Tiedot perustuivat PAMin Työterveyslaitokselta tilaamaan Paikallinen sopiminen yksityisillä palvelualoilla -tutkimukseen.

Silti lähes puolet vastaajista kaikilla aloilla toivoi lisää paikallista sopimista työpaikalleen. Sen lisäämiseen suhtautui kielteisesti vain alle viidesosa luottamusmiehistä.

Tutkimuksen tuloksia puitiin tänään PAMin järjestämässä webinaarissa.

Tutkimuksen mukaan toisinaan luottamusmiehet kokevat sanelua ja heistä tuntuu, että työnantajalla on parempi osaaminen ja tietämys. Vain hieman yli puolet luottamusmiehistä piti neuvottelutaitojaan riittävinä.

— Me näemme, että sopijaosapuolten pitäisi paikallisessa sopimisessa olla mahdollisimman tasavertaisia. Sen takia myös näemme, että merkittävimmissä ja laajemmissa kysymyksissä asioista sopiminen tulisi olla luottamusmiehen varassa. He ovat kuitenkin osaavampia ja vahvempia kuin yksittäiset työntekijät, Rönni-Sällinen painotti webinaarissa.

Tutkimuksesta selvisi, että vain kolmasosa luottamusmiehistä koki, että heillä on riittävä pääsy paikallisen sopimisen kannalta olennaiseen yrityskohtaiseen tietoon. Lisäksi epäiltiin tietojen luotettavuutta. Rönni-Sällinen penäsikin tiedonsaannin luotettavuutta.

– Tutkimuksen mukaan sanelu näyttäisi olevan hieman yleisempää pienemmissä yrityksissä, mutta ei missään tapauksessa voi sanoa, että näin olisi kaikissa pienissä yrityksissä. Näyttää siis siltä, että ei ole yhtä yhtenäistä yritystenkään näkemystä paikallisen sopimisen tarpeesta ja luonteesta.

Rönni-Sällinen esitti PAMin kanssa neuvotteleville työnantajaliitoille, että tulevan syksyn ja ensi talven kierroksella sovittaisiin yhteisistä paikallisen sopimisen koulutuksista yrityksille.

– Näin päästäisiin yhdessä sopimuskumppanien kanssa edistämään tasavertaista sopimista. Samalla tietysti haluttaisiin kirjaus siitä, että yrityksissä luottamusmiehille annettaisiin mahdollisuus pitää yhteyttä työntekijöihin työnantajan järjestelmien kautta. Sekin vahvistaisi paikallisen sopimisen mahdollisuuksia, kun yhteydet kentälle olisivat vahvemmat, Rönni-Sällinen vetosi.

Hän kertoi, että tällä hetkellä pamilaisten työehtosopimuksissa yli 100 määräystä, jotka sallivat paikallista sopimista eri kokoonpanoilla.

– Osalle yrityksistä tämä määrä on jo liikaa. Toisinaan tuleekin mieleen ajatus, että riittävä määrä paikallista sopimista saavutetaan vasta sitten, kun paikallisesti voi sopia yleissitovien työehtosopimusten taulukkopalkkojen alentamisista, mutta tähän me emme lähde. Se ei ole meidän tiemme. Tämä on hyvä sanoa suoraan. Paikallisesta sopimisesta on todellakin paljon positiivisia esimerkkejä. Sitä me haluamme lisää, win–win-tilanteita, mutta ei työehtojen heikennyksiä, Rönni-Sällinen sanoi.

Tutkimustuloksista webinaariin oli kutsuttu keskustelemaan myös Palvelualojen työnantajaliitto PALTA toimitusjohtaja Tuomas Aarto.

Aarton mukaan ajatus, että yhdellä valtakunnallisella sopimuksella voitaisiin löytää parhaat mahdolliset ratkaisut kaikkiin tilanteisiin, on tänä päivänä mahdotonta. Hän kuvasi kyseessä olevan mahdollisuuksien luominen paikallisille osapuolille, jotka voivat halutessaan ottaa paikallisen sopimisen välineitä käyttöön.

Aarto ilahtui tutkimuksen tuloksesta, jonka mukaan monet vastaajat kokevat, että paikallisen sopimisen mahdollisuuksia tarvitaan lisää.

– Tämä vastaa kyllä omaakin käsitystäni siitä, että tarve paikallisen sopimisen lisäämiselle on huutava johtuen yritysten tilanteiden eroavaisuudesta.

Aarto sanoi, että on tärkeää, että osapuolilla on paikallisen sopimisen vaatima osaaminen.

Neuvottelukulttuurin rakentamisessa Aarto sanoi heittävänsä paljolti palloa yrityksille.

– Heidän pitää nähdä vaivaa sen eteen, että syntyy sopimisen kulttuuri. Liittojen ainakin vahva läsnäolo paikallisessa sopimustoiminnassa on minun kokemukseni mukaan osoittautunut varsin ongelmalliseksi. Silloin helposti tulee efekti, että jotkut voivat kokea, että sitä ohjataan ja kerrotaan mitä saa sopia ja mitä ei.

– Itse edustan sitä kantaa, että osapuolille pitäisi tarjota mahdollisuuksia ja jos sitten osapuolet haluavat jonkin paikallisen sopimuksen tehdä, liittojen pitäisi sitten tehdä voitavansa sen mahdollistamiseksi. Siinä mielessä ainakin Paltan näkökulmasta tässä halutaan ottaa muutama askel ikään kuin taaksepäin niissä kysymyksissä, jotka liittyvät siihen, mitä yrityksissä sovitaan. Mieluummin sitten autetaan osapuolia, jos he haluavat jostain sopia. On tärkeä myös, että liitot malttavat ”pitää näppinsä erossa” toiminnasta.

Aartonkin mukaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on jo nyt, mutta tilanne vaihtelee paljon sopimusaloittain. Aarto peräsi, että sopimuspöydittäin on keskusteltava siitä, onko sopimusrakenteissa paikallista sopimista hankaloittavia pullonkauloja.

– Jos esimerkiksi jokin asia nähdään parhaimmaksi sopia suoraan työntekijöiden ja työnantajan välillä, minun mielestäni siihen pitäisi olla mahdollisuus. Sitten taas jos nähdään esimerkiksi jokin laaja merkityksellisempi tai useita työntekijöitä koskeva asia, voi olla järkevämpi sopia luottamushenkilön ja työnantajan välillä. Valinta, mikä on se oikea sopimisen taso, pitäisi minun mielestäni tehdä asiaryhmittäin paikallisten osapuolten toimesta työpaikalla.

Aarton mukaan vähintään yhtä iso haaste kuin paikallisen sopimisen mahdollisuuksien kehittäminen on paikallisen sopimisen käytännön toimivuuden edistäminen. Hän sanoi, että yrityksissä pitäisi yhdessä henkilöstön edustajien kanssa käyttää enemmän aikaa sen mietittimiseen, mitkä ovat toimivan paikallisen sopimisen kriteerit yrityksessä.

Aarto painotti myös paikallisen sopimisen oikea-aikaisuutta ja ketteryyttä.

Rönni-Sällisen ehdottamista yhteisistä paikallisen sopimisen koulutuksista yrityksille Aarto sanoi, että niitä täytyy jo ennen tulevaa neuvottelukierrosta pohtia.

– Itse olen ollut jo aiemmin mukana tämmöisissä yhteissäkin koulutuksissa ja olen kyllä nähnyt ne lähtökohtaisesti hyvinä tapoina viedä tätä eteenpäin.

PAMin sopimuspäällikkö Ismo Kokko sanoi, että paikalliseen sopimukseen pitäisi suhtautua pitkäjänteisesti ja sen pitäisi olla valtakunnallisista työehtosopimuksista neuvoteltaessa systemaattisesti omana teemanaan mukana.

– Mietittäisiin, miten ne lausekkeet sinne laitetaan, ketkä sopivat, miten sovitaan, mistä sovitaan. Sen jälkeen sitten tietysti luontevana elementtinä tulevat ainakin meidän näkökulmastamme luottamusmiehen toimintaedellytykset. Kyllä me nyt edelleen olemme sitä mieltä, että luottamusmies on se keskeinen sopijaosapuoli työpaikan tasolla.

Kokko painotti myös sopimisesta tiedottamisen tärkeyttä työpaikoilla.