– Halukkaita virheen myöntäjiä on tähän mennessä ilmoittautunut kovin vähän. Yhtiön johto, hallitus, rahoituspäällikkö, tilintarkastajat ja johdannaissopimuksia myyneet levittelevät kaikki käsiään: ei ole minun vastuullani, Heinäluoma kirjoittaa kolumnissaan Maaseudun Tulevaisuudessa.

Hän ei säästele pankkien roolin kritisointia:

– Pankit ovat puhdistaneet itseänsä, vaikka myivät asiakkaalleen epäkuranttia, suorastaan myrkyllistä tavaraa. Finavialle myytiin johdannaisia, jotka riskien minimoinnin sijasta lisäsivät riskejä. Yhtiö meni sutta karkuun ja sai karhun vastaan.

– Todellisuus on usein toisenlainen. Yrityksille, kunnille ja aivan tavallisille kuluttajille tuputetaan sijoitustuotteita, joissa on korkeat kustannukset ja vaikeasti ymmärrettäviä riskejä, kuten Finavian tapauksessa.

Heinäluoma harkitsisi nykyistä tiukemman säännöstön luomista sijoitusneuvontaan Yhdysvaltain malliin. Siellä sijoitusneuvoja antaville laitoksille ja toimijoille luotiin finanssikriisin jälkimainingeissa tiukempi niin sanottu fiduciary duty -säännöstö.

– Se velvoittaa toimimaan asiakkaan, ei siis pankin, edun mukaan, kun sijoitusneuvoja annetaan. Säännöstölle luotiin myös hampaat. Asiakkaan edun vastaisista neuvoista voi saada tuntuvat rangaistukset ja lisäksi joutua vahingonkorvausvastuuseen.

Suomessa Finavian kantelu rahoitusvalvonnalle toi vastauksen: pankkien toimintaan ei ole huomauttamista.

Heinäluoma perää myös tilintarkastajien vastuuta. Johdannaissopimusten riskeistä ei hänen mukaansa kerrottu Ilmailulaitoksen ja Finavian tilinpäätöstiedoissa, vaikka kirjanpitolaki sitä sinällään edellyttäisi. Tilintarkastuksesta vastanneet suuret monikansalliset yhtiöt kielsivät oman vastuunsa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta, jota Heinäluoma johtaa, päätyi siihen, että yleisen edun kannalta olisi ollut perusteltua selvittää Finavian vastuukysymykset kokonaisuudessaan oikeusteitse ja hakea vahingonkorvauksia tapahtuneesta.

– Ovatko ongelmat siis yksin valtionyhtiöitä koskevia? Ikävä kyllä – tai onneksi – ei, Heinäluoma vastaa.

Hän viittaa siihen, kuinka Suomessakin toimivan monikansallisen ABB:n rahoituspäällikkö oli Etelä-Koreassa onnistunut kavaltamaan yhtiöltä lähes 100 miljoonaa euroa.

– Nähtäväksi jää, onko Koreassakin maksaminen artistin vastuulla.