Sosiaalisella infrastruktuurilla Onaran tarkoittaa lastenhoitoa, koulutusta, terveyttä ja vanhushuoltoa. Yhteistä näille on, että jos yhteiskunta ei panosta niihin, niistä huolehtivat ennen kaikkea naiset.

– Siksi sosiaaliseen infrastruktuuriin investoiminen on tasa-arvoteko. Sitä ylläpitämällä yhteiskunta muuttaa naisten näillä sektoreilla tekemän palkattoman työn palkalliseksi, hän totesi Kalevi Sorsa -säätiön ja Foundation for European Progressive Studies -ajatuspajan seminaarissa, joka pureutui feministisiin näkökulmiin talouspolitiikassa.

Julkinen investoiminen sosiaaliseen infrastruktuuriin ei kuitenkaan olisi pelkästään tasa-arvoteko, vaan Onaranin mukaan tuottoisa yhteiskunnallinen sijoitus kahdella tavalla:

Nyberg huomautti, että viimeisen 50 vuoden aikana Ruotsissa naisista suurempi osa kuin miehistä on ollut vajaatyöllistettyjä. Kuitenkin vajaatyölliset näkyvät tilastoissa työllisinä, vaikka osa-aikaisuus olisi vastentahtoista.

– Tutkimusten puuttuessa on vaikea sanoa, kuinka moni joutuu tekemään osa-aikatyötä vaikka haluaisi kokoaikatyötä.

Ruotsissa feministit, sosialidemokraatit ja vihervasemmisto ovat ajaneet politiikkaa, jossa ihmisillä olisi oikeus kokopäiväiseen työhön, mutta halutessaan mahdollisuus osa-aikaisuuteen.

Nybergin mukaan olisi myös tarkasteltava sukupuolten sisäisiä eroja työmarkkinoilla. Ruotsissa 25-54–vuotiaista ulkomaalaistaustaisista miehistä vuonna 2016 työttöminä oli 15 prosenttia. Ruotsalaistaustaisilla naisilla työttömyys oli vain 2,6 prosenttia ja ruotsalaistaustaisilla miehillä 3 prosenttia.

Ulkomaalaistaustaisten naisten työttömyysprosentti samassa ikäryhmässä oli 14,3 prosenttia.

– On siis parempi olla nainen kuin ulkomaalaistaustainen, Nyberg tokaisi.

– On varottava feminismin ylipolitisoitumista, SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta huomautti.

Ylipolitisoitumisella Kaukoranta tarkoitti sitä, että tasa-arvon tavoittelu liitettäisiin vain poliittisen kentän yhteen laitaan. Tasa-arvoinen politiikka ei hänen mukaansa automaattisesti tarkoita esimerkiksi laajaa julkista sektoria.

– Vaikka leikkaukset katsottaisiin kannatettavaksi politiikaksi, silloinkin voi valita, mistä leikataan. On valinta leikata juuri varhaiskasvatuksesta, säesti tutkijatohtori Anna Elomäki Helsingin yliopistosta.

Haasteena tasa-arvopolitiikalle Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi piti sitä, että sosiaaliset kysymykset tuppaavat jäämään talous- ja turvallisuuspolitiikan jalkoihin kun hallitusohjelmia sorvataan.

– Puolueilla on pitkät listat tavoitteita ja kannanottoja eri aiheista, mutta äänestäjän on vaikea tietää, mistä tavoitteista oikeasti pidetään kiinni tiukan paikan tullen. Tasa-arvon edistäminen on yksi tällainen politiikkalohko.

Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas taas totesi, että tasa-arvon edistämisen tulisi olla kaikkien yhteinen asia eri sektoreilla, ei vain politiikassa.

– Olen vakaasti sitä mieltä, että tasa-arvo on edellytys yhteiskunnan menestymiselle. Ajattelen usein, kuinka ihmeellinen Suomen menestystarina onkaan. Se on rakennettu juuri tasa-arvolle.

Puhujat olivat yhtä mieltä siitä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen on avainasemassa tasa-arvon edistämisessä.

– Kun nainen jää lapsen kanssa kotiin, myös kotityöt valuvat hänelle. Epätasainen kotitöiden jakaminen jää päälle senkin jälkeen, kun nainen palaa töihin. On vaikea olla luova ja tuottelias työelämässä, jos joutuu kantamaan suuren vastuun myös kodista, Ahokas huomautti.

Kaukoranta oli optimistinen sen suhteen, että nyt näyttäisi olevan otollinen hetki sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiselle. Nykyisen hallituksen tullessa valtaan 2015 lasten subjektiivisesta oikeudesta kokopäiväiseen päivähoitoon luovuttiin. Nyt hallitus kuitenkin väläyttelee jopa maksutonta varhaiskasvatusta.

– Tasa-arvosta puhutaan nyt paljon enemmän kuin vielä pari vuotta sitten, Anna Elomäkikin painotti.

MAIJA MATTILA