Hallitus on linjannyt työllisyyden parantamisen yhdeksi kärkihankkeistaan. Yksi toimi on ammatillisen koulutuksen reformi. Pähkinänkuoressa se tarkoittaa entistä vähemmän lähikoulutusta, entistä enemmän itseopiskelua ja ison osan koulutuksesta siirtämistä työnantajien vastuulle. Miten työnantajilla on varaa pitää opintojen ohjaajaa ja kouluttajaa, jollei heillä ole varaa palkata väkeä?

Koulutettavia tulee riittämään. Uusien opiskelijoiden lisäksi työpaikat kouluttanevat myös ne työttömät, joiden ammattitutkinto on viisi vuotta vanha ja näin vanhentunut.

Mutta on syytä tehdäkin jotain, kun maassa on yli 400 000 työtöntä ja noin 60 000 vapaata työpaikkaa. Olisin toivonut, että nyt olisi keskitytty ihmisen hyvinvointiin ja työllistämiseen oikeaan palkkatyöhön.

Hallituksen keinot työttömyyden hoitoon ovat olleet työttömiä rankaisevia, eivät oikeisiin töihin osoittamista.

Työkalupakissa on ollut työn vastaanottamisen velvoite 80 kilometrin säteellä, huolimatta siitä, onko julkista liikennettä tai omaa autoa. Jos työtä ei ota vastaan, tulee karenssi. Niiden määrä on noussut vuodessa runsaasta 4 000:sta yli 17 000:teen. Näillä keinoin ei työllisyysaste nouse 72 prosenttiin.

Tällä hetkellä työttömän on myös suostuttava näyttämään taitonsa kuukausien näyttötyöllä. Näyttötyö on palkatonta eli orjatyötä ja ihmiskauppaa. Se hyödyttää työnantajaa, ei työntekijää. Syyllinen ei tässä kuitenkaan ole työnantaja vaan maan hallitus.

Ihmettelen, että vastikkeellisen työttömyysturvan ja ilmaistyön sosioekonomisia vaikutuksia ei ole arvioitu. Alle työttömyysturvan tehtävä työ, kun siihen otetaan työmatkakulut mukaan, ei elätä perhettä. Avuksi tarvitaan sosiaalitukia. Lisäksi köyhyys luo pahoinvointia, syrjäyttää lapsia ja luo sukupolvien yli menevää köyhyyttä.

Puoliväliriihi ei myöskään paneutunut siihen, miten saada ihmiset pois ulosottoloukusta, mikä myös estää työn vastaanottamisen.