”Päähän kohdistuvia taklauksia ei nähty” – Lasse Laatunen vertaa SAK:ta punakoneeseen

Kuva: EK
Lasse Laatunen ihmettelee yhä Sipilän hallituksen pakkolakihurjastelua (kuva vuodelta 2014, jolloin hän jäi eläkkeelle EK:n työmarkkinajohtajan tehtävästä).

EK:n työmarkkinajohtajan paikalta kolme vuotta sitten eläköitynyt Lasse Laatunen katsoo, ettei EK:n päätös luopua keskitetyistä sopimuksista ollut virhe.

– Onhan niistä luovuttu ennenkin, hän kuitenkin jatkaa.

EK teki asiassa myös sääntömuutoksen, joka tuli voimaan vuonna 2016. Tästä Laatunen, jonka tapana on ollut antaa julkista palautetta myös EK:lle, ei sen sijaan anna kiitosta.

– Virhe minusta on se, että jos sääntöihin kirjoitetaan, että ei voi olla enää palkkaratkaisujen kanssa missään tekemisissä. Sitä minä en ymmärrä, koska silloin kun tulee vaikeat ajat, koskaan ei ole liikaa aseita ja toimintakeinoja, jolla tilanne otetaan haltuun.

Hän ja Ylen pitkäaikainen työmarkkinatoimittaja Arto Nieminen ovat kirjoittaneet kirjan Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa (Art House) yhteistyössä. Kirjan julkaisutilaisuus pidettiin tänään Helsingissä.

Laatunen muistuttaa, että niin palkansaaja- kuin työnantajaliitoilla on oma sopimusautonomiansa. Liitot eivät voi kajota toistensa toimiin.

– Mahdollisuus on vain keskusjärjestöille. Jos kaikki menee hyvin, eihän sitä tarvitse käyttää. Jos kaikki menee oikein sykkyrään ja jos säännöt jo kieltävät, ettei saa tehdä niitä (keskitettyjä sopimuksia), se on aika vaikea yks kaks päättää toimintamallista, Laatunen kritisoi.

Hän ei olisi sääntömuutosta tehnyt.

– Jos rajataan olennainen osa EK:n toiminnan ulkopuolelle, se voi helposti johtaa siihen, että painoarvo laskee muissakin asioissa.

”Tyydyn vain viittaamaan sote-uudistukseen.”

Laatunen sanoo ymmärtävänsä niitä, jotka ajavat ”vapaata poliittista harkintaa ja virkamiesvalmistelua”. Siinä piilee kuitenkin myös heikkous työnantajien ja -tekijöiden kannalta.

– Se tuo kummallekin osapuolelle täysin sattumanvaraisia tuloksia sen mukaan, minkälainen hallitus sattuu kulloinkin istumaan.

– Tähän perustuu se, mitä teimme Lauri Ihalaisen ja Lauri Lylyn kanssa, että irrotamme työmarkkinalainvalmistelun kokonaan politiikasta. Silloin me tiedämme, mitä saamme. Me emme ehkä saa kumpikaan ihan optimaalista lottovoittoa, mutta pystymme välttämään pahimmat virheet.

Lauri Ihalainen oli SAK:n pitkäaikaisena puheenjohtajana Laatusen luotettu neuvottelukumppani ja hyvä ystävä.

– Jos pääneuvottelijoiden kemiat pelaavat hyvin yhteen, niin kuin meillä Laurin kanssa pelasi, se on niin vahva akseli, että sitä on ulkopuolisen, olkoon politiikan tekijä tai mikä tahansa, vaikea saada nurin.

Laatunen sanoo ymmärtävänsä myös sen, että monet työnantajapuolella näkevät, että kolmikanta on ollut ”suuri kirous” ja se on jäykistänyt työmarkkinat.

– Minä olen itse ollut siitä eri mieltä. Virkamiesvalmistelun ja poliittisen valmistelun menestyksellisyydestä ja siunauksellisuudesta tyydyn vain viittaamaan sote-uudistukseen, hän kuittaa.

Soten suhteen Laatunen on ylipäänsä luovuttanut. Siihen olisi hänen mukaansa pitänyt tehdä kuntauudistus pohjaksi ja rakentaa sote-mallin suurien kuntien pohjalle. Maakuntamallistakaan hän ei piittaa.

– Pahinta on se, jos maakunnat saavat verotusoikeuden, meille tulee yksi verotaso lisää. Mitä enemmän on tasoja, sitä pienempi on todennäköisyys, että kokonaisveroaste laskee.

”Vaikeasti voitettava mutta rehti.”

Laatunen panosti urallaan paljon neuvotteluihin nimenomaan SAK:n kanssa. Tätä perustellessaan Laatunen siirtyy käyttämään jääkiekkokieltä. SAK on hänen mukaansa ollut työmarkkinaneuvottelujen punakone. Hän totesi kuitenkin vaimonsa kieltäneen kutsumasta sitä voittamattomaksi.

– SAK:sta on löytynyt koko minun aikana MihailovPetrovHarlamov-tehoketjuja useampiakin. Oli pakko ottaa SAK vastapuoleksi, koska he pystyivät neuvotteluissa jyräämään laajalla rintamalla. He olivat vaikeasti voitettava parti, mutta voin rehellisesti sanoa, että erittäin rehti. Sieltä ei tullut päähän kohdistuvia taklauksia.

Punakonetta valmensi aikanaan Viktor Tikhonov. SAK:n Tikhonoviksi Laatunen nimeää aikanaan SAK:ssa toimineen Eero Heinäluoman.

Matti Pitko Aamulehdestä kirjoitti joskus, että Eerolla oli neljä kännykkää. Yhdellä hän antoi neuvoja SAK:n neuvottelijoille ja kolmella selosti peliä toimittajille. Eero oli neuvottelijujen käytävillä legenda jo eläessään, Laatunen totesi.

Kirjan julkaisutilaisuudessa istuneella Heinäluomalla oli kuitti valmiina:

– Lasse siteeraa tässä itseänsä, kertomaansa Pitkolle.

”En vaihtaisi Ruotsiin tai Saksaan.”

Laatusen mielestä Suomen työlainsäädäntö ei ole jäykempää kuin Ruotsissa tai Saksassa.

– Jos olisin itse työnantaja, en vaihtaisi sitä Ruotsiin tai Saksaan.

– Se mikä tekee Suomen työmarkkinoista jäykän, jos niin halutaan väittää, on se, että meillä alakohtaiset työehtosopimukset menevät ohi työlainsäädännön normien.

– Jos halutaan, niin kuin pitäisi, työmarkkinoita joustavoittaa, se pitää aloittaa alakohtaisten työehtosopimusten kehittämisestä eli tehdä niistä enemmän perälauta-tyyppisiä.

Laatusen mukaan paikalliseen sopimiseen liittyy toinenkin harha: työnantajien vahva usko siihen, että paikallinen sopiminen toimii aina heidän edukseen.

– Kun katsoo vähän historiaa, silloin kun on ollut nousukausi, palkansaajat osaavat rahastaa yhtä hyvin paikallisesti kuin valtakunnan tasolla, Laatunen sanoo.

Laatusen mukaan liikkumavaraa ja joustoa tarvitaan. Samalla hän puolustaa keskusjärjestöjä.

– Kun on sanottu, että keskitetyt ratkaisut ovat jäykkyyden luoneet, niin en minä tiedä yhtään keskitettyä ratkaisua, jossa on kielletty liittoja sopimasta juuri niin kuin ne viisaasti näkevät.

Laatusen ajattelussa alakohtaiset tes-joustot ovat ratkaisu myös yleissitovuusongelmaan.

– Jos on joustavat tessit ja järjestäytymättämät voivat noudattaa niitä sellaisenaan, se pudottaa paineita myös yleissitovuutta kohtaan. En ole itse pitänyt minimipalkkalainsäädäntöä hyvänä, koska se tuo palkanmuodostuksen pohjan poliittiseen harkintaan. Se irrottaa sen markkinoilta.

”Eihän tällaisia yrityksiä pitäisi minkään hallituksen lähteä tekemään.”

Laatunen palasi kirjansa julkaisutilaisuudessa myös Sipilän hallituksen alkutaipaleelle, pakkolakiuhkauksiin.

Ne olivat Laatusen mukaan virheellinen keino tavoitella joustavuutta.

Laatunen huomautti, ettei kovin pätevää juristia olisi tarvittu havaitsemaan sitäkään, etteivät ne voi mennä eduskunnasta saati perustuslakivaliokunnasta läpi.

– Eihän tällaisia yrityksiä pitäisi minkään hallituksen lähteä tekemään.

Käynnissä olevasta liittokierroksesta Lasse Laatunen toteaa uskovansa, että vientiteollisuusalat pystyvät neuvottelemaan hyvät ratkaisut.

EK:n entisen työmarkkinajohtajan näkökulmasta ongelmat näkyvät tammikuun lopussa.

– Julkinen sektori, miten hallitaan ja hillitään ja hoidetaan kuntasektorin paineet.

– Siihen tarvitaan keskusjärjestöjen koordinaatiota.

”Sain viestejä, että älä huora inise” – kansanedustajat tuntevat usein olevansa vapaata riistaa häirinnälle

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Sosiaalisessa mediassa leviävä Me too -kampanja (minä myös) haluaa kiinnittää huomiota naisten kokemaan seksuaaliseen häirintään. Kansanedustajatkaan eivät välty epäasialliselta käytökseltä.

Kopelointia, huorittelua, ulkonäön kommentointia ja vihjailua. Seksuaalisen häirinnän monet muodot ovat tuttuja myös poliitikoille. STT:n haastattelemat naispoliitikot kertovat häirintää esiintyvän etenkin sidosryhmätapaamisissa tai kansalaisten keskuudessa.

Eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja Hanna Sarkkinen (vas.) on joutunut nielemään kommentointia ulkonäöstään ja kuuntelemaan epämiellyttävää vihjailua kentällä.

– Sitä tapaa niin valtavan määrän ihmisiä eri paikoissa, eivätkä ne kohtaamiset aina ole pelkästään miellyttäviä. Ihmiset jotenkin tuntevat, että kansanedustajat ovat vapaata riistaa, että heille voi sanoa mitä tahansa.

Myös perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi eduskunnan ulkopuolella, useimmiten sidosryhmätilaisuuksissa. Hän kertoi yhdestä tapauksesta Facebookissa osana #metoo-kampanjaa.

– En ole aina ihan varma, ymmärtääkö ahdistelija nöyryyttävänsä ja loukkaavansa niissä tilanteissa.

Hänen mielestään kampanjassa on tärkeää muun muassa se, että miehet ymmärtävät ongelman laajuuden.

Saarikko korostaa, että valtaosa työtovereista eduskunnassa on nykyään fiksuja herrasmiehiä, mutta menneistä ajoista on vielä säikeitä jäljellä.

– Eduskunta on ollut perinteisesti hierarkkinen ja miesvaltainen. Tärkeää on myös muistaa, että miehetkin joutuvat seksuaalisen häirinnän kohteiksi.

Mutta on minuun käyty myös käsiksi.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) sanoo kokeneensa häirintää lähinnä nuorena kansanedustajana eduskunnassa.

– Nuoremmat sukupolvet ovat ehkä siinä mielessä tasa-arvoisempia ja saattavat ymmärtää paremmin, mikä on soveliasta ja mikä ei.

Vehviläisen mielestä on tärkeää, että uhrit ymmärtävät, ettei vika ole heidän, ja tekijät, että heidän toimintansa ei ole hyväksyttävää.

– Ensimmäinen ajatus aina on, että mitä minä tein väärin, kun sellaisen kohteeksi joutuu.

Myös kansanedustaja Sari Raassina (kok.) kertoo kokeneensa erityisesti nuorena poliitikkona runsaasti seksuaalista häirintää.

– Nyt vahvasti keski-ikäisenä häirintä on useimmiten nimittelyä, huorittelua ja ulkonäön pilkkaamista. Mutta on minuun käyty myös käsiksi.

Raassina kertoi pari vuotta sitten julkisesti, kuinka joutui seksuaalisen ahdistelun kohteeksi vaalityössään Kuopion torilla.

– Sen jälkeen sain viestejä, joiden sävy oli, että älä huora inise, että onhan se hyvä, että edes joku on susta kiinnostunut.

Raassina painottaa, että oman puolueen edustajat eivät ole häntä koskaan ahdistelleet.
– Toivon, että seuraavat sukupolvet, tytöt ja pojat, saisivat kasvaa omassa sukupuolessaan sellaiseksi kuin he ovat ilman, että heidän tarvitsee piilottaa tai hävetä kehoaan tai kokea, että heidän kehonsa ja siihen liittyvä seksuaalisuus on väline kiusaamiselle.

Joku saattaa ihastua poliitikkon tavalla, joka ei ole enää normaalia.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov (sd.) uskoo eduskunnassa olevan samalla tavalla häirintää kuin muillakin työpaikoilla. Hänkin arvelee, että eniten poliitikkoja ahdistelevat kansalaiset, esimerkiksi puheluiden ja sähköpostien muodossa.

– On myös ollut sellaista, että joku saattaa ihastua poliitikkoon tavalla, joka ei ole enää normaalia, vaan menee häirinnän puolelle.

Filatov sanoo, että hänelläkin on kokemuksia, mutta hän ei niistä mielellään puhu.

– Ne eivät ole olleet minulle häirintää, mutta jollekin muulle ne olisivat voineet olla tosi rankkoja paikkoja.

STT–SANNA NIKULA

Ylen kysely: Alkoholilaista tulee jännitysnäytelmä – nelosoluen kauppamyynti repii ryhmiä

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Kansanedustajat äänestävät alkoholilakipaketista marraskuussa. Ylen kyselyn perusteella eduskunnassa on odotettavissa jännitysnäytelmä.

Puolet sen tavoittamasta 128 kansanedustajasta kannattaa nelosoluitten ja muiden vahvempien alkoholijuomien tuomista ruokakauppoihin, kioskeihin ja huoltamoille, joka kuuluu kiistanalaisimpiin lain ehdotuksiin.

Nykyään ruokakaupoista saa korkeintaan 4,7 prosentin vahvuisia alkoholijuomia, hallitus olisi nostamassa rajaa 5,5 prosenttiin.

Hallituspuolueet ovat antaneet Ylen mukaan edustajilleen vapauden äänestää asiassa omantuntonsa mukaan, joten opposition yhtenäinen vastustus voisi kaataa alkuperäisen esityksen.

Ylen kyselyyn vastanneista 128 edustajasta 53 kannattaa hallituksen esitystä nykyistä vahvempien juomien tuomisesta kauppoihin, 47 vastustaa ja 28 ei vielä halua tai osaa määritellä kantaansa.

Eduskuntaryhmien yhtenäisyys vaihtelee suuresti kyselyssä. Kokoomukselta, SDP:ltä, sinisiltä, vihreiltä ja kristillisdemokraateilta löytyvät yhtenäisimmät eduskuntaryhmät.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet kokoomuslaiset (vastanneita 24), siniset (10) ja perussuomalaiset (14) kannattavat nykyistä vahvempien juomien tuomista ruokakauppoihin. SDP:ssä (18), vihreissä (10) ja kristillisdemokraateissa (5) muutoksen vastustus on suurinta.

Kun kulutus kasvaa, niin se lisää haittoja.

Kyselyyn vastanneista 18 demarista 14 vastustaa esitystä, kaksi on epävarmoja kannastaan ja kaksi antoi tukensa esitykselle. Yksi muutoksen vastustajista on demarikansanedustaja Joona Räsänen.

– On tutkittu, että kun alkoholin saatavuutta lisätään, niin se lisää myös kulutusta. Kun kulutus kasvaa, niin se lisää haittoja. Kun haitat kasvavat, niin se lisää kustannuksia, hän perustelee Ylellä.

Räsänen viittaa asiantuntija-arvioihin, joiden mukaan ehdotus lisäisi sekä sosiaali- ja terveys- että poliisimenoja kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain. Demareiden lähes yhtenäisen vastustuksen ehdotukselle Räsänen arvioi johtuvan asiantuntijalausunnoista.

– Pitkin matkaa sosialidemokraatit ovat sanoneet, että tässä kannattaisi ottaa asiantuntijoiden neuvot huomioon. Ja sitä hallitus ei ole nyt tehnyt.

Demarit käyvät valiokuntakäsittelyn jälkeen keskenään alkoholilain uudistusta läpi.

”Kokoomuksen härski vedätys on tuhoamassa palvelut” – SDP:n Rinne vetoaa vakavasti Sipilään

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on lukenut tarkkaan hallituksen esityksen sote-uudistuksen valinnanvapaudesta.

– Valinnanvapaus on kaunis sana, mutta hallitus peittää sen alle todella karmean tulevaisuuden, hän varoittaa Facebookissa.

Rinne pelkää, että ”uudistus” tulee johtamaan siihen, että veronmaksajat saavat entistä paljon kalliimman järjestelmän. Lisäksi asiakasmaksut nousevat merkittävästi ja ihmisten saamat palvelut vähenevät pitkällä aikavälillä, kun palvelut pirstaloituvat.

Rinne on erityisen pöyristynyt, että jopa neuvolat pistetään markkinoille tuottamaan voittoa yrityksille.

– Meidän maksamamme verot pitää käyttää tehokkaasti tuottamaan ihmisille laadukkaita ja saatavissa olevia palveluita. Emme me veroja maksa siksi, että jotkut niillä rikastuvat.

SDP:n puheenjohtaja muistuttaa perusasioista: Ihmisten pitää päästä lääkäriin ja ikäihmisillä on oikeus hyvään ja laadukkaaseen hoivaan.

– Kokoomuksen härski vedätys on tuhoamassa ihmisille tärkeät palvelut. Pääministeri Sipilä, älkää alistuko kokoomuksen tahtoon, Rinne vetoaa Juha Sipilään (kesk.).

 

”Ei osata mitään, opiskelijat jätetään oman onnensa nojaan” – amis-koulutuksesta annettu yksipuolinen kuva

Kuva: lehtikuva / sari gustafsson

Ammatillisesta koulutuksesta on luotu liian yksipuolinen kuva, kuusi järjestöä harmittelee. Ne myös kritisoivat mediaa siitä, että se keskittyy enimmäkseen yksittäisiin epäonnistumisiin.

– Ammatillinen koulutus uudistuu. Muutos on mittava, ja huolenaiheita riittää. Etenkin, kun samaan aikaan oppilaitokset ovat myös suurten rahoitusleikkausten kohteena.

– Väitteet siitä, että ammatillisessa koulutuksessa ei tarvitse osata mitään tai että opiskelijat jätetään oman onnensa nojaan, eivät pidä paikkaansa, Sivistystyönantajat, Yksityisten ammatillisten oppilaitosten liitto, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys Amke, Suomen yrittäjät, Suomen ammattiin opiskelevien Liitto Sakki ja Suomen opiskelija-Allianssi Osku painottavat.

Niiden mielestä koulutusvalintoja tekevien nuorten, aikuisten ja ammatillista osaamista tarvitsevien yritysten kannalta on tärkeää tuoda esiin muitakin näkökulmia.

– Yritykset ja elinkeinoelämä ovat osallistuneet pitkäjänteisesti ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, muun muassa osaamisen arviointiin, tutkintojen kehittämiseen ja ammatillisen koulutuksen uudistamiseen.

Ammatillisen koulutuksen ongelmia ei pidä sivuuttaa, mutta…

Amisbarometrin (2015) mukaan taas 80 prosenttia opiskelijoista pitää opiskelusta ammatillisessa oppilaitoksessa ja 75 prosenttia pitää opetusta enimmäkseen hyvänä. Heillä oli selkeä suunnitelma kohti työelämää. Suomalaiset nuoret ovat myös vuodesta toiseen kärkisijoilla kansainvälisissä ammattitaitokisoissa.

– Ammatillisen koulutuksen ongelmia ei pidä sivuuttaa, mutta julkisessa keskustelussa on myös muistettava, että oppilaitokset kehittävät jatkuvasti ratkaisuja. Esimerkkinä voidaan mainita erilaiset toimintamallit, joiden avulla enemmän tukea tarvitsevat opiskelijat valmistuvat ja työllistyvät, järjestöt muistuttavat.

Keskustelussa on jäänyt sivuraiteille järjestöjen mielestä myös se tosiasia, että kaksi kolmasosaa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia. Joka vuosi kymmenet tuhannet työntekijät, työttömät ja yrittäjät pitävät yllä osaamistaan koulutuksen avulla.

– Työelämä tarvitsee osaavaa työvoimaa ja opiskelijat osaamista, joka mahdollistaa työllistymisen. Ammatillisen koulutuksen laatu, arvostus ja vetovoima eivät parane sillä, että koulutusta koskevasta uutisoinnista puuttuu faktojen toinen puoli, järjestöt korostavat.

Väyrynen syyttää Niinistöä lähes kaikesta: ”Maamme itsenäisyys on vakavasti uhattuna”

Kuva: LEHTIKUVA / HANNU RAINAMO

Europarlamentaarikko, Suomen presidentiksi halajava Paavo Väyrynen harmittelee, että hänen viime viikolla julkaisemansa kirja jäi ”harmillisesti muun julkisuuden varjoon”. Suomen linja 2017 kertoo Sauli Niinistön (kuvassa) toiminnasta tasavallan presidenttinä.

– Jokaisen Suomen tulevaisuudesta vastuuta kantavan olisi hyvä siihen perehtyä, Väyrynen kehottaa Uuden Suomen puheenvuorossaan.

Kirja osoittaa Väyrysen mukaan , että Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlinnan keskellä maamme itsenäisyys ja puolueettomuus ovat vakavasti uhattuina.

– Pahinta on, että Sauli Niinistön johdolla Suomea on viety liittoutumispolitiikan tielle.

Hän arvioi, että Sauli Niinistö on toiminut kuuden vuoden takaisten vaalilupaustensa mukaisesti: ”EU:n yhteistä puolustusta pyritään kehittämään niin pitkälle kuin suinkin mahdollista ja jos tätä kautta ei päästä riittävän pitkälle, liitytään Natoon. Niinistö on antanut vahvan tuen jopa EU:n yhteisen armeijan muodostamiselle”.

Väyrynen näkee Niinistön toimissa salavihkaisuutta:

– Niinistö näyttää edistävän Suomen sotilaallista liittoutumista samaan tapaan kuin hän on ajanut maamme jäsenyyttä euroalueessa – hivuttamalla ja todelliset tarkoitusperät kätkien.

Niin olisi käynyt Suomessakin, jos kansa olisi saanut asian ratkaista.

Hän ihmettelee Niinistön toimia myös valtiovarainministerinä vuonna 1997.

– Päätös liittymisestä euroalueeseen tehtiin perustuslain vastaisesti. Asiasta ei järjestetty kansanäänestystä, eikä eduskunnalle annettu edes lakiehdotusta, vaan ainoastaan tiedonanto. Ruotsissa ja Tanskassa kansanäänestys järjestettiin, ja molemmissa maissa jäsenyys tuli hylätyksi. Niin olisi käynyt Suomessakin, jos kansa olisi saanut asian ratkaista.

Väyrynen näkee myös ilmeisenä, että istuva presidentti puuttui viime kesäkuussa hallituspolitiikkaan ensi sijassa edistääkseen Suomen mukanaoloa, kun euroaluetta ryhdytään viemään yhteisvastuullisen liittovaltion suuntaan.

– Tukemalla kokoomuksen pyrkimyksiä syrjäyttää Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset hallituspolitiikasta Niinistö avasi tietä Suomen taloudellisen ja lopulta myös valtiollisen itsenäisyyden kaventamiselle.

Väyrynen pistää Niinistön ”mieskohtaiselle vastuulle” sen, että Suomi ei syksyllä 2015 palauttanut Itävallan ja Saksan tapaan osittaisia rajatarkastuksia.

– Vastikään muut Pohjoismaat jatkoivat jälleen tarkastuksiaan. Suomi ei ole palauttanut niitä vieläkään. Viime vuonnakin Suomeen tuli yli 6000 uutta turvapaikanhakijaa. Vielä viime kesänä Sauli Niinistö vastusti ”rajojen sulkemista”, Paavo Väyrynen kirjoittaa puheenvuorossaan.