Hallituksessa on taas lyöty nyrkkiä pöytään, ja moni asia on kuulemma ollut pilalla. EU sosialisoi metsämme, sanoo keskusta ennallistamisesta. Saamelaislaki tai arvonnousuvero rikkovat hallituksen, keskusta vihjaa. Maatalous tarvitsee 300 miljardia lisätukea, tai muuten… sanoo keskusta.

Näitä ulostuloja on nyt kuultu muutaman viikon ajan. Ja kuten tavallista, kaiken pelihousujen repimisen ja draamailun jälkeen hallituskumppanit päätyvät johonkin kompromissiin.

Lakiesitykset kaatuvat, toiset viedään eteenpäin mutta niin ettei niitä välttämättä ehditä käsitellä.

Pölyn laskeuduttua moni politiikan seuraaja jää miettimään, mitä hyötyä showsta tällä kertaa oli, ja kenelle?

Olisihan outoa, jos kannatusgallupien häviäjä ei mitenkään purkaisi hätäänsä ja mielipahaansa.

Palkittu yhteiskunnallisen teatterin tekijä, muun muassa Valtuusto– ja Eduskunta-näytelmistään tunnettu ohjaaja Susanna Kuparinen sanoo ymmärtävänsä hallitusdraamojen syntyä.

Hänen mielestään edes näin vaalien lähestyessä tehtyjä hallituspuolueiden irtiottoja ei pidä väheksyä tai kuvata ”pelkäksi” teatteriksi.

– Poliittinen teatteri on huono metafora kahdesta syystä. Siinä ymmärretään väärin teatterin ja politiikan perimmäinen luonne. Molempia lajeja tehdään tosissaan, teeskentelijöiltä katoaa nopeasti uskottavuus, hän uskoo.

– Politiikan näkeminen pelinä tai teatterina on kyyninen lukutapa, joka piilottaa politiikasta aidot ideologiset erot. Jos joskus joutuisikin tunnetta vähän päkistämään, sekä näyttelijä että poliitikko tietävät, että teeskennellyistä kyyneleistä tulee lopussa aitoja, Kuparinen sanoo.

Moni keskustan kansanedustaja olikin oikeasti sydämistynyt metsäsaamelaisten tai Portugaliin muuttavien eläkeläisyrittäjien puolesta.

JOKAINEN puolue joutuu tekemään pitkän hallitustaipaleen aikana paljon kompromisseja ja leikkausvalintoja ihan talouden realiteettienkin takia.

Kaikkeen hyvään ei ole varaa, ja tämä syö kunnianhimoisten politiikan tekijöiden sielua. Juuri ennen vaaleja moni huomaa kipeästi, mitä kaikkea uudistettavaa on jäänyt tekemättä, hyvistä aikeista huolimatta. Olisiko sittenkin kannattanut jäädä oppositioon?

– Siksi hallituksen loppukauteen pakkautuu valtavasti tunnetta ja katkeruutta, momentum vaikuttaa lipuvan sormien läpi. Käsiin ovat jääneet sabotoidut vero-ohjelmat, koriseva koululaitos ja koteihin yksin kuolevat vanhukset, Kuparinen kuvailee.

NÄYTTÄVÄN hallitusriidan tai siihen johtavan kohun voisi kuitenkin halutessaan käsikirjoittaa hyvinkin laskelmoidusti, dramaturgian keinoja hyödyntäen – vaikka sen esiintyjät olisivatkin mukana aidolla aatteen palolla.

Millaisia törmäyshetkiä hallituksella seuraavaksi on edessä?

– Identiteettipoliittiset kysymyksethän ovat kivoja ja helppoja riidanaiheita kaikille. Useimmiten ne eivät maksa kauheasti rahaa, mutta niillä saadaan demonstroitua eroja puolueiden välille, Kuparinen sanoo.

Lisäksi ne perustuvat useimmiten jonkun kannattajaryhmän aitoihin huoliin, eli syytä ei ole tarvinnut keksiä tyhjästä.

Tällaisia todennäköisesti nähdään vaalitalven aikana vielä moneen kertaan, muidenkin kuin keskustan esittäminä.

EIVÄTKÄ kaikki julkiset erimielisyydet silti tarkoita, että hallitus olisi juuri nyt ajamassa seinään.

Yleisö voi luulla puolueiden riitelevän, vaikka ne vain puhuvat samoista asioista erilaisella politiikan slangilla.

Puolueissa on totuttu viestimään omille kannattajille sisäpiirikielellä, ikään kuin murteella, joka ei avaudu kilpailijoiden äänestäjille.

– Demareiden tuntuu olevan hankalaa yksilöidä mitä verorahoilla saadaan, mitä menokehys tarkoittaa, tai mitkä asiat budjettiriihessä ovat vaakalaudalla. Kommunikaatio jää liturgiseksi, jolloin oppositiosta ja keskusta-rkp-akselilta on helppo huudella emotionaalisia kommentteja siitä, että velka tuhoaa lasten tulevaisuuden, Kuparinen analysoi.

Tähän voisi tietysti vastata yhtä tunnepohjaisesti.

– Pitäisikö sitten mieluummin lasten nykyisyys ja tulevaisuus tuhota heti, aliresursoiduilla kouluilla ja terveydenhuollolla, Kuparinen kysyy.

Tästä ainakin syntyisi hyviä lööppejä – sekä spekulaatioita hallituksen välirikosta tai ilmiriidasta opposition kanssa.

Lue lisää politiikan dramatiikasta, hallitusriidoista ja niiden syntymekanismeista uudesta printti-Demokraatista numero 21/2022.