Yhtä lailla suomalainen ulkopoliittinen keskustelu on tällä hetkellä varsin näivettynyttä, ainakin maamme parlamentissa.

Mika Kari toteaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneita kansanedustajia näyttää olevan eduskunnassa kausi kaudelta vähemmän.

– Edustajien huomio päivän politiikassa tuntuu kiinnittyvän sote-uudistuksiin ja muihin edustajan itse lähemmiksi kokemiin teemoihin. Kiinnostus ulkopolitiikkaan ja sen osaaminenkin on katoamassa. Tämä laji vaatii pitkäjänteistä asioiden seuraamista. Tämä on vähän kuin shakki, jota harva oppii yhden pelin jälkeen, Mika Kari toteaa.

Kari kiinnittää huomiota kuitenkin myös siihen, mitä tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi avatessaan valtiopäivät viime helmikuussa. Puhuessaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta Niinistö muistutti, että viime kädessä eduskunta määrittää Suomen linjaa selontekoihin antamallaan vastauksella.

– Turvallisuudestamme huolehtiminen vaatii jatkuvaa maailman tapahtumien ja poliittisten muutosten seuraamista. Se on välttämätöntä myös kansanedustajien työssä. Rohkaisen siis teitä kaikkia aktiiviseen ulkoisten ilmiöiden tarkkailuun. Omalta osaltani olen mielelläni valmis jatkamaan keskustelua näistä aiheista kanssanne, eri kokoonpanoissa, Niinistö sanoi kansanedustajia opastaen.

– Jotta presidentin ja valtiosäännönkin näkemys ulko- ja turvallisuuspolitiikan viimeisestä linjanvetäjästä säilyisi perustuslain tarkoittamassa vakavuudessa eduskunnalla, se vaatisi laajempaa asioista kiinnostuneiden määrää, Mika Kari toteaa.

Kari vinkkaa eilen julkaistun valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon luovan niin uusille kuin vanhoille kansanedustajille mahdollisuuden tämän politiikan lohkon aktiivisen harrastamisen käynnistämiseen.

Karin huolena on jopa, että eduskunnasta tulisi ulko- ja turvallisuuskeskustelun kulissi.

– Siihen ei pidä ajautua, että valta näiden ratkaisujen tekemisessä olisi liiaksi virkamiehillä vaan valtiollisilla vaaleilla valittujen luottamushenkilöillä kuten presidentillä ja eduskunnalla. Virkamies edustaa hallinnossa yli vaalikausien menevää jatkuvuutta. Vaikka meillä on hyvä virkamieskenttä, voin kuvitella, että joissain ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä ministeriöissä voi olla enemmän halua vaikuttaa asioiden kulkuun kuin olisi tarpeellista, Kari muotoilee.

Jos eduskunnan osaaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kapenee, Karilta on kysyttävä, onko tämä jo itsessään jonkinlainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen uhka.

Kari sanoo sen muodostavan riskin sille, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkän linjan ymmärtäminen hämärtyy. Kyse on nimenomaan pitkän linjan syyn ja seurausten sekä erilaisten kehityskulkujen ymmärtämisestä.

– Mikäli historiaa tuntemattomien päätöksentekijöiden määrä eduskunnassa entisestään kasvaa ja samalla ulkopolitiikan harrastajien määrä vähenee, sillä voi olla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia.

Kari jatkaakin, ettei ulko- ja turvallisuuspolitiikasta pitäisi tulla eduskunnassa ”vain pienen joukon viisastenkerhoa”.

Hän katsoo myös kriittisesti puolueisiin päin ja hämmästelee sitä, miten miesvaltainen puolustusvaliokunnan kokoonpano tällä kaudella on. Jäseninä on 14 miestä ja vain 3 naista.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva muistelee eduskunnan kyselytunteja ja ylipäänsä täysistuntoja viime vuosilta.

– Ethän sinä siellä näe ulkopoliittisia teemoja käytännössä kuin häivähdyksenomaisesti! Se on korkeintaan jokin budjetin aneeminen käsittely, jossa ulkoministeriön ja puolustusministeriö pääluokkien kohdalla käsitellään ulkopolitiikkaa, Kanerva tuhahtaa.

Eilen torstaina Kanerva oli puhelinyhteydessä ruotsalaiseen puolustusvaliokunnan puheenjohtajakollegaan. Puheeksi tuli, miten ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitellään Ruotsissa.

Kanerva kertoo, että siellä on valtiopäivillä temaattisia keskusteluja. Niissä tarkastellaan pala palalta vaikkapa Ruotsin USA-suhteita, EU:n kehitystä tai Venäjän näkymiä.

– Mutta oletko nähnyt eduskunnassa ensimmäisen ensimmäistä tällaista tai näitkö yhtään keskustelua mediassa eduskuntavaalien alla, jossa olisi ulkopolitiikka nostettu keskiöön? Ei tässä ruusutarhassa hirveästi ruusut kuki. Onpa kyse eduskunnasta tai mediasta, on aika hiljaista eri puolilla. Se ei voi olla kenenkään edun mukaista, Kanerva toteaa.

Median ja eduskunnan pitäisi näyttää Kanervan mukaan mallia siitä, miten ulkopolitiikalla on merkitystä.

Kanerva nostaa esiin myös, miten eduskunnan ulkopolitiikan hoitoa on ulkoistettu Ulkopoliittiselle instituutille, joka kyllä tuottaa kiitettävästi tutkimuksia ja selvityksiä.

– Se on eduskunnan laitos, mutta eihän se sitä tarkoita että sillä skipataan eduskunnan oma vastuu, että miten tässä suhteessa pitäisi toimia.

– Olemme nyt ehkä aneemisimmassa vaiheessa ulkopoliittisen keskustelun kanssa kuin ainakaan minä muistan, Kanerva summaa nykytilannetta Suomessa.

Kanerva toisaalta nostaa esiin myös sen, että Suomessa on aina ollut vahva ulkopoliittinen konsensus. Sen ei pitäisi kuitenkaan olla mikään päälleliimattu tavaramerkki.

– Sen aitoustodistus saadaan siitä, että keskustelua myöskin käydään.

Eduskunnassa on ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon sekä puolustuspoliittisen selonteon laadintaa varten parlamentaariset seurantaryhmä. Sekä Kari että Kanerva kuuluvat ryhmään.
Kanerva pitää tätä ryhmää tärkeänä keskustelun areenana. Asioita käydään analyyttisesti läpi.

– Mutta sekin on sisällä käytyä keskustelua eikä se heijastele kansalaistuntoihin millään muotoa, hän huomauttaa.

Ulkoasiainvaliokunta laatii seuraavaksi mietinnön hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta, minkä jälkeen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskustellaan täysistunnossa.

– Rakentavan keskustelun merkitystä ei voida liiaksi alleviivata, Kanerva painotti eilisessä tiedotteessaan selonteon ilmestymisen jälkeen.

Hän oli myös kriittinen.

– Uskottavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on vaikeaa tehdä ilman selkeitä prioriteetteja ja vaikutusmahdollisuuksiemme arviointia. Näin ollen painopisteet on siis pyrittävä asettamaan tarkkaan. En ole täysin vakuuttunut siitä, että nyt julkaistussa selonteossa nämä ohjenuorat olisi täysimääräisesti huomioitu, Kanerva totesi tiedotteessa hivenen vaikeaselkoisesti.

Hän avaa Demokraatille tarkoitusperiään. Selonteon mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa. Globaalit haasteet, kuten ilmastonmuutos ja pandemiat, vaikuttavat siihen itsenäisinä ilmiöinä.

– Ajatukseni on se, että ei ole ensinnäkään täyspäistä ihmistä, joka ei kunnioittaisi ihmisoikeuksia tai osaisi nähdä ilmastonmuutoksen vaaratekijöitä. Se on tietysti itsestään selvää ainakaan vähänkään maailmaa avoimin silmin katsovan ihmisen perspektiivistä. Tässä selonteossa ei ole kuitenkaan näihin asioihin ikään kuin toimintasuunnitelmaa, mitä pitäisi käytännössä tehdä, vaan se jää ilmiöpohjaisuuden toteamiseen, Kanerva selvittää.

Hän huomauttaa, että eteenpäin ei päästä, jos eivät esimerkiksi Kiina, Venäjä ja USA näe, että on heidän etunsa mukaista toimia asioiden edistämiseksi. Kanervan mielestä valtioiden intressien kautta löytyy paras tie saada ilmiöpohjaisiakin asioita järjestykseen.

— Sanotaan niin, että jos Suomi koettaa omalta vähäiseltä osaltaan edesauttaa vaikkapa USA:n ja Venäjän valtionjohtajien dialogin kautta asioita eteenpäin… Se on minusta vaikuttavampi tapa päästä tuloksiin kuin että painopiste asetetaan vaan siihen, että on paheksuttavia ilmiöitä. Selonteon pitäisi olla paperi, josta nähdään miten päästään eteenpäin.

Mika Kari toteaa, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot hallituksesta riippumatta ovat olleet varsin samansuuntaisia ja yleensä vielä jalostuneet eduskuntakäsittelyssä.

– Toivon, että myös tämän eduskunnan aikana eduskunta tuottaa lisäarvoa ja tuo peukalonjälkensä.

Karin mukaan selontekoon heijastuu kulloinkin myös vallassa olevan hallituksen kanta.

– Suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa maailmassa se näkyy yksityiskohdissa, ei kokonaisuudessa. Kun eduskunnan parlamentaarinen seurantaryhmä käsitteli selontekoa, siinä oltiin hyvin laajasti yksimielisiä isosta linjasta.

Selonteossa todetaan jälleen Sipilän (kesk.) kauden tapaan, että ”Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut epävakaampaan suuntaan”. Tätä Mika Kari kritisoi.

– Jos kausi kaudelta jatketaan tuon toteamista, mikä se sitten on se turvallisuustilanteemme jos se vuosi vuodelta jatkuu huolestuttavampaan suuntaan? hän kysyy.

Kari muistuttaa, että Sipilän kaudella tausta tätä todettaessa oli Itä-Ukrainan konflikti ja Krimin valtaaminen, pakolaisaalto sekä Eurooppaa kohdannut terrorismi-iskujen sarja.

– Vaikka turvallisuusympäristömme ei ole kehittynyt erityisen positiiviseen suuntaan, pidän tarpeettomana synnyttää vain lauseeseen kuvattuna mielikuvaa, että kehitys olisi jatkunut vuodesta 2014 lineaarisesti vuoden 2020 loppuun saakka huolestuttavampaan suuntaan.

Karin mielestä Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen heikkenemisen kuvaamisessa pitäisi olla enemmän hienosyisyyttä. Näin ei syntyisi sellaista alarmistista kuvaa, ettemme voisi myös itse vaikuttaa omaan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseemme.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta käsitteli hiljattain eduskunnan tiedonsaantioikeutta. Vakavia ongelmia liittyi myös ulko- ja turvallisuuspoliittisiin asioihin ja tietojen saamiseen niistä. Niin ulkoasiainvaliokunta kuin puolustusvaliokunta ovat kiinnittäneet ongelmiin painavin sanankääntein huomiota.

Nato-yhteistyöhön liittyvistä kysymyksistä ei valiokuntien mukaan aina ole saatu oikea-aikaisesti ja kattavasti tietoa. Esimerkkinä räikeästä eduskunnan tiedonsaantioikeuden laiminlyömisestä nähtiin esimerkiksi tapa, jolla ulkoministeriö lähes kahden vuoden viiveellä informoi ulko- ja puolustusvaliokuntaa keskeisestä Suomen Nato-kumppanuuden sisältöön vaikuttavasta kehityskulusta.

Yle uutisoi aikoinaan, että valiokuntien jäsenet kokivat jääneensä pimentoon vuonna 2018 tehdystä Suomen, Ruotsin ja NATOn järjestelyasiakirjasta. Asiakirja koskee tiedonvaihdon ja vuorovaikutuksen syventämistä kriisitilanteissa.

– Toivon, että se ei kertonut edellisen hallituksen ylimielisyydestä eduskunnan tiedonsaantioikeuteen, Mika Kari sanoo.

– Jotta eduskunta onnistuisi ulko- ja turvallisuuspolitiikan työssä, sen valiokuntia tulee informoida myös keskeisistä politiikan yksityiskohdista. Näin eduskunnalle syntyy kokonaiskuva mosaiikkimaisista erillisistä sopimuksista, joita eri toimijoiden välillä tehdään. Jos yksityiskohtia ei kerrota, ei eduskunnalla ole riittävää kokonaiskuvaa linjanvetäjäksi. Silloin sopii kysyä, minne valta valuu, jos tällainen toimintatapa saa lisää jalansijaa, Kari toteaa.

Karin mukaan tästä syystä on ollut välttämätöntä linjata määrätietoisesti, että tällainen menettely ei sovi eduskunnalle.

Tiedonsaantia on siis puitu vielä tälläkin vaalikaudella ulkoasiainvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa käyden tapahtunutta läpi.

– Ministeriöt eivät voi tehdä vain omaa harkintaa siitä, mitä eduskunnalle pitää kertoa. Siihen on olemassa omat menettelyt, mitä kerrotaan ja millä tavalla. Eduskunnassa käsitellään luottamuksellisia ja salaisia asioita sillä tarkkuudella, mikä on lainsäädäntötyön hoitamisessa välttämätöntä, Kari toteaa.

– Toivon, että tämän tapauksen käsittelyn aikana ministeriöissä on tarkennettu käytännön ohjeita, jotta eduskunnan tiedonsaanti turvataan jatkossa paremmin. Tässähän oli peräti kahden vuoden tietokatko.

Ilkka Kanerva sanoo, että informointi keskeisestä Suomen Nato-kumppanuuden sisältöön vaikuttavasta asiasta on nyt käyty puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnissa läpi. Kanervan mukaan ministeriöissä on otettu vastuuta siitä, että eduskunta on saanut vaillinaisesti tietoa.

– On katsottu, että siinä on ryhdin parantaminen ainoa järkevä tapa päästä eteenpäin. Se ei nyt enää paljon auta, että siihen palataan ikään kuin syyttävässä mielessä vaan siinä katsannossa, että näin ei saa enää kertaakaan käydä. Se on nyt tiukasti käyty läpi. Uskon, ettei siinä kyllä enää ole mahdollisuuksia kenenkään ajatella, että tämä oli jotenkin intressissä menetellä näin. Sitten tulee varmaan aika iso järistys, jos näin joku yrittäisi uudestaan toimia, Kanerva toteaa.

Se, miksi tieto jäi aikoinaan kertomatta ei ole Kanervan mukaan kuitenkaan selvinnyt.

– Ei. Se ei ole käynyt oikein selville, että kenestä henkilöstä tai mistä syystä se näin meni. Eikä se sinänsä auta. Se on asia, joka ei nyt vaan saa enää toistua. Se on nyt kyllä tulikirjaimilla kirjattu varmasti jokaisessa relevantissa paikassa Helsingissä.