D-analyysit

Päivähoito on idioottivarma bisnes, ja päättäjät kiljuvat riemusta; miten tässä näin on oikein päässyt käymään?

Päätoimittajalta

Mikko Salmi

 

Päätoimittajalta

Mikko Salmi

 

Päätoimittajalta

Mikko Salmi

 

Samaan aikaan kun kansanedustajat ja kuntapäättäjät käyttävät retoriset ruutinsa sote-uudistuksen haukkumiseen, kuntien kulisseissa tapahtuu megaluokan julkisten palvelujen yksityistämistä ilman suurempaa äläkkää. Marraskuussa julkaistujen verotietojen mukaan loistobisnes löytyy nimittäin päivähoidon piiristä. Suurin voittaja on oululaislähtöinen Touhula-päiväkotiketju, joka 66 miljoonan liikevaihdolla saavutti vuonna 2016 yli 3 miljoonan liikevoiton.

Pohjoismainen sijoitusyhtiö EQT äkkäsi hyvin Touhulan markkinaraon ja osti enemmistön yhtiöstä viime vuonna. Tänä vuonna yhtiö tavoittelee yli 90 miljoonan liikevoittoa. Yhtiöllä on jo nyt 150
yksityistä päiväkotia ja määrä lisääntyy vauhdilla. Kyseessä on mittava julkisten varojen siirto yksityisten taskuun.

Yksityiset päiväkodit haluaisivat tarjota enemmän paikkoja erityislapsille ja vuorohoitoa tarvitseville.

Sijoitusyhtiöt eivät tee hyväntekeväisyyttä. Suomalainen päiväkotibisnes osoittautuu vain päivä päivältä yhtä kannattavammaksi. Kun sote-kuviossa pelätään terveysbisneksen keskittymistä, päiväkotimaailmassa keskittyminen on jo hyvin pitkällä. Suomessa yksityistä päiväkotimarkkinaa hallitsee oikeastaan vain kolme yhtiötä. Touhula on näistä selvästi isoin. Muut suuret toimijat ovat
Pilke ja Norlandia, joilla on yhteensä yli sadan päiväkodin verkosto.

Miten tässä on näin oikein päässyt käymään? Varsinkin hyvin lapsirikkailla seuduilla, kuten Oulussa, on omien investointitarpeiden suhteen muutenkin budjetti kovilla. Kun yksityinen toimija tulee ja kertoo rakentavansa kiinteistöt ja hoitavansa päivähoidon uudella asuinalueella kuntapäättäjät kiljuvat riemusta. ”Iloon” onkin aihetta, sillä Oulussa päiväkodeista jo 40 prosenttia on yksityisiä.

Mistä päiväkotibisnes repii oikein voittonsa? Moni voisi kuvitella, että syy on siinä, että yksityiset päiväkodit tarjoavat palvelujaan vain ”normaaleille” lapsille ja jättävät erityislapset kunnan vastuulle. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Yksityiset päiväkodit haluaisivat tarjota enemmän paikkoja erityislapsille ja vuorohoitoa tarvitseville, mutta monessa tapauksessa kunta ei ole tähän kuitenkaan suostunut.

Taloudellinen voitto tehdään siis muulla tavoin. Syynä on kuntia monta kertaa ketterämpi hallinto ja kekseliäs rakennuskonsepti. Esimerkiksi Touhula toimii monessa kohdin kohteen rakennuttajana ja jää kiinteistösijoitusyhtiön omistamaan rakennukseen vuokralle. Hallinnollisten säästöjen lisäksi tämä on hyvin kustannustehokas malli.

Vaikka kuntien ja valtionhallinnon sote-uudistus nieleekin luottamushenkilöiltä lähes kaiken energian, kannattaisi päivähoidon järjestämiseen kiinnittää enemmän huomiota. On totta, että kunnan kannattaa käyttää yksityisiä toimijoita palvelujen täydentäjinä, mutta omia toimintamallejakin kannattaisi arvioida tosissaan. Miten on mahdollista, että kunnallisen päiväkodin investointiraha saattaa olla lähes kolme kertaa kalliimpi kuin yksityisen? Olisikohan palvelutasossa ja –prosessissa jotain korjaamisen varaa?

Huonoimmassa tapauksessa kuntien päivähoidosta tulee sijoittajien rahasampo.

Paras esimerkki yksityisen palvelutarjonnan ketteryydestä löytyy Uudestakaupungista. Kun autotehdas ilmoitti tuhansista uusista työpaikoista, syntyi pikainen tarve kymmenille päiväkotipaikoille. Syntyneen tilanteen hyödynsi nimenomaan Touhula, joka nopealla aikataululla löysi kunnan kanssa yhteisen sävelen päivähoitopaikkojen rakentamiseen. Tässä kohtaa palveluseteli oli kunnan pelastus.

Parhaimmillaan yksityinen palveluntarjoaja on kunnalle erittäin arvokas kumppani. Huonoimmassa tapauksessa kuntien päivähoidosta tulee sijoittajien rahasampo, jossa perheen ja lapsen tarpeet jäävät pääomasijoittajien rahanahneuden jalkoihin.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat