääräisin lainsäädäntö psykososiaalisesta kuormituksesta. Muissa sitä säännellään kattavasti lailla ja sitä täsmentävällä asetuksella.

Akava on korostanut pitkää työhyvinvoinnin ja työkyvyn vaikutusta talouteen ja työllisyyteen. Mitä tehokkaammin siihen puututaan täsmällisellä ja selkeällä asetuksella, sitä parempi.

– Henkisen hyvinvoinnin edistämisellä voidaan saavuttaa merkittäviä vaikutuksia sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyyskustannusten vähenemiseen, tuottavuuden kasvuun ja sitä kautta työurien pidentymiseen ja työllisyyteen.