Juuri näinä päivinä 90 vuotta sitten Suomen armeijan yleisesikunnan (nykyisen Pääesikunnan) kuvausyksikössä työskennelleen luutnantti Vilho Pentikäisen hermot alkoivat pettää. Mies pelkäsi paljastuneensa Neuvostoliiton agentiksi, lähti pakomatkalle ja ylitti itärajan yli 2. lokakuuta 1933 mukanaan repullinen sotasalaisuuksia.

Loikkauksen jälkeen sotaväki kertoi nopeasti, ettei agentti ollut vienyt mitään merkittävää. Todellisuudessa Pentikäinen oli lapioinut vuosikymmenen ajan työnantajilleen tietoja lähes kaikista mahdollisista Suomen ja kumppanimaiden yhteishankkeista, sotilastekniikasta ja suunnitelmista.

VALOKUVAAJANA hän oli päässyt luvallisesti seuraamaan kaikkien aselajien kehitystyötä. Yleisesikunta määräsi Pentikäisen jopa kotimaisen elokuvateollisuuden viralliseksi sotilasasiantuntijaksi.

Oli luojan lykky, että Neuvostoliiton vainoharhainen vakoilujohto ei ilmeisesti uskonut kaikkia keikarimaiselta upseerilta saamiaan dokumentteja. Huhujen mukaan Pentikäisen isännilleen kopioimat Suomi-konepistoolin rakennepiirustuksetkin taisivat jäädä pitkäksi aikaa käyttämättä.

Armeija otti kuitenkin nopeasti opikseen, paransi prosessejaan sekä nosti vastavakoilunsa tasoa.

Uudistusten seurauksena kotikommunistien tai neuvostodesanttien vakoiluringit eivät enää sota-aikana saaneet Suomessa aikaan mitään merkittävää tuhoa.

Pentikäistä ei koskaan saatu Suomessa tuomiolle. Neuvostotiedot hänen kohtalostaan vaihtelevat: historian onnistunein Suomi-vakooja kuoli omaisten saaman ilmoituksen mukaan Stalinin vankileirillä vuonna 1942. Joidenkin huhujen mukaan hän eli vielä 1960-luvulle asti neuvostovakoilijana etelä-Euroopassa.

PIKAKELAUS nykyhetkeen. Tänä syksynä, ironisesti tasan 90 vuotta edellisen pahan tietovuotoskandaalin jälkeen, puolustusvoimat joutuu taas puimaan oman salaisen aineistonsa käsittelytapoja – ja sinisilmäisyyttään.

Sotaväkeä lohduttanee, että tällä kerralla ei tiettävästi ole kyse vieraan vallan vakoilusta. Pääepäilty on kuitenkin korkea-arvoisempi kuin kukaan aiempien tiedustelukohujen päätähti.

Helsingin hovioikeudessa alkoi keskiviikkona oikeudenkäynti koko EU:n sotilastiedustelua vuosina 2013-2016 johtanutta kontra-amiraalia, nykyistä eläkeläistä Georgij Alafuzoffia vastaan.

70-vuotiasta evp-amiraalia on tutkittu vuodesta 2017 asti erilaisista tiedonjemmausrikoksista epäiltynä. Puolustusvoimat haluaa hänet tuomiolle törkeästä palvelusrikoksesta, koska hänen hallustaan löytyi syyttäjän mukaan suuri määrä salaiseksi leimattua sotilasaineistoa. Viranomaiset ovat olleet visusti hiljaa siitä, millaisista valtionsalaisuuksista tai vain turvaluokitelluista papereista löydössä oikeasti on kyse.

Amiraali on kiistänyt syyllisyytensä rikoksiin. Oikeudenkäynnille on varattu käsittelyaikaa lähes lokakuun puoliväliin asti.

Kontra-amiraali evp. Georgij Alafuzoff saapui Helsingin hovioikeuteen 20. syyskuuta 2023.

Alafuzoff oli ennen EU-virkaansa puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä 2007-2013. Sitä ennenkin hän toimi useissa korkeissa tiedustelu-upseeritehtävissä, kuten sotilasasiamiehenä Puolassa ja Unkarissa.

Eri asiantuntija-arvioiden mukaan hän olisi voinut kerätä itselleen pitkän sotilasuransa aikana paljonkin sellaista asiakirjamateriaalia, jota upseerinvirasta poistuneella ei saisi enää olla kotona eikä konttorilla.

Tätä olisi myös leväperäisen käsittelyn ja tietoturvamokien takia päässyt julkisuuteen Helsingin Sanomien kautta.

HAMSTEROINTI ei ole sinänsä harvinaista. Monella korkealla upseerilla on ollut tapana kirjata päiväkirjoihinsa arkaluonteisiakin tietoja esimerkiksi muistelmiaan varten.

Aitoja salaisia aineistoja toki useimmat malttavat varoa ottamasta sellaisenaan mukaan eläkepäivien lukemistoksi.

Amiraalin rikosepäily on puolustusvoimille nolo osoitus sisäisen kontrollin pettämisestä: kenraalikunnan varovaisuuteen ja tietosuojataitoihin on luotettu automaattisesti. Todennäköisesti aineistojen olemassaolo ei olisi edes ikinä paljastunut pääesikunnalle ilman Viestikoekeskus-uutisjupakkaa.

SIVUJUONTEENA Alafuzoffin komeassa urassa riittää erikoisia sattumia, jotka eivät oikeudenkäyntiin saati rikosepäilyihin liity, mutta ihmetyttävät tiedustelualan seuraajia.

Miksi hän yleni sotilaana eri vuosikymmenillä niin sulavasti, vaikka osa tiedusteluväestä ei tuntunut luottavan häneen?

Alafuzoffin kerrotaan opettaneen venäjää hänet kenraalikuntaan nostaneelle Tarja Haloselle. Mutta miehen urakehitys oli hyvää myös muiden presidenttien aikana, puolustusvoimien eri komentajista puhumattakaan.

Aikalaiskertomusten mukaan Helsingissä työskennelleen tiedustelupäällikön ja muun muassa Tikkakoskella toimineen silloisen Viestikoelaitoksen signaalitiedustelijoiden välit eivät olleet kovin kaksiset.

Demokraatin tietojen mukaan takavuosina osa sotilastiedustelun ammattilaisista varoi kertomasta tiedustelupäällikölle raporteissaan kaikkia detaljeja, koska arveli ettei tämä pitäisi kuulemastaan. Amiraali vaikutti muun muassa uskovan Venäjän demokratiakehitykseen enemmän kuin kollegansa.

Näistä hyvin tiedetyistä upseerikunnan sisäisistä skismoista ja epäilyistä huolimatta Alafuzoff eteni puolustusvoimienkin puoltamana EU-huipputehtävään, vielä suurempien salaisten tietomäärien äärelle.

KAIKKEIN noloimmalta koko skandaalin selvittelyissä näyttää silti poliisin ja oikeuslaitoksen toiminta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä tiedotti joulukuussa 2022, että vuonna 2017 alkanut amiraalin rikostutkinta sujui niin hitaasti, että osa alun perin epäillyistä teoista ehti vanhentua. Syyttäjä päätti itse luopua osan tutkimisesta.

Syyttäjän asennetta onkin ihmetelty julkisuudessa. Hidastelu näyttää helposti haluttomuudelta tutkia “liian tarkasti” korkean upseerin tekoja – vaikka se johtuisi ihan aidoista syistä.

Olisi kansalaisten luottamuksen kannalta tärkeää, että hyväveliepäilyjen hälventämiseksi rikostutkinnan kulku ja syyttäjän toiminta selvitettäisiin jälkeenpäin tarkasti.

KUTEN PENTIKÄISEN tapaus 90 vuotta sitten, tämäkin skandaali opettanee paljon. Luultavasti eläkeläisupseerienkin tietojenkäsittely- ja arkistointitavat ovat parantuneet, ja suojauksen tarve otetaan tosissaan.

Kukaan puolustusvoimien korkeissa viroissa oleva ei voi enää viitata kintaalla tietosuoja- ja tietoturvamääräyksille, tai sanoa etteikö näistä olisi varoitettu.

Pääesikunta on tehnyt nyttemmin eläkeläiskenraaleillekin selväksi, että mitään tärkeitä firman papereita ei saa enää piironginlaatikoista löytyä.

Demokraatin tietojen mukaan tällaisia “eläkeläisille unohtuneita” aineistoja on myös käyty vuosina 2019-2021 hakemassa evp-upseerien kotoa. Vähän samalla tavalla kuin aseita voi luovuttaa poliisille armovuosikeräysten aikana vapaaehtoisesti.

Sillä aseistahan nytkin on kyse: salainen tieto jos mikä voi väärissä käsissä olla tappava väline.

Georgij Alafuzoff ei tällä viikolla vastannut Demokraatin yhteydenottoihin.

Demokraatti-lehden päätoimittaja Petri Korhonen ei jääviyssyistä käsittele lehdessä Alafuzoffin tapauksen yhteydessä mainittua erillistä HS-Viestikoekeskus-oikeusprosessia. Jääväämisestä on kertonut viime vuonna muun muassa Iltalehti oheisessa haastattelussa.